Kirjoittaja: Sebastian Tynkkynen

Artikkeli, Blogi

PS nyt suurin puolue – SDP joko nielee arvopohjaylpeytensä tai polvillaan nielee sen 4 vuoden päästä


Meillä perussuomalaisilla on tapana sanoa, että saat mitä tilaat. Ennen eduskuntavaaleja SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne pelasi likaista peliä siirtääkseen vihervasemmistolta ääniä SDP:lle ja siirtääkseen Perussuomalaisilta ääniä Kokoomukselle, jotta voisi pienentää Perussuomalaisten kokoa ja kasvattaa omaansa. Rinne nimittäin varoitteli Perussuomalaisten arvopohjasta ja totesi moneen otteeseen, ettei ole valmis hallitusyhteistyöhön Perussuomalaisten kanssa. Tällainen lupaus toimii kahdella tavalla:

  1. Se saa epävarmoja vihervasemmistolaisia äänestäjiä kallistumaan äänestämään SDP:tä, jotta siitä tulisi vahvempi, koska se lupaa, että pääministeripuolueena se sulkisi Perussuomalaiset ulos vallasta. 
  2. Se saa epävarmoja kansallismielisyyteen taipuvia äänestäjiä kallistumaan varmuuden vuoksi Kokoomuksen puolelle, jolle pitää saada tarpeeksi iso kannatus, jotta sitä ei voitaisi ohittaa hallitusneuvotteluissa ja seuraavat neljä vuotta eivät olisi niin punavihreitä, kuin ilman Kokoomuksen hallituksessa oloa ne olisivat. (Todellisuudessa nykyään Kokoomus tukee ilmasto- ja arvokysymyksissä punavihreää linjaa)

Moni äänestäjä meni Rinteen ansaan. Kokoomus sai kun saikin yllättävän hyvän vaalituloksen ja SDP sai vaalilupauksillaan säilytettyä täpärästi suurimman puolueen aseman. Mutta pahimmin Rinteen asettama ansa laukesi hänelle itselleen.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa 200 kansanedustajan eduskunnassa Perussuomalaiset on vain yhden kansanedustajan päässä suurimmasta puolueesta, Demareista. Vaikka vaalien maaliviiva ylitettiin Demareiden onneksi 14.4., oli puolueen bussista jo osat niin löysällä kovan poukkoilun jälkeen, että oli vain päivistä kyse, milloin polttomoottori hajoaisi.

Tänään julkaistiin Helsingin Sanomien gallup, joka tunnetusti on mitannut Perussuomalaisten kannatuksen Ylen gallupia matalammaksi. Ja jo tässä HS:n meille epäsuotuisassa gallupissa olimme nousseet Suomen suurimmaksi puolueeksi. Tulos oli seuraava:

  1. Perussuomalaiset 18,7
  2. Kokoomus 17,1
  3. SDP 16,9
  4. Vihreät 12,8
  5. Keskusta 12,7
  6. Vasemmisto 8,3
  7. RKP 4,4
  8. KD 4,1
  9. Liike Nyt 2,5

Kun vaalipäivänä PS:n ja SDP:n ero oli 0,2% Demareiden hyväksi, niin nyt se on kasvanut jo melkein kahteen prosenttiin Perussuomalaisten hyväksi. Antti Rinne on löytänyt edestään likaisen pelinsä hedelmät. Tätä ei yhtään auttanut sekään, että SDP 0,2% voitonhuumassaan lähti rikkomaan eduskunnan periaatetta yhteissovussa päätettävästä istumapaikkajärjestyksestä ja meni muiden kiusaajien mukaan potkimaan Perussuomalaisia medialehterin alle piiloon.

Lisäksi Perussuomalaiset on tällä hetkellä yhtä suuri puolue käytännön eduskuntatyössä, sillä yksi rauhanvälittäjädemari on poissa kuvioista. Juutalaisia, homoja, kurdeja ja ties mitä ihmisryhmiä haukkunut Hussein al-Taee pääsi eduskuntaan valehdeltuaan toimittajille aktiivisesti viimeiset puoli vuotta, että paljastuneet kirjoitukset eivät olleet hänen kirjoittamiaan. Kun Hussein on nyt sairaslomalla, Demareita ja Perussuomalaisia istuu täysistunnoissa samat 39 kpl, ja Demarit päättävät myöhemmin, antavatko Husseinin jatkaa SDP:n eduskuntaryhmässä.

