Kirjoittaja: Sebastian Tynkkynen

Kävin kaksi kuukautta sitten Islannissa työmatkalla. Innostuin todella asioista, joita opin. Tarkoituksenani oli jo heti reissuviikon jälkeen kirjoittaa, mitä meidän suomalaisten tulisi oppia Islannista, mutta matka keskeytyi ja oli vähän kiireitä, joten tämä kirjoitus näkee päivän valon vasta nyt.

Nykyään Islannissa asuu reilu 300 000 ihmistä, joista 200 000 asuu Reykjavikin alueella. Menestyksekkäästä yhteiskunnasta kertovat laadukas koulutus ja terveydenhuolto, kestävä kalateollisuus ja maailman korkein uusiutuvan energian käyttö väkilukuun nähden.

Islanti on kulkenut pitkän matkan Suomen tavoin köyhästä kansakunnasta hyvinvointiyhteiskunnaksi. Mutta verrattuna nopeasti velkaantuvaan Suomeen Islanti pystyy nykyään tekemään budjetistaan ylijäämäisen mikä selkokielellä siis tarkoittaa sitä, että kun lasketaan menot ja tulot, Islannilla jää käteen ylimääräistä rahaa, jolla se pystyy maksamaan velkojaan pois. Suomi sen sijaan joutuu rahoittamaan budjettiaan joka vuosi velalla.

Suomen valtion velka on nyt jo 100 miljardia euroa. Kun Islanti on saanut jo muutamien vuosien päästä velkansa maksettua, inhorealistinen arvioni on, että Suomi saa hyvällä lykyllä euroalueessa tarpoessaan tuolloin velkaantumisensa vasta pysähtymään – sekin sillä ehdolla, että poliittiset päätökset tehdään oikein. Sen jälkeen pitää vielä maksaa se 100 miljardia sekä mitä sen päälle on ehtinyt kertyä lisää velkaa.

Mikä sitten on toisin Islannissa verrattuna Suomeen? Varmasti moni pienempikin asia, mutta isossa kuvassa löytyy yksi merkittävä ero. Islanti on täysin itsenäinen maa, joka päättää kaikesta omaehtoisesti kansallinen etu edellä. Se ei siis kuulu EU:hun ja saa päättää esimerkiksi kauppapolitiikastaan vapaasti. Sen sijaan Islanti kuuluu löyhempään Euroopan vapaakauppajärjestöön, EFTA:an, jossa ovat myös EU:n ulkopuoliset maat Norja, Liechtenstein ja Sveitsi. Kaikki valtioita, joilla menee todella hyvin.

EU:n ulkopuolella EFTA:assa mailla on kasvavissa määrin vapaakauppasopimuksia ympäri maailman ja jokainen maa voi tehdä myös omia sopimuksiaan. Islannilla on esimerkiksi vapaakauppasopimus Kiinan kanssa, jota EU-mailla (lue: myös Suomellakaan) ei ole.

Islanti kuuluu myös Euroopan talousalueeseen (ETA), joka laajentaa Euroopan Unionin yhteismarkkinat EU:n jäsenmaiden lisäksi Liechtensteiniin, Norjaan ja jo edellä mainittuun Islantiin. ETA:ssa Islanti hyötyy Euroopan sisämarkkinoista maksamalla vain murto-osan EU-jäsenmaksusta. Esimerkiksi Suomi joutuu maksamaan nykyisellä EU:n budjettikaudella yli 3,64 miljardia euroa enemmän, mitä se saa sieltä takaisin. Lisäksi Islanti ottaa käyttöönsä EU-sääntelystä vain noin 8%, kun meidän EU-maiden pitää ottaa koko taakka. Islantilaisilta kysyttäessä he sanovatkin usein, että heidän menestystarinansa ei olisi mahdollinen EU:n kahleissa. Läheltä piti tilanne kävi vuonna 2009, kun maa lähti hakemaan EU-jäsenyyttä lyhytnäköisesti sen hetkisen taloudellisen ahdingon vuoksi, mutta lopetti prosessin vuonna 2013. Päätös osoittautui oikeaksi.

