Kirjoittaja: Sebastian Tynkkynen

Artikkeli

Me kaikki maailman ihmiset olemme alkuperäisväestöä eikä etnisyydellään voi omia itselleen kulttuuria


Alkuun varoitus äärivasemmistolaisille ja äärioikeistolaisille: tulen vertailemaan teitä toisiinne ja jos se on teille liikaa, tässä kohtaa voi vielä lopettaa lukemisen.

Vasemmiston äärimmäisellä laidalla on linnoittauduttu Saamelaisnuorten puheenjohtajan Petra Laitin taakse, joka sai tviitillään Ylen poistamaan lastenohjelman, jossa esiintyi amerikkalaisen “alkuperäisväestön” intiaanihahmo. Petra Laiti on Suomen tämän hetken etnonationalisti numero uno. Pahoittelut etnisenä suomalaisena ei-suomalaisen sanan käytöstä.

Oikeiston äärimmäisellä laidalla on linnoittauduttu Marco De Wittin ja muiden sankarien taakse, jotka puhuvat mutavyörystä, eivätkä halua erivärisiä ihmisiä Suomen kansalaisiksi – geeniperimään liittyvistä syistä. Marco ei kuitenkaan ole enää valokeilassa ja siksi Petra Laiti ja muu saamelaisyhteisö erilaisella, mutta tiukan etnisellä ja ulossulkevalla politiikallaan päihittävät medianäkyvyydessä äärioikeiston eksklusiiviset puheet 100-0.

Voiko kuka tahansa tulla osaksi suomalaista kansakuntaa ja saada kansalaisuuden kautta oikeuden äänestää kaikissa vaaleissa? Voi. Voiko kuka tahansa tulla osaksi saamelaista kansakuntaa ja saada oikeuden äänestää saamelaiskäräjillä? Ei. Ne samat Petran kaltaiset saamelaiset, jotka sanovat Suomen kohdalla “rajat auki”, sanovat saamelaisyhteisön kohdalla “rajat kiinni”.

Saamelaiskäräjien vaa­li­lau­ta­kun­ta vaatii ryh­mäi­den­ti­fi­kaa­ti­o­n saa­me­lai­suu­den pe­rus­tee­ksi. Vaa­li­lu­et­te­loon ei pää­se, jos muu ryhmä sanoo, että sinä et ole saa­me­lai­nen. Tällainen mielivaltainen järjestelmä olisi monelle äärioikeistolaiselle unelmien täyttymys siinä kohtaa, kun päätettäisiin ulkoa päin yhteisömme sisään tulevien maahanmuuttajien statuksesta.

Amerikan “alkuperäiskansoja” arvioidaan olevan maailmassa vajaa 70 miljoonaa. Pohjois-Amerikan intiaanien väestömäärä on 3 miljoonaa. Suomalaiset ovat maailman mittaluokassa pieni vähemmistökansa, jonka määrä on kääntymässä laskuun, mutta siitä huolimatta kuka tahansa mistä päin maailmaa pystyy saamaan saman kansalaisuuden ja samat edut – samoin perustein. Tällä hetkellä siihen riittää karkeasti määriteltynä yliopisto-opiskeluajan verran asumista Suomessa sekä kohtalainen kielitaito. Pakolaisuuden tai avioliiton kautta homma tapahtuu vieläkin nopeammin. Adoption kautta suomalaiseksi tulee tuosta noin vain.

Suomalainen kulttuuri, kansallispuvut ja symbolit ovat vapaasti koko maailman käytössä. Sitä tuotteistetaan ja viedään maailmalle. Eikä se meitä hetkauta. Kiva kun Suomi mainitaan – ja mitä useammin, sitä parempi. Kun meistä tehdään parodiaa amerikkalaisissa talk showeissa, tunnemme suurta ylpeyttä. Pieni pohjoisen vähemmistökansa nousee otsikoihin.

Oikeus kulttuuriin geenien kautta?

Räppäri Pastori Piken ympärille syntynyt artistiporukka Aito Gang.

Toisin kuin moni virheellisesti ajattelee, Musta Barbaari (James Nikander) syntyi Suomessa, Turussa. Hänen syntymäpaikkansa ei rajaa hänen oikeuttaan käyttää afrikkalaista kuvastoa eri yhteyksissä, eivätkä hänen tansanialaisen äitinsä geenit puolestaan rajaa hänen oikeuttaan olla suomalainen.

