Kirjoittaja: Sebastian Tynkkynen

Ajattelin kirjoittaa joitain asioita elämästäni, joista en ole aikaisemmin puhunut, sillä anarkistit, toimittajat ja muut rasistiksi-syyttäjät ovat kuvitelleet erityisesti islam-kritiikistäni, että vihaisin ihmisiä heidän ihonvärinsä perusteella. Kun millään lausunnollani tai kuvankaappauksella ei ole pystytty perustelemaan minua rasistiksi, on levitelty islam-kriittistä ja -vastaista materiaaliani ja esitetty varmana spekulaatioita, että haluaisin syrjiä ihmisiä biologisten ominaisuuksien perusteella. Rakkaat ihmiset, joita en ole edes koskaan tavannut, mutta jotka kerrotte, mitä olen: minäpä kerron, mitä olen ja ajattelen.

Jo lapsuudesta lähtien eri väriset ja näköiset ihmiset ovat olleet minulle itsestäänselvyys. Ensimmäiset kymmenen vuotta, jotka pystyn lapsuudestani kunnolla muistamaan, asuimme lähellä Heikinharjun vastaanottokeskusta. Kodissamme järjestettiin useita illanviettoja pakolaisten kanssa ja talo oli täynnä afrikkalaisia. Se on minun kasvuympäristöni. Lempiherkkuni oli se pakolaisnaisten keittiössämme tekemä leipä, josta sormet jäivät aina tosi rasvaisiksi.

Perheeni oli pääjärjestäjä 90-luvulla, kun pakolaisia salakuljetettiin vastaanottokeskuksesta piiloon Lappiin, kunnes he saisivat asianmukaisen käsittelyn. Sellaiset vanhemmat minut ovat kasvattaneet. He eivät ole koskaan hyväksyneet eriväristen ihmisten syrjimistä.

Olen kaveripiireissäni yleensä aina se henkilö, joka illanvietoissa menee ensimmäisenä tutustumaan ulkomaalaisiin uusiin tyyppeihin ja saattaa saada jopa koko seurueen vaihtaamaan kielensä, jotta se yksi ulkomaalainen ei kokisi oloaan ulkopuoliseksi.

Kun on itse ollut oikeudessa todistajana puolustamassa sudanilaisen kaverini syyttömäksi, kun häntä syytettiin kahden miehen hakkaamisesta, tuntuu erityisen pahalta, että väitetään rasistiksi.

Tai kun olen luokanopettajan töitä tehdessäni käyttänyt eniten aikaa oppilaistani juuri maahanmuuttajataustaisiin, jotta he pysyisivät muiden vauhdissa, tuntuu todella pahalta kun väitetään, että vihaan maahanmuuttajia.

Kertokaa, montako pilkkajuttua vastamediat tai natsien patriootti-lehti on teistä tehnyt? Omalla kohdallani yhteenlaskettu lukema taitaa olla tällä hetkellä jo lähes kymmenen. Että sen verran se porukka tykkää minusta ja haluaa samaistua meikäläiseen.

Enkä yhtään ihmettele, sillä minä en taistele valkoisen Suomen puolesta, sillä suomalaisia on kaiken värisiä. Osa suomalaisista ystävistäni on adoptoitu Suomeen, osasta puolestaan on pian tulossa Suomen kansalaisia. Myös turistit, työpaikkoja Suomeen synnyttävät ulkomaalaiset sekä esimerkiksi henkilökohtaista vainoa kokevat avuntarvitsijat ovat tervetulleita maahamme. Ei tämä ole mikään valkoisten maa, vaan suomalaisten.

Kirjoitin tammikuussa pidemmän kirjoituksen, jossa varoitin maahanmuuttokriittisistä liikettä rasismista. Se kannattaa käydä lukemassa täältä. Vaikka tällaisten kokemusten jälkeen on mahdotonta olla rasisti, niin siitä huolimatta on itsestäänselvää, ettei tietysti ole rasisti, vaikka ei olisi ollut koskaan tekemisissä eri väristen ihmisten kanssa. Eivät ihmiset ole lähtökohtaisesti rasisteja, ennen kuin toisin todistetaan, vaan aivan päin vastoin.

Jos tämän kirjoituksen luettua vielä jatkaa meikäläisen nimittämistä rasistiksi, niin se ei mene enää edes tietämättömyyden piikkiin, vaan on pelkästään tarkoituksenmukaista valheiden levittämistä.