Islanti ei myöskään kuulu euroalueeseen (jossa esimerkiksi Suomen bruttokansantuote supistuu tällä hetkellä kovinta vauhtia). Pieneen valuuttaan liittyy omat riskinsä, mutta se on helpottanut Islantia kriiseissä. Suomi ei pysty devalvoimaan, kuten Islanti on voinut tehdä kruunulle ja saanut vientialansa ja turisminsa kukoistamaan.

Suomessa EU-keskustelua käydään epärehellisin perustein ja väitetään, että Suomi ei ole osa länttä ilman EU:ta tai ettei se pärjää taloudellisesti ilman euroa. Samalla kuitenkin tullaan väittäneeksi, etteivät Islanti, Norja, Liechtenstein ja Sveitsi ole osa länttä. Ja samalla väitetään myös, ettei mikään muista Pohjoismaista Suomea lukuunottamatta pärjää taloudellisesti, sillä kaikilla niillä on kruunu euron sijaan. Todellisuudessa kaikilla edellä mainitsemillani mailla menee kokonaisuudessaan Suomea paremmin.

Matkustelu tekee hyvää. Se avaa silmiä ja laajentaa ajattelua. Suomi voisi oppia Islannista. Maasta, joka sijaitsee turismin näkökulmasta paljon vaikeammassa paikassa kuin Suomi, eikä sillä ole edes vihreää kultaa, sillä kaikki metsät on aikanaan hakattu. Mutta siitä huolimatta heillä menee meitä paremmin. Ja mikä tärkeintä, he pysyvät itsenäisinä samaan aikaan, kun Suomi sulautuu osaksi liittovaltiota ja menettää päätöksentekonsa askel askeleelta.

Suomen kannattaisi jättää euro ja EU. Mitä nopeammin, sitä parempi.

Pariisin iskut saivat meidät jälleen hetkeksi hereille islamin rumasta puolesta. Mutta jo samana päivänä islamistien teloitettua 127 ihmistä alettiin kuitenkin suunnitella islamia tukevia mielenilmauksia sekä kirjoitettiin suvaitsevaista tekstiä minkä kerettiin, jotta varmasti saataisiin käännettyä jokaisen katse pois itse ongelmasta. Samalla toistettiin loppuunkuluneita selityksiä siitä, kuinka nämät Allahin nimeen tehdyt murhat ovat sittenkin lähtökohtaisesti länsimaalaisen vika. Mitäs olemme tehneet näistä nuorista valtioissamme terroristeja. Oma vikamme.

Oikeiden johtopäätösten tekemisen näkökulmasta yksi vaarallisimmista väitteistä on se, että väkivallalla tai terrorismilla ei voisi olla uskontoa. Kyllä sillä on, ja sen uskonnon nimi oli keskiajalla kristinusko ja tänä päivänä islam.

Väkivalta uskonnon apuvälineenä on islamin oppien ytimessä. Koko uskonnon perustaja, profeetta Muhammad, oli ykkösluokan teurastaja. Jokainen voi lukea tämän historian kirjoista. Tähän mennessä muslimimaailma ei kuitenkaan ole ottanut etäisyyttä profeetan tekemisiin, sillä kyseinen henkilö on käytännössä korotettu asemaan, jossa hän on kritiikin ulottumattomissa.

Vuonna 2014 julkaistussa kyselytutkimuksessa selvitettiin useiden maiden muslimien suhtautumista väkivallan ja terroritekojen tekemiseen islamin hyväksi. Kysymys kuului suomennettuna:

“Joidenkin ihmisten mielestä itsemurhapommit ja muut väkivallan muodot siviilejä kohtaan ovat oikeutettuja, jos puolustetaan islamia sen vihollisilta. Toiset taas uskovat että tällainen väkivalta ei ole millään perusteella oikeutettua. Onko sinun mielestäsi tällainen väkivalta islamin puolustamiseksi usein oikeutettua, joskus oikeutettua, harvoin oikeutettua vai ei koskaan oikeutettua?”