Jos Antti Rinteen likaisen pelin käsikirja jatkuu uskollisella tyylillään, niin arvopohjasyytösten vuoksi uhiteltu Perussuomalaisten eristäminen ei kuitenkaan tarkoita demareiden oman kansanedustajan eristämistä ryhmänsä ulkopuolelle, koska kansanedustajamäärältään suurimman puolueen asemasta Demarit haluavat varmasti pitää kiinni kynsin ja hampain. Siinä ei yksi puolen vuoden aktiivinen valehtelujakso vaakakupissa paina.

Perussuomalaiset voi tässä unelmatilanteessa valita kaksi tietä:

1. Maksimoida vaikutusvaltansa
a) Menemällä kovilla ehdoilla hallitukseen
b) Tekemällä historian kovimman oppositiokauden

2. Tuhota vaikutusvaltansa menemällä löysillä ehdoilla hallitukseen

Kun viimeksi tulimme myös Suomen 2. suurimmaksi puolueeksi vuonna 2015, Soinin porukka valitsi kakkostien. Huusin tuona syksynä kuin palosireeni, mutta minua ei otettu tosissaan vaan erotettiin puolueesta. Lopulta Soinin porukka järjestäytyi 2017 puoluekokouksen jälkeen omaksi puolueekseen pitäen paikkansa hallituksessa, mutta joutui täysin muiden hallituspuolueiden talutusnuoraan ja lopulta tuhoutui täysin vuoden 2019 eduskuntavaaleissa, kun yksikään Sinisen tulevaisuuden kansanedustaja – edes ministeri – ei päässyt läpi. Alkuperäinen tiukka Perussuomalainen linja voitti ja PS tuplasi paikkamääränsä.

Me haluamme hallitukseen, mutta jotta todella voimme muuttaa suomalaisen maahanmuuttopolitiikan, EU-politiikan, hyvävelipelin ja punavihreän kehityksen suuntaa, meille ei voi riittää kohtuullinen kompromissi, jollainen viimeksi tehtiin vaan tällä kertaa mukaan on mentävä vain hyvällä kompromissilla.

Meidän on mentävä hallitukseen romahduttamaan humanitaarinen maahanmuutto, poistattamaan maasta jo tulleet elintasoperäiset shoppailijat ja lopettamaan hallituksen EU-hypetyslinja. Tämän lisäksi meidän täytyy saada pienempinä tavoitteina läpi kirjaukset niiden lakien muuttamisesta, jotka rajoittavat suomalaisten sananvapautta ja tätä kautta koko kansallismielisen liikkeen tulevaisuutta. Me emme enää pysty tekemään tulevaisuudessa maahanmuuttokriittistä politiikkaa, jos sanomisen alustojen sallitaan käyttää poliittista syrjintää ja poliisin ja oikeuslaitoksen annetaan jatkaa mielipidetuomioiden tehtailua.

Jos Rinne ei ole valmis nielemään nyt suomalaista arvopohjaamme, hän joutuu tekemään sen neljän vuoden päästä polvillaan. Perussuomalaisten medialehterin alle työntämisestä seurannut uutistykitys on vain yksi esimerkki siitä voimasta, millä tulemme iskemään seuraavat neljä vuotta, jos meidät työnnetään oppositioon. Tällöin hallitus joutuu alkaa vastaamaan paineeseen ja esityksiimme, joita maahanmuuttopolitiikan uudistamiseksi laitamme, tai muuten punavihreällä maahanmuuttopolitiikalla SDP tekee historiansa surkeimman tuloksen neljän vuoden päästä. Kun otetaan vielä huomioon, että Juha Sipilä ei selvinnyt päättäväisellä pääministeriotteellaan Keskustan sataan vuoteen surkeimmasta vaalituloksesta, niin kohtalo on paljon surkeampi Antti Rinteelle, josta ei näy päättäväisyyden häivää, kun hän sanoo tänään yhtä ja huomenna toista. #lihavero #polttomoottorit #hakkuut #ilmasto #nato #laittomastimaassaoleskelevat #listajatkuu

