Helsingin Sanomat uutisoi tänään siitä, kuinka Postin muslimipostimerkin tie julkaisuun saattaa tyssätä. Toivottavasti, monestakin syystä. Minun syyni liittyy siihen, että en halua suomibrändiä liitettävän naisten säkittämiseen, sillä se ei yksinkertaisesti kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Heti postimerkin nähtyäni väsäsin nopeasti kuvan, jonka kautta havainnollistin asetelman järjettömyyttä. Tein postimerkin, jossa suomalaisille rakas metsä on korvattu muslimeille rakkaalla Mekan moskeijalla ja suomalaiselle vieras säkityspukeutuminen on korvattu muslimeille vieraalla paljastavalla pukeutumisella Sabina Särkän muodossa.
Postin sananvapausprojekti osoittaa suunnittelupuolelta täydellistä viestinnän osaamisen puutetta. Tässä on käynyt perinteiset, eli yhtiöllä on joku sairaan hyvä idis, joka tuntuu porukassa loistavalta, mutta sitä ei mietitä yhtään asiakkaan näkökulmasta. Kun postin herrat katsovat tuota viiden merkin arkkia pöydällään, se näyttää varmasti heille sananvapausarkilta. Mutta mennäänpä sitten asiakkaan tasolle. Herranen aika, ei kukaan noita arkkeja toisilleen lähettele, vaan postimerkkejä! Kun tuosta irrottaa yhden postimerkin ja liimaa kuoreen, on jo siinä kohtaa monitulkintainen kuva irrotettu kontekstista, jossa sitä pitäisi tarkastella. Sen jälkeen mielikuvitukselle on vain taivas rajana. Kun minä suunnittelen järjestölleni viestintästrategioita ulostuloihimme, minua ohjaa seuraava viestinnän perusperiaate, jonka olen muotoillut takaraivooni näin:
”Sillä ei ole mitään väliä, miten minä haluan viestini tulkittavan. Vain sillä on väliä, miten vastaanottaja viestini dekoodaa.”
Esimerkki. Kun kirjoitan tiedotetta, leivon sisään perusteluita, joilla yritän vaikuttaa vastaanottajaan. Monesti haluaisin sisällyttää mukaan jonkin todella herkullisen pienen sivuraiteen, mutta joudun jättämään sen pois, sillä muutoin toimittajat dekoodaisivat viestini niin, että he nostaisivatkin sen sivuraiteen pääotsikoksi ja keskittyisivät siihen, ja näin ollen juna suistuisi raiteiltaan. Viestinnässä on tärkeää pyrkiä ennakoimaan, miten vastaanottajat todennäköisesti muokkaavat viestiä, ja sen analyysin pohjalta rakentaa viestiminen.
Jos minä lähettäisin itävaltalaiselle ex-kämppikselleni (jota muuten on ikävä) kirjeen, jossa postimerkissä lukee SUOMI FINLAND ja kuvassa muslimi, hänen ajattelunsa ei kulkisi näin:
”Ahaa, eli tässä ei varmastikaan ole kyse islamista, vaan ihan selvästi postinkuljetusyhtiö suorittaa tehtäväänsä, mitä varten se on olemassa, eli käy sananvapauskeskustelua aiheesta maahanmuutto ottamatta kantaa siihen mitä mieltä siitä pitäisi olla. Loogista.”
Otetaan postimerkkiin toinen lähestymiskulma, jonka esimerkiksi Teemu Lahtinen oli aika nopeasti löytänyt. Kuvassahan on ilmiselvä haulikon piippu! Vaikka minä tulkitsen nuo postimerkit erittäin kantaa ottavina ja vieläpä punavihreänä hapatuksena, enkä toivoisi niitä julkaistavan, voin myöntää ettei niistä neljän julkaisuun liity ongelmaa. Sen sijaan islam-postimerkin julkaisuun liittyy perustavanlaatuisia ongelmia, koska se liikkuu uskonnon ja ihmisryhmän tulenaralla rajapinnalla.
Sekä lähettäjä että vastaanottaja ovat täysin vapaita tulkitsemaan ja käyttämään postimerkkiä miten haluavat. Jos minä olisin natsi, lähettäisin yhdistykseni kaikki kirjeet tuolla postimerkillä, jossa muslimi on aseen ruokana. Ostaisin niitä varmasti monelle vuodelle, jotta kerhoni insidejuttu pääsisi jatkumaan mahdollisimman pitkään. Jos taas olisin vastamedian graafikko ja nuo merkit todella alkaisivat koristaa suomalaisten kirjekuoria, voisin muuttaa sivustoni logoksi tuon muslimien ampumispostimerkin jättäen jäljelle siitä vain tuon tyylikkään muodon, jolloin saisin hienon logon, jonka kaikki kuitenkin osaisivat täyttää mielessään postin kuvituksella yhdistettynä maahanmuuttovastaiseen ajatukseen.
Voin myös kuvitella, kuinka järkevää suomalaisten diplomaattien on liimata muslimimaihin lähteviin virallisin kirjeisiinsä tuo haulikkopostimerkki. Kun saudiarabialainen virkamies vastaanottaa kirjeen, hän ei saa sanavapausarkkia ja esittelytekstiä, vaan yhden (1) postimerkin, jossa on kuva saunan taakse viedystä musliminaisesta juuri ennen hänen ampumistaan. This is Finland.
Vasta sen jälkeen, kun tuo haulikkopostimerkki lasketaan liikkeelle, se tulee kaikkien kansanosien tietoisuuteen ja sitä voidaan alkaa kunnolla valjastamaan omiin tarkoitusperiin. Jos posti päättää tehdä niin, se ei sen jälkeen enää pysty millään tavalla kontrolloida, mitä tapahtuu, kun se tarjoaa niin monitulkintaisen syötön suoraan niiden lapaan, joille sen pitäisi tajuta olla syöttämättä.
Minun vinkkini postille: 6. toukokuuta julkaistaan sananvapausarkki, jossa on neljä postimerkkiä. Simple as that.
Sebastian Tynkkynen 