Tulokset olivat hälyttäviä. Turkissa 18% muslimeista vastasi tähän kysymykseen ‘usein’ tai ‘joskus’ oikeutettua! Kyseessä on maa, joka havittelee pääsyä EU:n jäseneksi. Egyptissä lukema oli puolestaan vieläkin korkeampi: 24% muslimeista hyväksyi väkivallan islamin hyväksi. Gazassa jopa 62% muslimeista hyväksyi väkivallan uskontoon vedoten. Tutustu tutkimukseen täällä.

Puheet siitä, kuinka islamilla ei ole mitään tekemistä väkivallan kanssa, voi vetää vessanpöntöstä alas. Vaikka vain harvat muslimit radikalisoituvat ja tekevät näitä hirveitä väkivallan tekoja, jo paljon suurempi joukko muslimeista hyväksyy terrorin Allahin nimeen. Tämä ei ole mikään ihme, sillä muslimien usko nousee profeetta Muhammadin elämästä ja Koraanista. Ja tuosta kirjasta voi jokainen lukea itse esimerkiksi seuraavat kehoitukset:

Suura 5:33-34
Ainoa palkka niille, jotka sotivat Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan sekä levittävät turmiota maassa, on että heidät tapetaan tai ristiinnaulitaan, tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki eri puolilta, ristiin, tai heidät karkotetaan maasta. Sellainen on heidän häväistyksensä tässä elämässä, ja tulevassa heille on kauhea kuritus, lukuun ottamatta niitä, jotka katuvat, ennen kuin te saatte heidät valtaansa

Suura 8:12-13
Muista, kuinka Herrasi julisti enkeleille: »Olen kanssanne; tukekaa siis niitä, jotka uskovat. Täytän pian uskottomien sydämet pelolla; silloin hakatkaa poikki heidän kaulansa ja heidän kaikki sormensa.» Ja tämä siksi, että he niskoittelevat Jumalaa (Allahia) ja Hänen lähettilästään (Muhammed) vastaan, sillä jos joku niskoittelee Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan, on Jumala totisesti ankara rangaistessaan.

Suura 9:5
Mutta kun pyhät kuukaudet ovat kuluneet, niin vuodattakaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin. Ahdistakaa ja piirittäkää heitä ja väijykää heitä kaikkialla, mutta jos he kääntyvät (oikeaan Jumalan uskoon), rukoilevat ja antavat almut, niin päästäkää heidät menemään.

Väkivallan lisäksi islamin parissa tapahtuu hyvin laajamittaista ihmisoikeuksien poljentaa, naisten alistamista, homoseksuaalien vainoamista, mutta en mene niihin tällä kertaa, sillä ne ovat oma lukunsa.

Islamia tuntuu olevan vaikea kritisoida, koska sillä on niin paljon kannattajia, muslimeja. Mutta muslimien suuri määrä ei saa estää meitä puhumasta ilmeisistä ongelmista, vaikka suurin osa muslimeista ei vääränlaiseen toimintaan tai ajatteluun syyllistyisi. Jos aina samojen yhteisöjen sisältä nousee jotain vaarallista, niin on järkevää ottaa tällaiset yhteisöt tarkasteluun. Terroristit nousevat lähestulkoon poikkeuksetta muslimien keskuudesta. Muslimien tekemien iskujen määrä Euroopassa vain kasvaa ja pian tulemme näkemään varmasti myös ensimmäiset iskut Suomessa. CNN:n vertailussa Suomesta on lähtenyt eniten radikalisoituneita nuoria taistelemaan ISIS:in riveihin ja osa heistä on jo palannut maahamme.

Sen sijaan, että pistämme päämme lopullisesti pensaaseen islamistien tappaessa ihmisiä sarjakuvalehden toimituksessa, konserttitalossa, sananvapaustilaisuudessa tai keskellä New Yorkia (WTC-tornit) meidän on turvallisuutemme vuoksi tunnustettava tosiasiat ja tehtävä tarvittavat lisäykset resursseihin terrorismin ehkäisyä vastaan. Se on meidän kuin rauhaa rakastavien muslimienkin etu.