Jos Perussuomalaiset malttaa välttää kohtuullisen kompromissin, hallitukseen menevät puolueet joutuvat ottamaan huomioon Perussuomalaisten paineen oppositiossa seuraavat neljä vuotta, joiden jälkeen tie on auki pääministeripuolueeksi kunnon marginaalilla. Jos sen sijaan saamme hyvän kompromissin aikaiseksi, muutamme Suomen suunnan nopeammalla aikataululla. Sitä ei voi liikaa korostaa, että jos antaudumme kohtuulliseen kompromissiin, koko liikkeen tulevaisuus on uhattuna, sillä protestiäänestäjien luottamus ei enää toista pettymystä kestä.

Jos hallituksessa tekee äänestäjien tahdon mukaista politiikkaa, kannatus voi jopa kasvaa, kuten Italiassa on nähty. Ja toisaalta myös hallituksen ulkopuolelta voidaan vaikuttaa maan suuntaan, kuten Tanskan kansanpuolue on tehnyt. He ovat vieläpä onnistuneet siinä niin hyvin, että Tanskan demareiden on tehtävä hallituksesta käsin sellaisia avauksia, kuten: “Turvapaikanhakijat Afrikkaan hakemusten käsittelyn ajaksi.”

Tällaiseen poliittiseen kulttuuriin pääseminen ei ole Suomessakaan mahdotonta, mutta se edellyttää sitä, että PS ei alistu enää sille kiusaamiselle, jota meitä kohtaan on tehty jo pidemmän aikaa. Kun kiusattu antaa periksi kiusaajien edessä, kiusatusta tulee sylkykuppi, jolla voidaan tehdä mitä vain. Perussuomalaiset ovat saaneet tukensa kansalta ja meidän on valittava paras strategia, jolla saamme konkreettisia muutoksia aikaiseksi. Sekä hallitus että oppositio ovat molemmat vaihtoehtoja kansallismieliselle puolueelle.

Minä haluan, että menemme hallitukseen – mutta vasta neuvottelutuloksen nähtyäni. Kuten kentällä olen sanonut äänestäjille, voin kaivaa kapinakenraalin asun vuodelta 2015, jos sille on tarvetta. Tuona vuonna moni sanoi minulle suoraan ja osan kuulin sanoneen selän takana, että olen poliittinen ruumis. Toisin kuitenkin kävi. Tiukan hallituspolitiikan vaatimisesta seurasi erottaminen puolueesta, mutta nyt istun kansanedustajana juurikin tiukan linjan vuoksi. Nyt kun Siniset ovat ulkona puolueesta, jos hallitusneuvotteluihin käy kutsu, tavoitteet ovat sillä tasolla, millä pitääkin.

Me perussuomalaiset olemme nyt parhaissa lähtökuopissa seuraavalle eduskuntakaudelle – SDP ja Antti Rinne sen sijaan tukalimmassa paikassa. Hän nielee turvallisemman Suomen vaatimuksemme joko nyt tai nielee ne sitten polvillaan neljän vuoden päästä.

Mainokset
Artikkeli, Blogi

Lähden pysäyttämään liittovaltiokehitystä ja suojaamaan Suomen itsenäisyyttä EU:lta


Jos Perussuomalaiset onnistuu yhdessä muiden EU-maiden kansallismielisten puolueiden kanssa tekemään murskatuloksen eurovaaleissa, se on suomalaisille voitto, koska:

– Liittovaltiokehitys saadaan pysäytettyä seuraavaksi viideksi vuodeksi
– Tukipakettipolitiikalla (tuetaan huonosti omaa talouttaan hoitaneita maita) on vähemmän kannatusta ja suomalaisten verorahat ovat enemmän turvassa
– Ulkorajavalvontaan panostetaan ja Välimeren meritaksipalvelulle löytyy laajamittaisempi vastustus
– Jos uusi turvapaikkashoppailuaalto alkaa, kansallismielisemmällä europarlamentilla on paremmat mahdollisuudet estää tämä mielettömyys
– Monikulturismi ja islamisaatio saavat lisää vastustajia

Jotta kansallismieliset europarlamentaarikot saadaan uutta jättiryhmää tukemaan myös Suomesta, Perussuomalaiset ei voi jäädä laakereilleen, vaikka Suomessa käytiinkin juuri eduskuntavaalit. Meillä täytyy olla monipuolinen, alueellisesti kattava ja äänekäs ehdokasjoukko, jotta kampanjassa voidaan onnistua.

