Uncategorized

Uncategorized

Oulun yliopiston ylioppilaskunta: Ulkomaalaisille lukukausimaksut välittömästi


Ulkomaalaisille lukukausimaksut välittömästi
Oulun yliopiston ylioppilaskunta
Kannanotto 3.9.2015

Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) vaatii hallitusta nopeisiin toimiin lukukausimaksun käyttöönottamiseksi EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Moninkertainen turvapaikanhakijoiden määrä aikaisempiin vuosiin verrattuna aiheuttaa valtiolle kymmenien miljoonien lisäkustannukset loppuvuodelle ja hallitus joutuu tällöin kasvattamaan leikkauksia entisestään eri palveluista, kuten koulutuksesta.

Vaikka leikkauksia koulutukseen joudutaan tekemään, niitä helpotettaisiin keräämällä lukukausimaksuja Suomeen tulevilta ulkomaalaisilta, jotka kyllä voisivat korvauksen tarjoamastamme koulutuksesta maksaa. OYY toivoo, että asiassa ei vitkastella, vaan järjestelmä kehitetään nopeasti huippuunsa. Samaan aikaan korkeakoulujen tulee panostaa markkinointiin, jotta ulkomaalaiset kiinnostuvat tarjotuista koulutusohjelmista.

– Maksullisuus varmasti laskee hieman kansainvälisten opiskelijoiden määrää. En olisi tästä kuitenkaan huolissani, sillä maahanmuuttoviraston arvioiden mukaan Suomeen on tulossa ensi vuonna jopa 40 000 turvapaikanhakijaa, joten kansainvälisyys tulee päin vastoin lisääntymään. Ja kyllähän heidänkin koulutukseensa pitää olla myös resursseja. Eivät heistä kaikki ole mummoja, olen esimerkiksi muutaman nuoren miehen jo ehtinyt nähdä kuvissa. Moni heistä tarvitsee Suomeen soveltuvan ammatin, jos kriisi pitkittyy, toteaa OYY:n hallituksen puheenjohtaja Siiri Nousiainen.

Oulussa 3.9.2015
OULUN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA

Siiri Nousiainen                                      Eero Manninen
Hallituksen puheenjohtaja                   Pääsihteeri

Osa tämän kannanoton lukeneista opiskelijoista voisi tässä kohtaa pää punaisena esittää kysymyksen: millä oikeudella te voitte lausua puolestani tuollaista roskaa? Vastaus kuuluu: no ihan sillä oikeudella, että haluat kuulua ylioppilaskuntaan ja maksat jäsenmaksua, joka mahdollistaa ylioppilaskunnan palkkojen ja tilojen maksun, jotta Oulun ylioppilaskunta voi tehdä tätä poliittista toimintaa. Mitäpä olet jäsen, jos et kerta allekirjoita tekemäämme politiikkaa.

Paitsi että se ei mene ihan näin. Toisin kuin ammattikorkeakouluopiskelijoilla, meillä yliopisto-opiskelijoilla ei ole perustuslain takaamaa yhdistymisvapautta, ja meidän on kuuluttava ylioppilaskuntaan ja maksettava yli 100€ maksu joka vuosi, jotta saamme opiskella yliopistossa, johon olemme päässeet. Opiskelun aikana ylioppilaskunta tekee lukukausimaksulla mitä haluaa, ja vaikka kokisit, että rahat edunvalvojallesi menevät hukkaan, et voi erota. Vaasassa tilanne on kaikista härskein: kun lukiosta valmistunut nuori lähtee opiskelemaan Vaasan yliopistoon, hän heti alkajaisiksi joutuu maksamaan ensimmäisestä opintorahastaan 42% eli melkein puolet VYY:lle (Vaasan yliopiston ylioppilaskunta). VYY:n vyönkiristys opiskelijoilta hakee vertaistaan.

Voidaan kysyä, kuinka tyytyväisiä SYL:lle (Suomen ylioppilaskuntien liitto) ja SAMOK:lle (Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto) maksavat opiskelijat ovat kyseisten tahojen edunvalvonnasta? Liikkeet käyttivät opiskelijoiden varoja erittäin näkyvän eduskuntavaalikampanjansa vetämiseen, jonka jälkeen: hallitus leikkaa opiskelijoilta enemmän kuin koskaan. Sitten vielä monet toimijat pilkkasävyyn levittävät #koulutuslupauslappujen kanssa otettuja kuvia hallituspolitiikoista. Hyväksyvätkö kaikki jäsenet tällaisen toimintatavan? Tuottaako se parhaimman tuloksen? Onko edes tulosvastuuta? Ei. Nykyinen y-liike voi tehdä mitä tahtoo, ja jäsenmaksu vain on maksettava.