PS. Viimeinen asia, mitä me Suomeen tarvitsemme, on Bahrainin rahoittama suurmoskeija Helsinkiin.

Eduskunta saa käsiteltäväkseen Keskustan europarlamentaarikon Paavo Väyrysen kansalaisaloitteen, jossa vaaditaan kansanäänestystä Suomen jäsenyydestä euroalueessa. Koska olemme nyt euroalueessa, ideana on nimenomaan muuttaa tilannetta ja antaa kansalaisille mahdollisuus vaatia itsenäistä rahapolitiikkaa takaisin.

Aloite sai hyvissä ajoin 50 000 allekirjoittajaa, sillä ⅓  keräysajasta on vielä käyttämättä. Lukema tulee siis nousemaan vielä huomattavasti.

Kansalaisaloitteet ovat olleet kansalaisten keino tuoda eduskunnan käsittelyyn avauksia ohi hallitusohjelman, ja sen vuoksi ollaan katsottu, että jokainen kansanedustaja saa äänestää kansalaisaloitteissa omatuntonsa pohjalta. Toivon todella, että myöskään tämän aloitteen kohdalla mikään puolue ei tule asettamaan ryhmäkuria, vaan kansalaisalotteen ideaa kunnioitetaan.

Kysymys euroalueen jättämisestä on Suomelle tärkeä monestakin syystä. Helsingin Sanomat uutisoi eilen, kuinka heinä-syyskuussa euroalueen talouskasvu hidastui. Jutussa kerrotaan, kuinka Suomi on ollut taantumassa jo neljä vuotta ja ennusteita talouden kehittymisestä on muutettu monta kertaa huonommaksi. Hälyttävintä tässä tilanteessa on se, että Suomen bruttokansantuote supistui kaikista euromaista eniten. Jäimme viimeiseksi ja jopa Kreikka meni vertailussa ohi.

OP:n pääekonomistin Reijo Heiskasen mukaan “näkymä on jonkin verran synkempikin kuin monet ovat arvioineet viime aikoina”.

Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju puolestaan kommentoi asiaa näin: ”On se todella hurjaa, että Suomi on pahnanpohjimmainen, ja sitä se on vielä ensi vuonnakin. Valitettavasti Suomen talous ei juuri kasva ensi vuonnakaan.”

Olisi naiivia väittää, että Suomen taloudellinen ahdinko olisi yksinomaan euron vika. Olemme ajautuneet vaikeaan tilanteeseen monen tekijän summana. Kaikki tietävät, miten esimerkiksi Nokialle kävi ja kuinka meiltä karkaa Suomesta työpaikkoja. EU:n venäjäpakotteet iskevät pahiten juuri Suomeen, koska naapurimme Venäjä on meille tärkeä kauppakumppani. Julkisen sektorin menot ovat kasvaneet, eivätkä edelliset hallitukset ole kyenneet tekemään soteremonttia. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Mutta se on puolestaan selvää, että omassa valuutassa pystyisimme ottamaan taloudelliset iskut vastaan paremmin ja työkalupakki ongelmien hoitamiseen olisi laajempi. Kaikki muut Pohjoismaat ovat euroalueen ulkopuolella omassa valuutassaan ja heillä on tässä selvä kilpailuetu. Pieni Suomi yrittää pyristellä eurossa vaikeuksineen maksaen samalla tukipaketteja muualle Eurooppaan. Tilanne on järjetön. Piikki on yhä auki. Saksan valtiovarainministeri vaatii, että euromaat maksavat Kreikalle 10 miljardia jo ensi viikolla.

Viime vuonna julkaistiin kaksi laajaa ja merkittävää selvitystä euron tulevaisuudesta ja Suomen vaihtoehdoista rahapolitiikassa. Ensimmäinen niistä on Helsingin yliopiston kansataloustieteen professorin työryhmän teos “Euron tulevaisuus – Suomen vaihtoehdot”. Siinä kirjoittajina ovat 12 pääsääntöisesti tohtoritasoista kansantalouden asiantuntijaa.