Oma sukunimeni ei todennäköisesti ole Tynkkynen. Olen tehnyt sukututkimusta ja päässyt 1700-luvulle saakka kirkonkirjoista löytyvien virallisten tietojen osalta. Todellisuus sukuni suhteen saattaa kuitenkin olla toinen. Sukututkimusten lomassa kolme lähisukulaistani vahvistivat, että vaarini isä ei ole oikeasti Aukusti Tynkkynen, vaan hänen vaimonsa oli pettänyt aviomiestään romanimiehen kanssa ja oikeasti oma sukuhaarani isäni puolelta polveutuu romaneista. Vuosikymmenten takaisessa ilmapiirissä asia piilotettiin ja yhden yön kohtaamisesta syntynyt lapsi ei saanut romanisukunimeä, vaan Aukustin sukunimen, Tynkkysen.

Vaarini Esko Tynkkynen

Olin pienestä pitäen elänyt Tynkkysenä ja kun sepitetty sukutaustani paljastui vääräksi, identiteettini ei muuttunut pätkääkään, vaan jatkoin elämääni Tynkkysen suvun jäsenenä siinä missä aikaisemminkin. Siihen minä olin kasvanut. Jos romanijuuriani kunnioittaen otattaisin vähemmistökulttuurin kuvaston mukaiset valokuvat itsestäni, ei kenelläkään olisi oikeutta pahastua asiasta. Jos olisin tehnyt näin ennen kuin sain tietää romanitaustastani, minua olisi voitu syyttää kulttuurisesta omimisesta, eksotisoinnista ja ties mistä. Vaikka sama romaniveri minussa olisi kiertänyt sitä tietämättäni.

Poikaystäväni puolestaan on syntynyt Mosambikiin ja kasvanut siellä. Kun hän viime vuonna teki geenitestin, paljastui, että hänen perimänsä on 1,7% eurooppalaista ja 12,5% Amerikan “alkuperäisväestöä” & itäistä Aasiaa.

Ei ole kenenkään meidän valintamme, minkänäköiseen kehoon tai mihin kulttuuriin synnymme. Usein emme ole edes kartalla perimästämme ja jos meille kaikille tehtäisiin geenitesti, useimmat yllättyisivät.

Puhe “alkuperäisväestöstä” on ristiriitaista sivistyneeseen ajatteluun nähden. Joka ikinen ihminen maailmassa jakaa eripolkuisen verilinjan kauas historian alkuun saakka ja me kaikki olemme tämän maailman alkuperäisväestöä – yhtä alkuperäisiä. Uutiset kertovat kyllä heti, jos saisimme vieraita toiselta planeetalta.

Eräs median halveksuma älykkö ja filosofian tohtori on todennut uskovansa avoimeen suomalaisuuteen: “Se on historiallinen todellisuus. Olemme muodostuneet aikana, jolloin ihmiset saattoivat muuttaa rajojen yli. Jos vaikka sulkisimme esimerkiksi tumman ihon pois suomalaisuudesta, niin yhtä hyvin voitaisiin kysyä, entäs ruskeasilmäiset tai tummatukkaiset? Kaikkihan ne ovat tulleet jostakin, ne ovat kaikki periytyviä ominaisuuksia.”

Ihminen, joka vaatii verilinjan perusteella toisia lopettamaan oman kulttuurinsa ilmentämisen, tehköön ensin geenitestin ja varmistukoon, että edes itse täyttää kriteerin, jota vaatii muilta kaiken loukkaantumisen keskellä.

Kielinäkökulmasta kulttuurinomimiskeskustelu on lyhyt. Kenenkään ihmisen geeneissä ei ole koodattuna yhtäkään kieltä, vaan käyttöjärjestelmä alkaa pyörimään syntymän jälkeen sillä kielellä, mikä siihen asennetaan. Adoptiolasten kohdalla muutaman vuoden ikään mennessä opittu kieli unohtuu täysin, kun uudessa ympäristössä opitaan uusi äidinkieli. Kieli on ihmiseen täysin päälle liimattu ominaisuus. Kuka tahansa voi oppia minkä tahansa kielen maailmassa. Olisi siis lapsellista sanoa toiselle, että puhuppa nyt ensin vähän kieltä ja katsotaan sitten, että osaatko riittävästi, vai pitääkö loukkaantua, kun sinulla on noita sulkia päässä.