SAMOKilla tulosvastuu sen sijaan on. Ne jotka eivät ole tyytyväisiä, eivät siihen kuulu. Ja tilannehan on se, että kaikki eivät kuulu. Kuten eivät työelämässäkään kaikki työntekijät edunvalvoja-ammattiliittoihin. Sen sijaan me yliopisto-opiskelijat olemme epätasa-arvoisessa asemassa verrattuna ammattikouluopiskelijoihin, lukio-opiskelijoihin ja ammattikorkeakouluopiskelijoihin. Olemme ainoita, joille pitää määrätä edunvalvoja. Siis aikuisille ihmisille vasten tahtoa.

Moraalisesti kaikista härskeintä on se, että pakkojäsenmaksun turvin ylioppilaskunta tekee politiikkaa, oli jäsen samaa mieltä tai ei. Jos alun kannanottopohja herätti ristiriitaisia tunteita, niin kerrottakoon, että näin käy monen opiskelijan kohdalla ympäri Suomen jatkuvasti. Kyseistä valmista kannanottopohjaa ei ole julkaistu missään, vaan tein sen valmiiksi OYY:lle, jos he haluavat sen joskus julkaista. Ainoastaan päivämäärien kohdalle tulevaan paikkaan pitää vaihtaa oikea ajankohta.

Toivottavasti nyt jokainen ymmärtää, kuinka vastenmieliseltä tuntuu, jos joutuu kuulumaan organisaation, joka tekee itselleen vierasta politiikkaa, mutta josta ei voi erota menettämättä opiskeluoikeuttaan. Miltähän mahtaa tuntua lestadiolaisesta opiskelijasta, kun OYY kerää allekirjoituksia tiloissaan Tahdon2013-aloitteeseen ja lähettää tiedotteen, jossa se haluaa homopareille oikeuden avioliittoon? Tai perussuomalaisesta nuoresta, kun hän lukee, että omalla suullaan julistetaan OYY:n kautta, että ”Lukukausimaksut romuttavat kansainvälisyyden myös Oulussa”.

Se tuntuu varmaan vähintään yhtä hienolta, kuin henkilöstä, joka vastustaa ulkomaalaisten opiskelijoiden lukukausimaksuja ja luki tämän kirjoituksen alussa olevan valmiin kannanottopohjan.

Yliopisto-opiskelijat ja ammattikorkeakouluopiskelijat saatetaan helposti tasa-arvoiseen asemaan, kunhan vain seuraavat lait yhdenmukaistetaan:

Yliopistolaki 46 §:
“Kaikki yliopiston opiskelijat, jotka on otettu opiskelijoiksi alempaan ja ylempään korkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin, lukuun ottamatta tilauskoulutukseen osallistuvia opiskelijoita, kuuluvat ylioppilaskuntaan. Ylioppilaskunta voi hyväksyä jäsenikseen myös muita yliopiston opiskelijoita.”

Ammattikorkeakoululaki 41 §:
Ammattikorkeakoulussa on opiskelijakunta, johon voivat kuulua tutkintoon johtavassa koulutuksessa olevat opiskelijat. Opiskelijakunta voi hyväksyä jäsenikseen myös muita ammattikorkeakoulun opiskelijoita.

Varmaan huomasit, mikä perustelematon poikkeavuus näistä kahdesta laista löytyy. Se aiheuttaa sen ylioppilaskunnan pakkojäsenyyden. Ja se pitää poistaa.

Kuvateksti: OYY:n organisaatiossa toimivaa henkilökuntaa. Kuva: OYY 

Mainokset
Uncategorized

3 ministeriä ja 26-vuotias opiskelija – valintani todellinen syy


Perussuomalaisten puoluejohdosta on tullut kommentteja viime viikonlopun valintoihin liittyen.

Esimerkiksi Verkkouutiset uutisoi näin:

Puolueen ensimmäinen varapuheenjohtaja Jussi Niinistö toppuuttelee näkemyksiä, että puolueen kentällä olisi paljon kannatusta eurosta eroamiselle.

– En tunne Tynkkysen lähteitä, mutta minulle ei ole tällaista puhetta kantautunut korviin edes tänä viikonloppuna, kun todella olen jutellut meidän kenttäväen kanssa tuntikaupalla, Niinistö kertoi.

Soini puolestaan väitti, että valintani ei ole näpäytys puoluejohdolle.