Omalla alueellani kävi niin, että sain perussuomalaisista eniten ääniä ja sitä myöten odotukset lähteä ehdolle koko maan laajuiseen vaalipiiriin ovat kovat. Mutta onko minulla sitten riittävästi valtakunnallista tunnettavuutta ja olenko profiloitunut EU-kysymyksissä, jotta minun pitäisi olla ehdolla?

Toimin aikanaan puolueeni nuorisojärjestön puheenjohtajana ja ajoin omalla kaudellani linjan EU-kriittisestä EU-vastaiseksi. Tulin valituksi 2015 puolueeni varapuheenjohtajaksi linjapuheeni jälkeen, jossa totesin, että Perussuomalaisten tulee olla Suomen ensimmäinen puolue, joka ajaa markkaa takaisin. Tästä muutaman kuukauden päästä tulin Soinin erottamaksi – juurikin EU-kysymysten vuoksi. Vastustin Kreikan kolmatta tukipakettia ja EU:n sitovaa taakanjakomekanismia turvapaikanhakijoiden osalta ja vaadin näiden kysymysten vuoksi koolle yhteiskokousta.

Vuonna 2016 aloitimme ystäväni Aleksi Hernesniemen kanssa kansalaisaloitteen Fixit-kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomessa. Suomen politiikot pääministeriä ja presidenttiä myöten joutuivat kommentoimaan asiaa ja saimme aloitteelle 33 743 allekirjoitusta.

Eduskuntavaalikampanjani aikana sain aika paljon viestejä vaalipiirini ulkopuolelta, kuinka ääni oltaisiin haluttu antaa linjalleni, mutta kuinka vaalipiirijaon vuoksi ei voitu äänestää. Yksi kolmesta pääteemastani oli Fixit.

On äänestäjien käsissä, missä tehtävässä minut halutaan Suomen etua ajavan. Meillä on valtava 39 hengen eduskuntaryhmä, joka on osaamista täynnä. Tuossa porukassa on mitä mahtavinta toimia. Mutta jos minut halutaan edustamaan maatani mepiksi tiukalla linjallani, niin äänestäjät sen päättävät. Suomeksi: jos tulen valituksi europarlamenttiin, menen sinne.

Mukaan kampanjaan pääset täältä: https://www.facebook.com/groups/2246471002272466/

Artikkeli

Oulun valtuusto yrittää käsitellä maahanmuuttoasiat suljetuin ovin – vaikuta nyt!


Poliisi tuktii jo viidettä ulkomaalaistaustaisten tekemää seksuaalirikosta Oulussa. MTV Uutiset kertoo tuoreessa jutussaan [linkki], kuinka Oulu ryhtyy toimenpiteisiin viimeaikaisten tapahtumien osalta. Jutussa mainitaan, kuinka eilisessä valtuuston kokouksessa kaupunki olisi päättänyt yksimielisesti aikaistaa “jokakeväistä turvallisuusseminaaria” tammikuulle.

Todellisuudessa Oulussa ei ole olemassa mitään “jokakeväistä” turvallisuusseminaaria, joka voidaan myös osoittaa, kun katsotaan mitä seminaareja valtuusto on järjestänyt joka vuosi. On sattumaa, että yksi turvallisuusseminaari on sattunut olemaan viime vuonna, mutta tämä on sattuma – ei traditio. Siitä toki keksittiin hieno narratiivi, jonka katkaisen nyt tähän pisteeseen.

Mitään turvallisuusseminaaria Oulun tapausten johdosta ei edes ollut tulossa. Esitimme perussuomalaisena valtuustoryhmänä, että käytäisiin ratkaisukeskeinen keskustelu viimeaikaisiin tapahtumiin liittyen heti niiden paljastumista seuraavassa valtuuston kokouksessa, joka oli 10.12.2018. Tällöin virkamiehet olisivat saaneet heti evästyksiä valmistelutyönsä tueksi.