Oikeasti yhdelläkään intiaanilla ei ole mitään perustetta loukkaantua, jos Pikku Kakkosessa lastenohjelmassa hyväntuulinen näyttelijä pistää roolissaan sulkapäähineen päähänsä. Ainut, kenellä on oikeus loukkaantua, on lintu, jonka kehosta intiaani on sulat ottanut ja eksotisoinut omiin tarkoitusperiin. Oikeasti saamelaisilla ei ole mitään perustetta suuttua Oulun yliopiston ylioppilaskunnan videolla näkyvästä saamelaisrummusta, vaan porolla, jonka nahka on eksotisoitu ja vedetty kireälle toisen maapallon lajin paukuteltavaksi. Oikeutta eläimille, ugh?

Vaikka rap-musiikki onkin syntynyt afroamerikkalaisten ja latinoamerikkalaisten keskuudessa, minua ei häiritse pätkän vertaa, että saamelainen Ailu Valle on ruvennut räppäriksi ja rikastuttanut kulttuuria Suomessa hienoilla biiseillään. Minua ei häiritse OYY:n videolla oleva saamelainen noitarumpu, eikä sekulaarissa pop-musiikissa kuuluvat kirkonkellojen soundit, jotka on irrotettu täysin niiden pyhästä kontekstistaan. En myöskään koe syyllisyyttä käyttäessäni Afrikan maaperältä leijonahahmoa isänmaallisena symboliikkana enkä puolestaan provosoidu, jos Suldaan Said Ahmed pitää leijonapaitaa kampanjoidessaan. Kenenkään ei pitäisi kokea oikeudekseen vähätellä SDP:n kansanedustaja Satu Taavitsaista, kun hän ihastellen ottaa kuvan saamelaispuku päällä. Kulttuuria kun kukaan ei voi omia.

On suorastaan sääli, jos koemme oikeudeksemme loukkaantua ja sen perusteella lähdemme rajoittamaan sitä aineettoman rikkauden määrää ja ilmentymistapoja, mitä tässä maailmassa on. On surullista, jos omimme kulttuurisia kuvastoja ja sanomme, että “te” ette saa näistä nauttia, koska ette ole “me”.

Kun monissa länsimaissa hyvinvointi alkaa kohota entistä korkeammalle, lähdetään omaehtoisesti määrittelemään uudet sodat ja vahvistamaan identiteettipolitiikkaa, puolestaloukkaantumisen kulttuuria, kulttuurisen omimisen määrittelyjä ja monien muiden asioiden problematisointia – aivan turhaan. Kun meidän pitäisi poistaa rajoitteita kulttuureista nauttimisesta, me vahvistamme etnistä elitismiä. Kun meidän kaikkien pitäisi olla yhtä, alamme puhumaan alkuperäisväestöistä – ikään kuin niiden ulkopuolelle jäävät olisivat jotain muuta kuin alkuperäisväestöä.

Me voimme kieltää lapsilta inkkarileikit, saamelaisrummut, Saara Aallolta kimonot, Mauri Kunnaksen lastenelokuvan, Herra Heinämäen, Peppi Pitkätossun ja kaiken mahdollisen, mistä keksimme loukkaantua. Mutta siinä ei ole mitään järkeä. Kulttuuria ei voi omistaa tai patentoida ja tämä olisi jokaisen itsesensuurista kiinnostuneen toimijan hyvä ymmärtää. Jos oikeus kulttuuriin määrittyy toisten loukkaantumisoikeuden kautta, jokainen joutuu miettimään, olenko tarpeeksi kelvollinen nauttimaan ihmisten keksimästä kulttuurista omalla tavallani. Kun kaikki kulttuuriset tavat, perinteet ja symboliikat ovat kuitenkin keksittyjä, miksi luoda keinotekoisia rajoitteita niistä nauttimiselle?

Identiteettipolitiikka ja puhe eksotisoinnista sekä kulttuurisesta omimisesta tulee lähiaikoina voimistumaan nopeasti, kun jenkkien poliittinen kulttuuri rantautuu Suomeen. Mutta meidän ei tule lähteä näihin taisteluihin ja vastakkainasetteluihin mukaan.

