Uncategorized

3 ministeriä ja 26-vuotias opiskelija – valintani todellinen syy


Perussuomalaisten puoluejohdosta on tullut kommentteja viime viikonlopun valintoihin liittyen.

Esimerkiksi Verkkouutiset uutisoi näin:

Puolueen ensimmäinen varapuheenjohtaja Jussi Niinistö toppuuttelee näkemyksiä, että puolueen kentällä olisi paljon kannatusta eurosta eroamiselle.

– En tunne Tynkkysen lähteitä, mutta minulle ei ole tällaista puhetta kantautunut korviin edes tänä viikonloppuna, kun todella olen jutellut meidän kenttäväen kanssa tuntikaupalla, Niinistö kertoi.

Soini puolestaan väitti, että valintani ei ole näpäytys puoluejohdolle.

Kerroin ennen vaalia, että lähdin hakemaan puheenjohtajistoon, koska haluan kehittää puolueeni linjaa EU-politiikassa enemmän Suomen itsenäisyyttä vaalivaan ja varjelevaan suuntaan. Esitin, että Perussuomalaisten tulisi olla ensimmäinen eduskuntapuolue Suomessa, joka vaatii itsenäisen rahapolitiikan palauttamista ja eroa eurosta.

Kun ei ole korkeaa asemaa, keskustelukumppanit ovat kentällä niin sanotusti samalla tasolla. Siellä kuulee jatkuvasti sitä, kuinka Perussuomalaisten tulisi ajaa euroeroa. Sitä en tiedä, uskaltavatko jäsenet sitten kertoa samaa asiaa korkeassa asemassa oleville puolueemme toimijoille, jotka retorisesti taitavasti osaavat puolustaa puoluejohdon nykyistä linjaa. Näyttäisi siltä, että samoja keskusteluja ei ole käyty. Ei ole myöskään luettu euroeroaloitteesta tehtyä kyselyä perussuomalaiselle kentälle [linkki].

Olin ainut ehdokas puheenjohtajistovaalissa, joka kertoi kentän sen äänen, joka ei tällä hetkellä tarpeeksi kuulu EU-politiikassa. Rinnallani oli todella kovat nimet hakemassa 3. varapuheenjohtajan paikkaa. Mukana oli kansanedustajia, joista toisella, Juho Eerolalla, oli suosittelijanaan suuresti arvostamani työ- ja oikeusministeri Jari Lindström, jota myös kentällä pidetään erittäin rautaisena perussuomalaisena poliitikkona.

Kisasta piti tulla tasainen laajan ja osaavan ehdokaskaartin vuoksi. Äänten piti hajota. Kun ensimmäisen kierroksen tulos selvisi, kävi ilmi, että sain 47,29% äänistä ja loput viisikymmentä prosenttia jakautuivat kuuden ehdokkaan kesken. Oli vain 2,71% päässä, että olisin tullut valituksi suoraan 3. varapuheenjohtajaksi.

Toisella kierroksella voitin 107 äänen välimatkalla istuvan varapuheenjohtajan, jota Soini oli erikseen kehunut omassa linjapuheessaan kokousta avatessaan. Juhoa arvostetaan kentällä todella paljon ja hänen näyttönsä yhdessä ydinteemoistamme, maahanmuuttopolitiikassa, hakevat vertaistaan. Nimenomaan Eerola oli meiltä neuvottelemassa maahanmuuttopolitiikan osuutta hallitusohjelmaan.

Miten ihmeessä voi siis olla mahdollista, että 26-vuotias opiskelija, joka on ollut puolueessa vasta vuodesta 2012, valitaan puolueen varapuheenjohtajaksi kolmen ministerin rinnalle? Selityksiä on tasan yksi ja sen kriittinen media osasi napata välittömästi: Olin valmis esittämään kentän äänen EU-politiikassa ja se sai selvän kannatuksen. Kun ottaa vielä ehdokasasettelun huomioon, tulee signaalista vieläkin selvempi. Jos sitä ei suostu vaalituloksesta näkemään, niin kannattaa kuunnella vaalipuheenvuoroni [linkki], jossa juuri euroerovaatimukseni sai aikaan aplodit jäsenistöltä. Samaa ilmiötä voi kuunnella Halla-ahon eurokriittisen puheen osalta.

Johtopäätöstä ei ole pakko uskoa, mutta kannattaa.