Tämä ei muille käynyt ja siksi valtuustossa yritin vielä saada työjärjestys-kohdassa asiaa käsittelyyn. Kun puheenjohtaja kysyi, käykö tämä muille valtuutetuille, he huusivat keskustelualoitteelle ei. Tämä kuuluu selvästi viraaliksi menneeltä somevideolta:

Samana 10.12. päivänä klo 13:00 käydyssä valtuustoryhmien puheenjohtajatoimikunnan kokouksen väännön jälkeen alkoi muodostua ajatus: kävisikö, jos asiaa käsiteltäisiin suljetun seminaarin muodossa ensi vuoden helmikuussa. En luonnollisesti ollut tähän tyytyväinen, koska akuuttia asiaa ei voinut siirtää niin kauas. Myös järjestämämme mielenosoitus kaupungintalon edessä sai muut puolueet hermostumaan. Puheenvuorot olivat törkeitä, mutta en nyt tässä vaiheessa ala suljettuja keskusteluja siteeraamaan, ellei sitten tule esille mitään kommentteja, joita tarvisi alkaa oikomaan.

Viikon päästä 17.12. oli uusi valtuuston kokous klo 17:00. Sitä ennen jälleen valtuustoryhmien puheenjohtajat kokoontuivat klo 13:00. Sanoin, että suljettu seminaari helmikuussa ei meille kelpaa. Lopulta muut suostuivat vaatimukseeni, että seminaaria aikaistetaan kuukaudella tammikuulle, mutta edelleen iso osa vastusti ajatusta, että tämä olisi avoin kuntalaisille.

Ainut este sille, että seminaaria ei pidettäisi avoimena, on muiden puolueiden vastustus, koska he eivät halua, että maahanmuuttoasioille annettaisiin julkinen keskusteluareena. Asiat ovat vielä auki. Toisin kuin MTV:n uutisessa lukee, valtuusto ei tehnyt tällaista päätöstä, mikä näkyy niin valtuuston eiliseltä esityslistalta, kuin pöytäkirjasta. Seminaarin järjestäminen ei ollut valtuustolla päätettävänään. Kyseessä on ennen valtuuston kokousta puhuttu asia valtuustoryhmien puheenjohtajien kesken. Toivottavasti asia korjataan uutisiin. Perussuomalaisten paineesta virkamiehet laitettiin valmistelemaan seminaaria.

Olen siis ollut nyt kahdessa puheenjohtajatoimikunnassa, joissa minua on haukuttu, syytetty ja kehotettu häpeämään. Lopputuloksena on se, että Oulun poliitikot joutuvat sittenkin käsittelemään viimeaikaisia tapahtumia ja niiden käsittely vieläpä aikaistuu. Vaikka nämä puheet eivät välttämättä koskaan tule julkisiksi muiden toimesta, niin lopputulema on se, että nyt muut valtuutetut hymyssä suin saavat vakuuttaa kaupunkilaisille, kuinka ovat sittenkin puuttumassa viimeaikaisiin tapahtumiin. Kannatti ottaa iskut vastaan. Lopputulos ratkaisee.

Muut puolueet eivät yksinkertaisesti halua käydä maahanmuuttokeskustelua ja heidät on vain väkisin pakotettava siihen. Vielä on yksi taistelu käymättä. Nimittäin meidän pitää vielä varmistaa, että seminaarista tulee julkinen. Jos näin ei ole, muut puolueet voivat tyrmätä ja haukkua turvallisuutta parantavat ehdotuksemme. Jos tilaisuus on julkinen, muut puolueet eivät äänestäjien vuoksi uskalla näin tehdä.

Allekirjoita adressi, jossa vaaditaan, että Oulu ei käy koko Suomea kuohuttaneita tapahtumia suljettujen ovien takana, vaan seminaarista tehdään avoin: Linkki adressiin.

Lisätiedot:

Sebastian Tynkkynen, Oulu
Valtuutettu (PS)
p. 0404172745

Artikkeli

Me kaikki maailman ihmiset olemme alkuperäisväestöä eikä etnisyydellään voi omia itselleen kulttuuria


Alkuun varoitus äärivasemmistolaisille ja äärioikeistolaisille: tulen vertailemaan teitä toisiinne ja jos se on teille liikaa, tässä kohtaa voi vielä lopettaa lukemisen.