Adressi Ylen itsesensuuriin liittyen on kerännyt jo yli 7000 allekirjoitusta. Suomalaiset haluavat intiaanihahmon vuoksi poisvedetyn Herra Heinämäen Lato-orkesterin takaisin lapsille TV:seen ja Lasten Areenaan.

Mainokset
Blogi

Turkki listasi Vapaavuoren, Huhtasaaren ja allekirjoittaneen islamofobeiksi tämän vuoden Eurooppalaisen islamofobian raportissaan – muslimikäännynnäinen kirjoitti Suomi-osion


Seuraan läheltä turkkilaista politiikkaa, mediaa ja yhteiskunnan kehitystä, sillä kumppanini asuu Turkissa. Olen parhaillaan vierailemassa hänen luonaan. Kulmakarvani nousivat hieman, kun huomasin tänään nimeni Sabahissa [linkki], joka on Turkin 2. suurin lehti:

“Finns Partisi gençlik kolları eski başkanı Sebastian Tynkkynen. ”Finlandiya’da ne kadar az Müslüman olursa ülke o kadar güvende olacak.”

Kyseinen lausunto oli viime vuonna paljon esillä suomalaisessa mediassa islamiin liittyvän sananvapaus-oikeudenkäyntini aikaan ja hieman sen jälkeen. Kyseisessä kohdassa puhutaan näkemyksistäni Suomen turvallisuuden ja muslimien määrän mahdollisen yhteyden suhteen, mutta en ala niitä tässä toistamaan, jottei tarvitse maksaa uusia sakkoja.

Joku voisi ajatella, että islamistisen terrori-iskun tekemiseen kussakin maassa tarvittaisiin islamiin uskova henkilö, mutta tällaisten johtopäätösten ääneen sanominen on luonnollisesti suomalaisen oikeuslaitoksen näkökulmasta täysin kestämätöntä.

Sabahin artikkelissa puhutaan Turkin hallinnon juoksupojan, ajatuspaja SETA:n valmiiksi saamasta Eurooppalainen islamofobia-raportista, jossa on koottu viime vuoden islamia vastustavat lausunnot samaan 728-sivuiseen kirjaan. Asiakirja normalisoi islamia ja kääntää kaiken islam-kritiikin puolestaan epänormaaliksi, irrationaaliseksi peloksi ja jopa vaaralliseksi ajatusliikehdinnäksi – islamofobiaksi. Kirjan perusteella islam ja sen läntiset arvot haastavat oppirakennelmat ja toimintatavat eivät ole uhka, vaan niitä kritisoivat eurooppalaiset ihmiset. Logiikka on siis täysin päinvastainen todellisuuteen nähden.

Linda Hyökki, muslimiksi kääntynyt suomalainen Turkissa asuva tutkija.

Raportin Suomi-osuus on 18-sivua pitkä ja sen kirjoittajana on suomalainen muslimiksi kääntynyt Linda Hyökki, jonka tutkimus keskittyy muun muassa islamofobiaan, monikulttuurisuuteen ja identiteettipolitiikkaan. Islamofobia-raporttiin listataan Suomesta kolme poliitikkoa Jan Vapaavuori, Laura Huhtasaari ja allekirjoittanut. Vapaavuoren islamofobiaksi muodostui suurmoskeijahankkeen kaatamisen aikoihin sijoittunut lausunto, jossa hän kertoi ääneen sen tosiasian, että suurmoskeijan taustalla oli todellisuudessa islamin vallan ja poliittisen islamisaation edistäminen.

Huhtasaaren synniksi puolestaan muodostui eduskunnassa pitämässään puheessaan ollut analyysi: hänen mielestään Suomi islamisoituu muslimimaista tulevien suurien maahanmuuttajamäärien vuoksi. Tämä aiheuttaa hänen mukaansa arvojen yhteentörmäystä, segregaatiota sekä ghettoutumista, jonka parissa islamilaiset arvot pääsevät ottamaan jalansijaa ja hallitsemaan.