Kerroin ennen vaalia, että lähdin hakemaan puheenjohtajistoon, koska haluan kehittää puolueeni linjaa EU-politiikassa enemmän Suomen itsenäisyyttä vaalivaan ja varjelevaan suuntaan. Esitin, että Perussuomalaisten tulisi olla ensimmäinen eduskuntapuolue Suomessa, joka vaatii itsenäisen rahapolitiikan palauttamista ja eroa eurosta.

Kun ei ole korkeaa asemaa, keskustelukumppanit ovat kentällä niin sanotusti samalla tasolla. Siellä kuulee jatkuvasti sitä, kuinka Perussuomalaisten tulisi ajaa euroeroa. Sitä en tiedä, uskaltavatko jäsenet sitten kertoa samaa asiaa korkeassa asemassa oleville puolueemme toimijoille, jotka retorisesti taitavasti osaavat puolustaa puoluejohdon nykyistä linjaa. Näyttäisi siltä, että samoja keskusteluja ei ole käyty. Ei ole myöskään luettu euroeroaloitteesta tehtyä kyselyä perussuomalaiselle kentälle [linkki].

Olin ainut ehdokas puheenjohtajistovaalissa, joka kertoi kentän sen äänen, joka ei tällä hetkellä tarpeeksi kuulu EU-politiikassa. Rinnallani oli todella kovat nimet hakemassa 3. varapuheenjohtajan paikkaa. Mukana oli kansanedustajia, joista toisella, Juho Eerolalla, oli suosittelijanaan suuresti arvostamani työ- ja oikeusministeri Jari Lindström, jota myös kentällä pidetään erittäin rautaisena perussuomalaisena poliitikkona.

Kisasta piti tulla tasainen laajan ja osaavan ehdokaskaartin vuoksi. Äänten piti hajota. Kun ensimmäisen kierroksen tulos selvisi, kävi ilmi, että sain 47,29% äänistä ja loput viisikymmentä prosenttia jakautuivat kuuden ehdokkaan kesken. Oli vain 2,71% päässä, että olisin tullut valituksi suoraan 3. varapuheenjohtajaksi.

Toisella kierroksella voitin 107 äänen välimatkalla istuvan varapuheenjohtajan, jota Soini oli erikseen kehunut omassa linjapuheessaan kokousta avatessaan. Juhoa arvostetaan kentällä todella paljon ja hänen näyttönsä yhdessä ydinteemoistamme, maahanmuuttopolitiikassa, hakevat vertaistaan. Nimenomaan Eerola oli meiltä neuvottelemassa maahanmuuttopolitiikan osuutta hallitusohjelmaan.

Miten ihmeessä voi siis olla mahdollista, että 26-vuotias opiskelija, joka on ollut puolueessa vasta vuodesta 2012, valitaan puolueen varapuheenjohtajaksi kolmen ministerin rinnalle? Selityksiä on tasan yksi ja sen kriittinen media osasi napata välittömästi: Olin valmis esittämään kentän äänen EU-politiikassa ja se sai selvän kannatuksen. Kun ottaa vielä ehdokasasettelun huomioon, tulee signaalista vieläkin selvempi. Jos sitä ei suostu vaalituloksesta näkemään, niin kannattaa kuunnella vaalipuheenvuoroni [linkki], jossa juuri euroerovaatimukseni sai aikaan aplodit jäsenistöltä. Samaa ilmiötä voi kuunnella Halla-ahon eurokriittisen puheen osalta.

Johtopäätöstä ei ole pakko uskoa, mutta kannattaa.

Kukaan ei ole määräänsä enempi. Minä en pysty yksin viimeisen varapuheenjohtajan paikalta kurkottamaan kenenkään yläpuolellani olevan johtajan yli. Enkä edes halua. En olisi edes halunnut lähteä ehdolle, koska tiesin, kuinka tuskallinen se tie on. Mutta jonkun oli pakko lähteä, kun kysyttyjä eurokriitikoita ei saatu tällä kertaa haastajiksi. Viimeiseen saakka yritettiin. Kun ei onnistunut, ei auttanut kuin pistää itsensä likoon – kolmea päivää ennen puolueen suurinta päättävää kokousta. Noin huonoista asetelmista käsin oli selvää, että minua ei olisi haitannut pätkän vertaa se, vaikka olisin hävinnyt, sillä jonkun oli hätähuuto tuotava kentältä, joka ei ole uskaltanut tarpeeksi avoimesti signaalia välittää. Me emme saa enää pelätä sitä, että erilaiset näkemykset puolueen sisällä tarkoittaisivat sitä, että jotkut yrittäisivät hajottaa puoluetta. Eläväinen linjakeskustelu tarkoittaa aina tervettä ilmapiiriä.