Vasemmiston äärimmäisellä laidalla on linnoittauduttu Saamelaisnuorten puheenjohtajan Petra Laitin taakse, joka sai tviitillään Ylen poistamaan lastenohjelman, jossa esiintyi amerikkalaisen “alkuperäisväestön” intiaanihahmo. Petra Laiti on Suomen tämän hetken etnonationalisti numero uno. Pahoittelut etnisenä suomalaisena ei-suomalaisen sanan käytöstä.

Oikeiston äärimmäisellä laidalla on linnoittauduttu Marco De Wittin ja muiden sankarien taakse, jotka puhuvat mutavyörystä, eivätkä halua erivärisiä ihmisiä Suomen kansalaisiksi – geeniperimään liittyvistä syistä. Marco ei kuitenkaan ole enää valokeilassa ja siksi Petra Laiti ja muu saamelaisyhteisö erilaisella, mutta tiukan etnisellä ja ulossulkevalla politiikallaan päihittävät medianäkyvyydessä äärioikeiston eksklusiiviset puheet 100-0.

Voiko kuka tahansa tulla osaksi suomalaista kansakuntaa ja saada kansalaisuuden kautta oikeuden äänestää kaikissa vaaleissa? Voi. Voiko kuka tahansa tulla osaksi saamelaista kansakuntaa ja saada oikeuden äänestää saamelaiskäräjillä? Ei. Ne samat Petran kaltaiset saamelaiset, jotka sanovat Suomen kohdalla “rajat auki”, sanovat saamelaisyhteisön kohdalla “rajat kiinni”.

Saamelaiskäräjien vaa­li­lau­ta­kun­ta vaatii ryh­mäi­den­ti­fi­kaa­ti­o­n saa­me­lai­suu­den pe­rus­tee­ksi. Vaa­li­lu­et­te­loon ei pää­se, jos muu ryhmä sanoo, että sinä et ole saa­me­lai­nen. Tällainen mielivaltainen järjestelmä olisi monelle äärioikeistolaiselle unelmien täyttymys siinä kohtaa, kun päätettäisiin ulkoa päin yhteisömme sisään tulevien maahanmuuttajien statuksesta.

Amerikan “alkuperäiskansoja” arvioidaan olevan maailmassa vajaa 70 miljoonaa. Pohjois-Amerikan intiaanien väestömäärä on 3 miljoonaa. Suomalaiset ovat maailman mittaluokassa pieni vähemmistökansa, jonka määrä on kääntymässä laskuun, mutta siitä huolimatta kuka tahansa mistä päin maailmaa pystyy saamaan saman kansalaisuuden ja samat edut – samoin perustein. Tällä hetkellä siihen riittää karkeasti määriteltynä yliopisto-opiskeluajan verran asumista Suomessa sekä kohtalainen kielitaito. Pakolaisuuden tai avioliiton kautta homma tapahtuu vieläkin nopeammin. Adoption kautta suomalaiseksi tulee tuosta noin vain.

Suomalainen kulttuuri, kansallispuvut ja symbolit ovat vapaasti koko maailman käytössä. Sitä tuotteistetaan ja viedään maailmalle. Eikä se meitä hetkauta. Kiva kun Suomi mainitaan – ja mitä useammin, sitä parempi. Kun meistä tehdään parodiaa amerikkalaisissa talk showeissa, tunnemme suurta ylpeyttä. Pieni pohjoisen vähemmistökansa nousee otsikoihin.

Oikeus kulttuuriin geenien kautta?

Räppäri Pastori Piken ympärille syntynyt artistiporukka Aito Gang.

Toisin kuin moni virheellisesti ajattelee, Musta Barbaari (James Nikander) syntyi Suomessa, Turussa. Hänen syntymäpaikkansa ei rajaa hänen oikeuttaan käyttää afrikkalaista kuvastoa eri yhteyksissä, eivätkä hänen tansanialaisen äitinsä geenit puolestaan rajaa hänen oikeuttaan olla suomalainen.