Suomalaisena tuntuu vastenmieliseltä lukea toisen suomalaisen väärää todistusta omasta maastaan ja sen poliitikoista. Fobia tarkoittaa tiettyihin tilanteisiin tai kohteisiin liittyvää todellisen uhkan olemassaoloon perustumatonta pelkoa. Islamin kohdalla näin ei ole. Kuka tahansa pystyy nopeasti etsimään Wikipediasta artikkeleita, kuten “Islam ja naiset”, “Homoseksuaalisuus ja islam” tai “Islamilainen terrorismi” ja alkaa sivistämään itseään. Ellei sitten ole esimerkiksi 99,8 prosenttisesti islamilaisessa Turkissa kuten minä juuri nyt, sillä täällä maan hallinto on sensuroinut Wikipedian.

Tällaiset eri maista koottavat listausraportit ovat kuin suoraan tappolistoja islamilaisille terroristijärjestöille. Niihin listataan henkilöt ja tahot, jotka vastustavat islamia. Sen lisäksi ne maalaavat virheellisen kuvan todellisuudesta – kuin länsimaille vieraita arvoja ja uskontoa kritisoivat henkilöt olisivatkin uhka.

Linda Hyökki, lopeta heti.

European Islamophobia Report 2017 [linkki]

Blogi

Valtakunnansyyttäjälle: Islam-kriittiset kirjoitukset eivät johda Suomessa Ruandan kansanmurhaan, vaan ehkäisevät ihmisoikeusloukkauskehitystä


Muutama sana Raija Toiviaiselle selvin päin ja tosissaan, keskeltä auringonpaistetta +20 asteen lämmöstä. Olen viettämässä aikaa näköalapaikalla siihen poliittis-uskonnolliseen ideologiaan, jonka leviämiseen puuttumisen olen nähnyt tärkeäksi.

Tuntui perverssiltä lukea tänään Suomesta Helsingin Sanomien uutista [linkki], jossa omassa kuplassaan elävä valtakunnansyyttäjä tekee johtopäätöksiä Suomessa käsittelemänsä ruandalaisen pastorin oikeustapauksen perusteella. Näköjään hänen mukaansa Ruandan etninen ja koulutuksellinen tilanne on verrattavissa Suomen tilanteeseen, ja että 800 000 ihmisen kansanmurha on tarpeellista ottaa Suomen kontekstiin vertailukohteeksi, mitä voi tapahtua, jos ihmisten annetaan kirjoittaa sosiaalisessa mediassa ajatuksiaan.

Olen yksi ihmisistä, jotka Raija Toiviainen on halunnut pysäyttää, ennen kuin Suomessa tapahtuu kansanmurha. Sain tuomion islamkriittisistä kirjoituksistani niinkin vakavalla rikosnimikkeellä kuin ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan”.

Miksi artikkelin lukeminen tuntui perverssiltä? Sen vuoksi, että juuri eilen viimeksi jouduin kokemaan asioita, joista tulee todellisuutta, jos islamisaatiota ei pysäytetä. Ja sitten seuraavana päivänä valtakunnansyyttäjä kääntääkin todellisuuden toisin päin: ihmisoikeuksien parantamisen sijaan kaltaisteni kritiikki voisi johtaa Suomessa kansanmurhaan.

Olen parhaillaan 99,8 prosenttisesti islamilaisessa maassa. Eilen kaupungin vapaamielisimmässä yökerhossa pussasimme poikaystäväni kanssa, kuten heteroparit vieressämme. Vartija tuli pysäyttämään meidät ja sanoi, että ellemme lopeta, meidät poistetaan. Lähdimme itse vapaaehtoisesti. Sellaista on samaa sukupuolta olevien elämä maassa, jota hallitsee islamilainen ideologia. Ei ollenkaan sellaista, jota toivoisi Suomeen, mutta suu pitäisi pitää asiasta tukossa, jottemme aikaansaa Suomessa Ruandan kansanmurhaa.

Toinen yksityiskohta valtakunnansyyttäjälle eilisestä. Kävellessämme yökerhoon, vastaan tuli kaksi paikallista jätkää. He kysyivät, voisivatko he lyöttäytyä seuraamme. Olemme ulkomaalaisia, ja meidän ei oleteta tietävän maan yökerhojen sääntöä: sisään päästäkseen jokaisen miehen pitää tuoda mukanaan vähintään yksi nainen. Vartijat olivat antaneet kahdelle nuorukaiselle jo kerran pakit, koska heillä ei ollut tuoda naisia mukanaan. Nähdessään meidät he halusivat yrittää vielä kerran, koska ajattelivat, että jos olisivat osa ulkomaalaisten seuruetta, vartijat eivät ehkä kehtaisi erottaa heitä seurueesta. Ovilla vartijat kuitenkin jättivät paikalliset nuoret ulos ja ottivat meidät sisään, koska ”turistien” kokemusta ei haluttu pilata – vaikka meillä ei ollut tuoda naisia yökerhoon.