Kuinka vaikeaa elämästä voi tehdä olemalla oma itsensä loppuun saakka. Kansainvälinen, kansallismielinen, maahanmuuttokriittinen, suvaitsevainen, kristitty, biseksuaali, pakkoruotsia vastustava ja monikielisyyttä kannatava, kasvissyöjä ja perussuomalainen. Joidenkin ihmisten mielestä edellisestä minua kuvaavasta listasta löytyy toisiaan poissulkevia määreitä. Mutta kun omasta mielestäni mikään noista ei mene ristiin.

Joskus on käynyt mielessä, että mitä jos vain kylmän laskelmoivasti profiloisi itsensä johonkin selvään nurkkaan, ettei tarvitsisi olla arvosteluympyrän keskellä, jossa välillä kritisoivat vastustajat, välillä omat. Ettei tarvisi kuunnella niitä kommentteja, että “päätä jo Tynkkynen, kenen puolella olet”. Mutta toisaalta kuinka vapauttavaa se on, kun ei tarvitse kieltää itsestään mitään tai pakottaa mielipiteitä johonkin tiettyyn lokeroon vastatakseen sitä, mitä muut jossain kategoriassa ovat.

Sitä voi olla vaikea hyväksyä, mutta olen maahanmuuttokriittinen antirasisti – monivärisen Suomen puolesta.

PS. Kiusaamiselle keksittiin oma hashtag, #SueMeSebu, josta tuli eilen toisiksi käytetyin tunniste heti #pääsiäinen-hashtagin jälkeen. Pelkästään Twitterin puolella loanheitto tavoitti 249 659. En kyllä muista, milloin suomalaisessa somessa olisi nähty massasolvauskampanja, mutta media oli aivan hiiren hiljaa – vaikka jo pienemmistä Twitter-ilmiöistä uutisoidaan laajasti. Jälleen suomalainen media osoitti puolueellisuutensa. Maahanmuuttokriittisen poliitikon massakiusaaminen olisi ollut liian sympaattinen tarina kerrottavaksi. Sen sijaan solvaamiseen meni mukaan toimittajia, jopa Suuren journalistipalkinnon voittanut Yle:n Jessika Aro. Seurasin surullisen epäuskoisena eilistä tapahtumaketjua.

I think it is time for Europe to go forward from principles which would work in an ideal world. The only way we can defend our western values is to keep them safe from values outside.

Last time we were saying how pencils are more powerful than guns. We used our pencils a lot. Did we change the world with our beautiful paintings? No. Our open system is just too vulnerable for dangerous ideologies, violence and human trafficking. 

We need to stop mass immigration to Europe. Help for this amount of asylum seekers can only be given equally through refugee camps.

We need to leave Schengen-idea behind and go forward to secure our safety and create something new. Ideas, which were not created for this time, will not work currently.

We need to start to put more attention to what is happening inside islam in Europe, because all these horrible attacks rise from there. Many Europeans are manipulated to turn to islam and leave to Middle East to kill people. Some of them are given task to do attacks here.

Last year Europe’s city of Love was filled with sorrow. This time they attacked to the heart of Europe, Brussels.

I am now at Europe’s city of Freedom, Amsterdam. I am talking with people here at Schipol airport and they are saying they are afraid. I just hope this wonderful city will not be attacked. Some years ago I did not have this kind of thoughts when I was travelling in Europe.

These fears and attacks will not end until we take back control. We need to stand proud with our values and fight for them.

Writer is teacher student from safe country called Finland.

Jos haluat lukea kirjoituksen suomeksi, klikkaa täältä: http://bit.ly/1SfK1br

Helsingin Sanomat uutisoi tänään siitä, kuinka Postin muslimipostimerkin tie julkaisuun saattaa tyssätä. Toivottavasti, monestakin syystä. Minun syyni liittyy siihen, että en halua suomibrändiä liitettävän naisten säkittämiseen, sillä se ei yksinkertaisesti kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Heti postimerkin nähtyäni väsäsin nopeasti kuvan, jonka kautta havainnollistin asetelman järjettömyyttä. Tein postimerkin, jossa suomalaisille rakas metsä on korvattu muslimeille rakkaalla Mekan moskeijalla ja suomalaiselle vieras säkityspukeutuminen on korvattu muslimeille vieraalla paljastavalla pukeutumisella Sabina Särkän muodossa.