Kukaan ei ole määräänsä enempi. Minä en pysty yksin viimeisen varapuheenjohtajan paikalta kurkottamaan kenenkään yläpuolellani olevan johtajan yli. Enkä edes halua. En olisi edes halunnut lähteä ehdolle, koska tiesin, kuinka tuskallinen se tie on. Mutta jonkun oli pakko lähteä, kun kysyttyjä eurokriitikoita ei saatu tällä kertaa haastajiksi. Viimeiseen saakka yritettiin. Kun ei onnistunut, ei auttanut kuin pistää itsensä likoon – kolmea päivää ennen puolueen suurinta päättävää kokousta. Noin huonoista asetelmista käsin oli selvää, että minua ei olisi haitannut pätkän vertaa se, vaikka olisin hävinnyt, sillä jonkun oli hätähuuto tuotava kentältä, joka ei ole uskaltanut tarpeeksi avoimesti signaalia välittää. Me emme saa enää pelätä sitä, että erilaiset näkemykset puolueen sisällä tarkoittaisivat sitä, että jotkut yrittäisivät hajottaa puoluetta. Eläväinen linjakeskustelu tarkoittaa aina tervettä ilmapiiriä.

Kentän eurokriittisyys tuli esille onnittelupuheenvuoroissakin. Se oli se asia, josta ylivoimaisesti eniten kiitettiin, ja pyydettiin, että pitäisin lupaukseni, vaikka kuinka pistettäisiin selkä seinää vasten. Eräs mies spontaanisti alkoi itkemään onnitellessaan. Hän oli joutunut käymään kovaa kamppailua, että lähtisi puolueesta, mutta kertoi valintani olleen merkki siitä, että puolueen harjoittama EU-politiikka saattaa palata raiteilleen, ja hallituskumppaneita valvoitetaan noudattamaan [Tässä kohtaa blogia kirjoittaminen keskeytyy, koska joku soittaa. Vastaan puheluun, ja luurin toisessa päässä mies antaa palautetta: “Pidä nyt niistä periaatteista sitten kiinni, kun sut valittiin. Et anna periksi.”] hallitusohjelman kirjauksia. Eräs onnittelija puolestaan lyö yhden markan kolikon käteeni, sulkee kourani ja sanoo: “Me luotetaan suhun, että viet tän homman maaliin.”

On ikävää olla se tällaisten uutisten tuoja puoluejohtoon, mutta Perussuomalaiset on minulle liian rakas puolue, jotta voisin olla tekemättä mitään ja antaa paineen kasvaa vaaralliseksi, kun tiedän, mitä kauniin pinnan alla tapahtuu. Kuten aikaisemmin totesin, en halua olla määrääni enempi. Haluaisin kuitenkin esittää kysymyksen nykymenon puolustajille: Jos uskottavia haastajia, jotka myös EU-politiikaltaan ovat kentän ajatusten mukaisia, ei kärkipaikoille löydy, niin voiko silloin astua jäsenistön tahdon yli EU-linjauksissa. Voiko silloin olla määräänsä enempi?

Nyt olen suuni puhtaaksi puhunut. Tavoitteeni on edelleen sama, mikä kampanjassani ennen valintaani ja se tulee pysymään siitä huolimatta, että joudun haastatteluissa jatkossa kertomaan, mikä on puolueen sen hetkinen linja EU-politiikassa, vaikka se olisi minulle liian löysä. Joudun kuitenkin edistämään sitä hyvin eri tavoilla, kuin ennen valintaani, sillä edustan nyt Suomen toiseksi suurinta hallituspuoluetta varapuheenjohtajana, enkä voi enkä halua yksin lähteä sooloilemaan. Minulle ei ole tullut tähän ohjeistusta puolueeni puolelta tai Tommi Parkkosen veikkaamalta työmies Putkoselta, emme ole vielä edes keskustelleet valintani jälkeen mitään, vaan kuviota noudatetaan johtamassani Perussuomalaisissa Nuorissa myös samalla tavalla. Jotta organisaatio voi toimia, valtasuhteiden pitää olla selviä.

Eli jos minulta tullaan kysymään puolueen kantoja, kerron ne, vaikka olisin jossain kohtaa eri mieltä. Jos minulta kysytään henkilökohtainen mielipide, sen esitän, kuten Soini usein tekee. Jos minulta kysytään, minkälainen ilmapiiri kentällä on, senkin sanon. Joka tapauksessa koko ajan sisältä päin vastuupaikastani käsin teen kovasti töitä sen eteen, että kentän ja johdon sävy saadaan stemmaamaan. Tähän puoluetta rakentavaan yhdistämistyöhön sain selvän mandaatin jäsenistöltä Turussa ja soitot eivät vieläkään lopu.

Advertisements