Tämä ei ole pelkästään ikävä tarina, vaan taustalta löytyy paljon laajempi yhteiskunnallinen tilanne: ilman tätä sääntöä islamilaisen maan yökerhot olisivat täynnä lähes pelkästään miehiä. Kriittinen lukija kysyy, miksi? Vastaus löytyy uskonnon koko yhteiskunnan läpileikkaavasta vaikututksesta: naisen asema on heikompi. Naisen oletetaan jäävän kotiin ja jos nainen päättäisikin lähteä yksin ulos pimeän aikaan, pelkkä kävely lähiöissä olisi turvatonta. Nainen on täällä miestä varten.

Kolmas yksityiskohta valtakunnansyyttäjälle: Kirjoittaessani tätä vastausta, halusin tarkistaa islamin uskonnon tarkan osuuden maassa Wikipediasta. En pystynyt, sillä koko sivusto on sensuroitu. Wikipedian käytön estäminen on erittäin konkreettinen esimerkki maan sananvapaustilanteesta ja on vain osa karmeaa kokonaisuutta. Lentäessäni maan lentoyhtiöllä elokuvan alussa ilmoitettiin, että elokuvaa oltiin käsitelty sopivaksi katsojille. Suomeksi sanottuna sitä oltiin sensuroitu ja monta kohtaa sumennettu – jopa antiikkisia kehopatsaita myöten. Voisin kertoa loputtomasti arjen esimerkkejä.

Helsingin Sanomien tämän päivän artikkelissa valtakunnansyyttäjä Toiviainen toteaa: ”Poliittinen sananvapaus on aivan erityisessä asemassa, sillä se on sananvapauden ydinaluetta. Pitää olla erityiset syyt, että sananvapauden ydinaluetta rajoitetaan.”

Toiviaisen sanat ja teot ovat ristiriidassa. Hänen syyteharkintansa osoittaa, että hän ei todellisuudessa tiedä, mistä puhuu. Hän asuu Suomessa ja kuuluu yhteiskunnan eliittiin. Ruandan kansanmurhankin hän käsittelee Suomessa ja suomalaisesta kontekstista käsin. Itse puolestaan joudun kokemaan elämässäni kouriintuntuvan todellisesti sen poliittis-uskonnollisen ideologian seuraukset, jota kritisoin. Niin pienellä kuin isollakin tasolla. Jo vuorokauden sisään arjen tilanteissa tulevat näkyväksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksien riistäminen, naisten heikko asema ja internet-sensuuri osana heikkoa sananvapaustilannetta, niin kuin äsken kerroin. Tällaista en yksityishenkilönä, enkä poliitikkona halua Suomeen.

Vaikka valtakunnansyyttäjä väittää poliittisen sananvapauden olevan aivan erityisessä asemassa, niin aikaisemman tuomioni kuin mahdollisten tulevienkin tuomioiden osalta kyseinen lause tulee jäämään tyhjäksi sananhelinäksi. Minulla ei ole oikeutta käyttää sananvapautta estääkseni arvokehitystä, joka rajoittaisi perusoikeuksiani. Edes poliitikkona.

Jos minusta joskus tulee kansanedustaja, tulen tekemään kaikkeni, että sananvapautta syövä ”vihapuhe”-toimenpiteiden keksiminen loppuu ja ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan”-kohta poistetaan laista ja jäljelle jätetään vain sen tärkeä tekomuoto: lietsominen joukkotuhontaan ja ihmisten tappamiseen. Siitä Ruandassa oli todellisuudessa kyse ja sitä ei halua kukaan toistuvan.