Oma sukunimeni ei todennäköisesti ole Tynkkynen. Olen tehnyt sukututkimusta ja päässyt 1700-luvulle saakka kirkonkirjoista löytyvien virallisten tietojen osalta. Todellisuus sukuni suhteen saattaa kuitenkin olla toinen. Sukututkimusten lomassa kolme lähisukulaistani vahvistivat, että vaarini isä ei ole oikeasti Aukusti Tynkkynen, vaan hänen vaimonsa oli pettänyt aviomiestään romanimiehen kanssa ja oikeasti oma sukuhaarani isäni puolelta polveutuu romaneista. Vuosikymmenten takaisessa ilmapiirissä asia piilotettiin ja yhden yön kohtaamisesta syntynyt lapsi ei saanut romanisukunimeä, vaan Aukustin sukunimen, Tynkkysen.

Vaarini Esko Tynkkynen

Olin pienestä pitäen elänyt Tynkkysenä ja kun sepitetty sukutaustani paljastui vääräksi, identiteettini ei muuttunut pätkääkään, vaan jatkoin elämääni Tynkkysen suvun jäsenenä siinä missä aikaisemminkin. Siihen minä olin kasvanut. Jos romanijuuriani kunnioittaen otattaisin vähemmistökulttuurin kuvaston mukaiset valokuvat itsestäni, ei kenelläkään olisi oikeutta pahastua asiasta. Jos olisin tehnyt näin ennen kuin sain tietää romanitaustastani, minua olisi voitu syyttää kulttuurisesta omimisesta, eksotisoinnista ja ties mistä. Vaikka sama romaniveri minussa olisi kiertänyt sitä tietämättäni.

Poikaystäväni puolestaan on syntynyt Mosambikiin ja kasvanut siellä. Kun hän viime vuonna teki geenitestin, paljastui, että hänen perimänsä on 1,7% eurooppalaista ja 12,5% Amerikan “alkuperäisväestöä” & itäistä Aasiaa.

Ei ole kenenkään meidän valintamme, minkänäköiseen kehoon tai mihin kulttuuriin synnymme. Usein emme ole edes kartalla perimästämme ja jos meille kaikille tehtäisiin geenitesti, useimmat yllättyisivät.

Puhe “alkuperäisväestöstä” on ristiriitaista sivistyneeseen ajatteluun nähden. Joka ikinen ihminen maailmassa jakaa eripolkuisen verilinjan kauas historian alkuun saakka ja me kaikki olemme tämän maailman alkuperäisväestöä – yhtä alkuperäisiä. Uutiset kertovat kyllä heti, jos saisimme vieraita toiselta planeetalta.

Eräs median halveksuma älykkö ja filosofian tohtori on todennut uskovansa avoimeen suomalaisuuteen: “Se on historiallinen todellisuus. Olemme muodostuneet aikana, jolloin ihmiset saattoivat muuttaa rajojen yli. Jos vaikka sulkisimme esimerkiksi tumman ihon pois suomalaisuudesta, niin yhtä hyvin voitaisiin kysyä, entäs ruskeasilmäiset tai tummatukkaiset? Kaikkihan ne ovat tulleet jostakin, ne ovat kaikki periytyviä ominaisuuksia.”

Ihminen, joka vaatii verilinjan perusteella toisia lopettamaan oman kulttuurinsa ilmentämisen, tehköön ensin geenitestin ja varmistukoon, että edes itse täyttää kriteerin, jota vaatii muilta kaiken loukkaantumisen keskellä.

Kielinäkökulmasta kulttuurinomimiskeskustelu on lyhyt. Kenenkään ihmisen geeneissä ei ole koodattuna yhtäkään kieltä, vaan käyttöjärjestelmä alkaa pyörimään syntymän jälkeen sillä kielellä, mikä siihen asennetaan. Adoptiolasten kohdalla muutaman vuoden ikään mennessä opittu kieli unohtuu täysin, kun uudessa ympäristössä opitaan uusi äidinkieli. Kieli on ihmiseen täysin päälle liimattu ominaisuus. Kuka tahansa voi oppia minkä tahansa kielen maailmassa. Olisi siis lapsellista sanoa toiselle, että puhuppa nyt ensin vähän kieltä ja katsotaan sitten, että osaatko riittävästi, vai pitääkö loukkaantua, kun sinulla on noita sulkia päässä.