Kentän eurokriittisyys tuli esille onnittelupuheenvuoroissakin. Se oli se asia, josta ylivoimaisesti eniten kiitettiin, ja pyydettiin, että pitäisin lupaukseni, vaikka kuinka pistettäisiin selkä seinää vasten. Eräs mies spontaanisti alkoi itkemään onnitellessaan. Hän oli joutunut käymään kovaa kamppailua, että lähtisi puolueesta, mutta kertoi valintani olleen merkki siitä, että puolueen harjoittama EU-politiikka saattaa palata raiteilleen, ja hallituskumppaneita valvoitetaan noudattamaan [Tässä kohtaa blogia kirjoittaminen keskeytyy, koska joku soittaa. Vastaan puheluun, ja luurin toisessa päässä mies antaa palautetta: “Pidä nyt niistä periaatteista sitten kiinni, kun sut valittiin. Et anna periksi.”] hallitusohjelman kirjauksia. Eräs onnittelija puolestaan lyö yhden markan kolikon käteeni, sulkee kourani ja sanoo: “Me luotetaan suhun, että viet tän homman maaliin.”

On ikävää olla se tällaisten uutisten tuoja puoluejohtoon, mutta Perussuomalaiset on minulle liian rakas puolue, jotta voisin olla tekemättä mitään ja antaa paineen kasvaa vaaralliseksi, kun tiedän, mitä kauniin pinnan alla tapahtuu. Kuten aikaisemmin totesin, en halua olla määrääni enempi. Haluaisin kuitenkin esittää kysymyksen nykymenon puolustajille: Jos uskottavia haastajia, jotka myös EU-politiikaltaan ovat kentän ajatusten mukaisia, ei kärkipaikoille löydy, niin voiko silloin astua jäsenistön tahdon yli EU-linjauksissa. Voiko silloin olla määräänsä enempi?

Nyt olen suuni puhtaaksi puhunut. Tavoitteeni on edelleen sama, mikä kampanjassani ennen valintaani ja se tulee pysymään siitä huolimatta, että joudun haastatteluissa jatkossa kertomaan, mikä on puolueen sen hetkinen linja EU-politiikassa, vaikka se olisi minulle liian löysä. Joudun kuitenkin edistämään sitä hyvin eri tavoilla, kuin ennen valintaani, sillä edustan nyt Suomen toiseksi suurinta hallituspuoluetta varapuheenjohtajana, enkä voi enkä halua yksin lähteä sooloilemaan. Minulle ei ole tullut tähän ohjeistusta puolueeni puolelta tai Tommi Parkkosen veikkaamalta työmies Putkoselta, emme ole vielä edes keskustelleet valintani jälkeen mitään, vaan kuviota noudatetaan johtamassani Perussuomalaisissa Nuorissa myös samalla tavalla. Jotta organisaatio voi toimia, valtasuhteiden pitää olla selviä.

Eli jos minulta tullaan kysymään puolueen kantoja, kerron ne, vaikka olisin jossain kohtaa eri mieltä. Jos minulta kysytään henkilökohtainen mielipide, sen esitän, kuten Soini usein tekee. Jos minulta kysytään, minkälainen ilmapiiri kentällä on, senkin sanon. Joka tapauksessa koko ajan sisältä päin vastuupaikastani käsin teen kovasti töitä sen eteen, että kentän ja johdon sävy saadaan stemmaamaan. Tähän puoluetta rakentavaan yhdistämistyöhön sain selvän mandaatin jäsenistöltä Turussa ja soitot eivät vieläkään lopu.

Uncategorized

Tässä kehittämisasiakirja paremman puolueen puolesta!


Kokosin 14 kehitettävää asiaa, jotka nousevat jatkuvasti esille kentällä, ja median kanssa tekemisissä ollessani. Lähdin ehdolle puolueen varapuheenjohtajaksi, koska halusin lähteä nimenomaan kehittämään puoluetta. Olen toiminut paikallisyhdistyksen hallituksessa, valtuustoryhmässä, nuorten ja ukkojen piirien piirisihteereinä, nuorisojärjestön varapuheenjohtajana, toiminnanjohtajana ja nyt puheenjohtajana. Lisäksi olen toiminut nuorisojärjestön edustajana puoluehallituksessa ja eduskuntaryhmässä. Näiden kokemuksien pohjalta olen laatinut kehittämisasiakirjan, joka toimii itselleni asialistana, jota alan toteuttamaan, jos minut valitaan 3. varapuheenjohtajaksi. Asioita on paljon enemmänkin, mutta halusin nostaa niistä tärkeimmät valokeilaan.

Tutustu alla olevasta linkistä, mitä konkreettisesti haluan kehittää puolueessa:
Puolueen kehittämisasiakirja