Blogi

Perussuomalaisilla on Suomen kovin kannatuspotentiaali: Halla-aho nuorten suosikki pääministeriksi, Huhtasaari vaalikoneessa ykkösehdokas 40% suomalaisista


Mediassa on viime vuosina keskitytty lähinnä pintapuoleisesti analysoimaan puolueiden kannatusta ja sen kehittymistä sen hetkisten puhelinsoittogallupien vastausten perusteella. Kuten aikaisemmin on todettu niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa, gallupien ongelmana on, että ne hinaavat alas päin sellaisten puolueiden tai poliittisten esitysten kyselykannatusta, joita on mediassa esitetty negatiivisessa valossa.

Tutkimuslaitokselta puhelun henkilökohtaiseen numeroonsa saava tavallinen kansalainen ei todennäköisemmin uskalla myöntää kannattavansa maahanmuuton tiukennuksia, brexitiä, perussuomalaisia, Huhtasaarta tai Trumpia.

Gallupit ovat nousussa olevien puolueiden kannatusta ja laskussa olevien puolueiden tiputusta itsessään ruokkiva mekanismi. Tästä hyvin kuvaava esimerkki on Kokoomuksen nykyinen kannatus. Mediat ovat toistaneet kuukausia Kokoomuksen kovaa gallupkannatusta, vaikka parhaillaan meneillään oleva kokoomuslainen leikkauspolitiikka ja koko soteuhkapeli yksityistäminen edellä eivät vastaa millään 20 prosentin luvuin suomalaisten ajatusta hyvinvointivaltiosta.

Jatkuva gallupjohtajuuden hokeminen väkisinkin synnyttää politiikkaa seuraamattomalle mielikuvan siitä, että ”kai se Kokoomus ajaa tavallisen suomalaisen asiaa, koska se on ollut pitkään gallupkyselyjen kärjessä”. Ja samaan aikaan Kokoomus saa taustalla rauhassa leikkiä tuolileikkiään puolueen toimijoiden ja terveysfirmojen välillä.

Perussuomalaiset heitettiin viime kesäkuussa puoluekokouksen puoluejohtovalintojen jälkeen ulos hallituksesta. Kyse oli Kokoomuksen ja Keskustan tarpeesta hyvesignaloida, sillä itse hallitusohjelmaa Perussuomalaiset eivät olisi muuttaneet – pikemminkin noudattaneet entistä tarkemmin.

Palattiin ennen eduskuntavaaleja 2011 edeltäneeseen asenneilmapiiriin, jollainen Ruotsissa vallitsee yhä edelleenkin. Huolimatta kansalaisten äänestämisestä puolueet päättävät keskenään eristää ”pahoiksi voimiksi” leimaamiaan puolueita.

Asenneilmapiiri näkyi myös laajasti median uutisoinnissa ja sen haluttomuudessa korjata nopeasti ja näyttävästi virheellistä uutisointiaan, jota se oli isosti tehnyt (esimeriksi ”puolueen kaappaminen”, ”junttausryhmät”, ”käsitervehdykset” ym.).

Pisimmälle meni Helsingin Sanomien kolumnisti Yrjö Rautio. Hän kirjoitti loikkareiden lähdettyä kansallismielisestä puolueesta seuraavasti Apu-lehdessä:

”Suomalainen äärioikeisto joutuu nyt mittauttamaan kannatuksensa oikealla nimellään ja kuvallaan ensimmäistä kertaa sitten Isänmaallisen kansanliikkeen IKL:n lakkauttamisen välirauhan sopimuksen perusteella vuonna 1944. Äänestäjä saa nyt, mitä tilaa. Varmaankin rasismia ja fasismia säteilevälle ongelmajätteellekin riittää Suomessa tilaajia. Tuskin kuitenkaan muutamaa prosenttia enempää, sillä me olemme vakaata ja sivistynyttä kansaa.”

Toisin kävi. Perussuomalaisten kannatus ei hävinnyt mihinkään – sen sijaan uusi hillotolppapuolue tipahti yhteen prosenttiin. Moni mediakentässä hämmentyi. Kansallismieliselle vaihtoehdolle oli eurooppalaisten oikeistopopulististen puolueiden tapaan sittenkin myös Suomessa kannatusta. Toisille tämä ei tullut yllätyksenä, vaan oli päin vastoin loogista.