Oikeasti yhdelläkään intiaanilla ei ole mitään perustetta loukkaantua, jos Pikku Kakkosessa lastenohjelmassa hyväntuulinen näyttelijä pistää roolissaan sulkapäähineen päähänsä. Ainut, kenellä on oikeus loukkaantua, on lintu, jonka kehosta intiaani on sulat ottanut ja eksotisoinut omiin tarkoitusperiin. Oikeasti saamelaisilla ei ole mitään perustetta suuttua Oulun yliopiston ylioppilaskunnan videolla näkyvästä saamelaisrummusta, vaan porolla, jonka nahka on eksotisoitu ja vedetty kireälle toisen maapallon lajin paukuteltavaksi. Oikeutta eläimille, ugh?

Vaikka rap-musiikki onkin syntynyt afroamerikkalaisten ja latinoamerikkalaisten keskuudessa, minua ei häiritse pätkän vertaa, että saamelainen Ailu Valle on ruvennut räppäriksi ja rikastuttanut kulttuuria Suomessa hienoilla biiseillään. Minua ei häiritse OYY:n videolla oleva saamelainen noitarumpu, eikä sekulaarissa pop-musiikissa kuuluvat kirkonkellojen soundit, jotka on irrotettu täysin niiden pyhästä kontekstistaan. En myöskään koe syyllisyyttä käyttäessäni Afrikan maaperältä leijonahahmoa isänmaallisena symboliikkana enkä puolestaan provosoidu, jos Suldaan Said Ahmed pitää leijonapaitaa kampanjoidessaan. Kenenkään ei pitäisi kokea oikeudekseen vähätellä SDP:n kansanedustaja Satu Taavitsaista, kun hän ihastellen ottaa kuvan saamelaispuku päällä. Kulttuuria kun kukaan ei voi omia.

On suorastaan sääli, jos koemme oikeudeksemme loukkaantua ja sen perusteella lähdemme rajoittamaan sitä aineettoman rikkauden määrää ja ilmentymistapoja, mitä tässä maailmassa on. On surullista, jos omimme kulttuurisia kuvastoja ja sanomme, että “te” ette saa näistä nauttia, koska ette ole “me”.

Kun monissa länsimaissa hyvinvointi alkaa kohota entistä korkeammalle, lähdetään omaehtoisesti määrittelemään uudet sodat ja vahvistamaan identiteettipolitiikkaa, puolestaloukkaantumisen kulttuuria, kulttuurisen omimisen määrittelyjä ja monien muiden asioiden problematisointia – aivan turhaan. Kun meidän pitäisi poistaa rajoitteita kulttuureista nauttimisesta, me vahvistamme etnistä elitismiä. Kun meidän kaikkien pitäisi olla yhtä, alamme puhumaan alkuperäisväestöistä – ikään kuin niiden ulkopuolelle jäävät olisivat jotain muuta kuin alkuperäisväestöä.

Me voimme kieltää lapsilta inkkarileikit, saamelaisrummut, Saara Aallolta kimonot, Mauri Kunnaksen lastenelokuvan, Herra Heinämäen, Peppi Pitkätossun ja kaiken mahdollisen, mistä keksimme loukkaantua. Mutta siinä ei ole mitään järkeä. Kulttuuria ei voi omistaa tai patentoida ja tämä olisi jokaisen itsesensuurista kiinnostuneen toimijan hyvä ymmärtää. Jos oikeus kulttuuriin määrittyy toisten loukkaantumisoikeuden kautta, jokainen joutuu miettimään, olenko tarpeeksi kelvollinen nauttimaan ihmisten keksimästä kulttuurista omalla tavallani. Kun kaikki kulttuuriset tavat, perinteet ja symboliikat ovat kuitenkin keksittyjä, miksi luoda keinotekoisia rajoitteita niistä nauttimiselle?

Identiteettipolitiikka ja puhe eksotisoinnista sekä kulttuurisesta omimisesta tulee lähiaikoina voimistumaan nopeasti, kun jenkkien poliittinen kulttuuri rantautuu Suomeen. Mutta meidän ei tule lähteä näihin taisteluihin ja vastakkainasetteluihin mukaan.

Adressi Ylen itsesensuuriin liittyen on kerännyt jo yli 7000 allekirjoitusta. Suomalaiset haluavat intiaanihahmon vuoksi poisvedetyn Herra Heinämäen Lato-orkesterin takaisin lapsille TV:seen ja Lasten Areenaan.