Postin sananvapausprojekti osoittaa suunnittelupuolelta täydellistä viestinnän osaamisen puutetta. Tässä on käynyt perinteiset, eli yhtiöllä on joku sairaan hyvä idis, joka tuntuu porukassa loistavalta, mutta sitä ei mietitä yhtään asiakkaan näkökulmasta. Kun postin herrat katsovat tuota viiden merkin arkkia pöydällään, se näyttää varmasti heille sananvapausarkilta. Mutta mennäänpä sitten asiakkaan tasolle. Herranen aika, ei kukaan noita arkkeja toisilleen lähettele, vaan postimerkkejä! Kun tuosta irrottaa yhden postimerkin ja liimaa kuoreen, on jo siinä kohtaa monitulkintainen kuva irrotettu kontekstista, jossa sitä pitäisi tarkastella. Sen jälkeen mielikuvitukselle on vain taivas rajana. Kun minä suunnittelen järjestölleni viestintästrategioita ulostuloihimme, minua ohjaa seuraava viestinnän perusperiaate, jonka olen muotoillut takaraivooni näin:

”Sillä ei ole mitään väliä, miten minä haluan viestini tulkittavan. Vain sillä on väliä, miten vastaanottaja viestini dekoodaa.”

Esimerkki. Kun kirjoitan tiedotetta, leivon sisään perusteluita, joilla yritän vaikuttaa vastaanottajaan. Monesti haluaisin sisällyttää mukaan jonkin todella herkullisen pienen sivuraiteen, mutta joudun jättämään sen pois, sillä muutoin toimittajat dekoodaisivat viestini niin, että he nostaisivatkin sen sivuraiteen pääotsikoksi ja keskittyisivät siihen, ja näin ollen juna suistuisi raiteiltaan. Viestinnässä on tärkeää pyrkiä ennakoimaan, miten vastaanottajat todennäköisesti muokkaavat viestiä, ja sen analyysin pohjalta rakentaa viestiminen.

Jos minä lähettäisin itävaltalaiselle ex-kämppikselleni (jota muuten on ikävä) kirjeen, jossa postimerkissä lukee SUOMI FINLAND ja kuvassa muslimi, hänen ajattelunsa ei kulkisi näin:

”Ahaa, eli tässä ei varmastikaan ole kyse islamista, vaan ihan selvästi postinkuljetusyhtiö suorittaa tehtäväänsä, mitä varten se on olemassa, eli käy sananvapauskeskustelua aiheesta maahanmuutto ottamatta kantaa siihen mitä mieltä siitä pitäisi olla. Loogista.”

Otetaan postimerkkiin toinen lähestymiskulma, jonka esimerkiksi Teemu Lahtinen oli aika nopeasti löytänyt. Kuvassahan on ilmiselvä haulikon piippu! Vaikka minä tulkitsen nuo postimerkit erittäin kantaa ottavina ja vieläpä punavihreänä hapatuksena, enkä toivoisi niitä julkaistavan, voin myöntää ettei niistä neljän julkaisuun liity ongelmaa. Sen sijaan islam-postimerkin julkaisuun liittyy perustavanlaatuisia ongelmia, koska se liikkuu uskonnon ja ihmisryhmän tulenaralla rajapinnalla.

Sekä lähettäjä että vastaanottaja ovat täysin vapaita tulkitsemaan ja käyttämään postimerkkiä miten haluavat. Jos minä olisin natsi, lähettäisin yhdistykseni kaikki kirjeet tuolla postimerkillä, jossa muslimi on aseen ruokana. Ostaisin niitä varmasti monelle vuodelle, jotta kerhoni insidejuttu pääsisi jatkumaan mahdollisimman pitkään. Jos taas olisin vastamedian graafikko ja nuo merkit todella alkaisivat koristaa suomalaisten kirjekuoria, voisin muuttaa sivustoni logoksi tuon muslimien ampumispostimerkin jättäen jäljelle siitä vain tuon tyylikkään muodon, jolloin saisin hienon logon, jonka kaikki kuitenkin osaisivat täyttää mielessään postin kuvituksella yhdistettynä maahanmuuttovastaiseen ajatukseen.

Voin myös kuvitella, kuinka järkevää suomalaisten diplomaattien on liimata muslimimaihin lähteviin virallisin kirjeisiinsä tuo haulikkopostimerkki. Kun saudiarabialainen virkamies vastaanottaa kirjeen, hän ei saa sanavapausarkkia ja esittelytekstiä, vaan yhden (1) postimerkin, jossa on kuva saunan taakse viedystä musliminaisesta juuri ennen hänen ampumistaan. This is Finland.

Vasta sen jälkeen, kun tuo haulikkopostimerkki lasketaan liikkeelle, se tulee kaikkien kansanosien tietoisuuteen ja sitä voidaan alkaa kunnolla valjastamaan omiin tarkoitusperiin. Jos posti päättää tehdä niin, se ei sen jälkeen enää pysty millään tavalla kontrolloida, mitä tapahtuu, kun se tarjoaa niin monitulkintaisen syötön suoraan niiden lapaan, joille sen pitäisi tajuta olla syöttämättä.

Minun vinkkini postille: 6. toukokuuta julkaistaan sananvapausarkki, jossa on neljä postimerkkiä. Simple as that.