Uusi Suomi uutisoi kesäkuussa Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n raportista, jonka mukaan Rajat kiinni -tyyppiselle puolueelle olisi Suomessa jopa 25% kannatuspotentiaali. Heinäkuussa puolestaan Iltalehti kertoi, että Halla-ahosta oli tullut suosikki Suomen seuraavaksi pääministeriksi alle 50-vuotiaiden joukossa. Nuoremmissa ikäluokissa Halla-ahon suosio korostui merkittävästi. Nuoremmat ikäluokat ovat keskimäärin taitavampia somen ja median kuluttajia ja kaikkeen mediaan opetetaan suhtautumaan kriittisesti. Näille sukupolville ”luotettavaksi mediaksi” julistautuneet mediat eivät ole automaattisesti luotettavia, koska medialukutaito on kehittyneempää. Halla-ahon lätkiminen mediassa edestä, takaa ja sivulta ei tee vielä nuoren silmissä hänestä pahaa ihmistä.

Nyt joulukuussa MTV puolestaan julkaisi oman vaalikoneensa dataa julkisuuteen. Presidentinvaaliehdokkaat olivat vastanneet toimittajien laatimiin kysymyksiin ja sen jälkeen kansalaiset olivat päässeet vastailemaan samoihin kysymyksiin nähdäkseen, kenen ehdokkaan näkemykset olivat lähempänä omaa ajattelua.

Tulokset olivat murskaavia. Vastaajista yli 40% oli saanut ykkösehdokkaakseen Laura Huhtasaaren, sillä hänen ajatuksensa olivat vastanneet kansalaisten näkemyksiä eniten. Todellisuudessa siis perussuomalaisen presidenttiehdokkaan ajattelu on lähinnä keskivertosuomalaisen ajattelua kaikista presidentinvaaliehdokkaista. Kun suomalaiset alkavat äänestämään ehdokasta sen mukaan, kuka oikeasti edistäisi eniten hänen arvojensa mukaista politiikkaa, poliittinen pommi rysähtäisi niskaan. Tällä hetkellä liian moni suomalainen on median mielikuvien ja isältä pojalle -äänestysperiaatteen vanki.

Perussuomalaisilla kytee kansalaisten parissa valtava kannatuspotentiaali. Perussuomalaisten edustamat ajatukset ovat nykyään valtavirta-ajattelua, vaikka niitä stigmatisoidaan voimakkaasti mediassa. Muiden puolueiden kannattaa ottaa Perussuomalaisten kannatusnäkymät ja yltyvän kansallismielisen ajattelun voimakkaat pohjavirtaukset tosissaan.

Se, mitä pitää ääneen sanoa ollakseen ”hyvän leiman ansainnut”, ei välttämättä ole sitä, mitä kansalainen aina syvällä sisällä ajattelee.

Perussuomalaisilla on ylivoimainen kannatuspotentiaali verrattuna muihin puolueisiin Suomessa. Kannatus realisoituu sitä mukaa, mitä näkyvimmiksi Perussuomalaisten ennustamat ongelmat muuttuvat, kuten esimerkiksi maahanmuuton kustannukset, kotoutumattomuus, rikollisuus ja EU:n liittovaltiokehitys.

Ruotsissa vastaava sisarpuolueemme Ruotsidemokraatit seilaa parhaillaan 20 prosentin molemmilla puolilla kuukaudesta riippuen. Eduskuntavaalit ovat Perussuomalaisille aina paras näytön paikka. Vuonna 2011 tulimme kolmanneksi. Vuonna 2015 tulimme toiseksi. Vuonna 2019 saattavat leuat loksahtaa auki, jos nousemme Suomen suurimmaksi puolueeksi. Kannatuspotentiaali alkaa olla nyt niin kovaa luokkaa, että tarvitaan vain oikea sykäys, että dominoefekti lähtee liikkeelle. Varmaan suuruuden hulluksi väitätte. Katsotaanpa vuonna 2019, mitä tapahtuu persujen mestaruuslaijssa, eduskuntavaaleissa.

PS. Helsingin Sanomat julkaisi medioista ensimmäisenä vaalikoneensa. Myös sillä on tiedossa, keiden ehdokkaiden näkemykset ovat olleet suosituimpia, eli toisin sanoen: vastausten perusteella ketä ehdokasta vaalikone on suosittanut äänestäjälle. Mutta jos kärjestä löytyy Laura Huhtasaari, niin kuin varmasti löytyykin, journalistisesti merkittävä data jätetään julkaisematta.