Toinen teoksista on Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ja Ulkopoliittisen Instituutin tutkijoiden raportti “EU:n suunta – kuinka tiivis liitto?” Molemmat selvitykset tulevat samaan johtopäätökseen: Jos euro halutaan säilyttää, on rehellistä myöntää, että euroaluetta on pakko tiivistää.

EU-johtajat todella suunnittelevat, että euroalueesta tehtäisiin liittovaltio, jolla olisi oma parlamentti, budjetti ja hallitus. Se olisi varmasti Suomelle liikaa, mutta se on ainut rehellinen tulevaisuuden kuva, jotta poliittisena projektina aloitettua euroa pystyttäisiin jatkamaan, sillä tällä hetkellä euroalue erilaisine maineen on liian epäharmoninen.

Eurosta markkaan siirtymisen nivelkohtaan liittyy riskejä, mutta professori Kanniaisen työryhmän selvityksen mukaan kaaoksen sijaan todennäköisempää on, että eurosta pystytään eroamaan hallitusti ja rauhallisesti.

Pitkällä aikavälillä eurossa jatkaminen joka tapauksessa on Suomen taloudelle tuhon tie ja liittovaltiokehityksen vuoksi myös itsenäisyyden näkökulmasta lohduton vaihtoehto. Meillä on siis loogisesti kaksi vaihtoehtoa:

1. Varmasti huono vaihtoehto (eurossa jatkaminen)
2. Hyvä vaihtoehto, jossa epätodennäköisiä riskejä (markkaan siirtyminen)

Suomen on tehtävä ensimmäisenä maana se rohkea ratkaisu, että lähdetään takaisin itsenäiseen rahapolitiikkaan ja muut euromaat voivat sen jälkeen jatkaa hallitusti euroalueen purkamista, jos tahtovat.

Perjantaista tuli murheellinen päivä. Ajatuksemme ovat ranskalaisten puolella. Suru ja jopa vihan tunne tuntuu syvällä. Pariisissa terroristit tappoivat eilen uutislähteiden mukaan vähintään 128 ihmistä ja useita pidettiin panttivankeina.

Vähintään 100 ihmistä tapettiin Bataclan konserttisalilla. Miehet ampuivat silmittömästi ja terroristi huusi Allahu Akbaria mennessään sisään rakennukseen.

Toisaalla ravintolassa mies avasi tulen ampuen useita ihmisiä. Tieto uhrien määrästä ja paikoista päivittyy koko ajan.

USA:n viranomaisten mukaan iskut olivat koordinoituja. Ranskan poliisin mukaan iskuja on tehty perjantaina vähintään kuudessa eri paikassa.

Eurooppa on nähnyt liikaa islamin yksittäistapauksia profeetta Mohammadin toimintatavoista 2000-lukuversioilla. Juuri äsken kuulimme myös uutiset Italiasta, missä useisiin maihin soluttautunut islamistiverkosto saatiin kiinni, ja heidän terroristi-iskunsa saatiin estettyä.

Islam ei ole pohjimmiltaan rauhan uskonto, päin vastoin. Lukuisat iskut Charlie Hebdo mukaan lukien ovat vain alkusoittoa sille tulevaisuudelle, minkä Eurooppa joutuu kohtaamaan islamin kanssa. Suurin osa muslimeista ei toteuta islamin kovaa ydintä, mutta alkuperäiselle ideologialle uskollisia radikaaleja alkaa olla Euroopassa jo huolestuttava määrä.

Meidän tulee pohtia, voimmeko myydä turvallisuutemme vapaan liikkuvuuden alttarille. Lisäksi on syytä miettiä, onko tarpeen lisätä Suomessa muslimiverkostojen tarkkailua niin, jotta voidaan varmistua, että radikalisoituminen huomataan tarpeeksi ajoissa. On vain ajan kysymys, milloin Suomessa nähdään ensimmäiset islamistien iskut.

Lähteet: BBC & The Telegraph

Edit 11:46: Lukumäärää uhreista nostettu uutislähteiden päivitysten mukaisesti.