Blogi

Blogi

Miksi täysin erilaiset puolueet asettuvat Ranskassa yhteen rintamaan yhtä naista vastaan?


Ranskan presidentinvaalien 1. kierros on käyty ja muutoksen tuulet puhaltavat: Marine Le Pen eteni toiselle kierrokselle ja teki samalla puolueensa kaikkien aikojen ennätystuloksen presidentinvaaleissa. Istuin vaali-illan Kansallisen rintaman poliitikkojen kanssa ja kävin heidän kanssaan lukuisia keskusteluja. Niiden pohjalta heräsi paljon ajatuksia, jotka eivät välttämättä kovin usein käy suomalaisten mielissä.

Nimittäin Ranskan presidentinvaaleissa on paljosta kyse. Euroopan poliittinen eliitti haluaa porskuttaa eteenpäin kuten ennenkin – hinnalla millä hyvänsä. Ranskassakin tämä eliitti on valmis uhraamaan kansallisen turvallisuudeb ja oman kulttuurin EU:lle ja monikulttuurisuudelle. Tästä kertoo se, että taloudellisesti täysin erilaiset puolueet vasemmalta oikealle, jotka tappelevat jatkuvasti keskenään, asettuvat yhtäkkiä kiltisti yhteen rintamaan. He antavat tukensa yksi toisensa jälkeen Ranskan presidentinvaalissa 2. kierrokselle edenneelle Macronille: ”Äänestäkää Le Peniä vastaan”.

Euroopan poliittinen eliitti haluaa pitää tiukasti kiinni vallastaan massiivisessa päätöksentekoelimessä, Euroopan unionissa. Se on valmis tukemaan mitä tahansa vaihtoehtoa, joka sitoutuu tukemaan epäonnistunutta EU-projektia. Monikulttuurisuuden ja massamaahanmuuton tukeminen varmistavat tulevaisuudessakin epävarmat ajat ja kasvavat ongelmat, joita tarvitaan, jotta poliittinen eliitti voi perustella tarpeen EU:lle: ”Eurooppa kohtaa niin suuria haasteita, että niitä eivät kansallisvaltiot pysty ratkomaan. Tarvitaan EU:ta.” Tämä on itseään toteuttava kehä:

EU tukee ja mahdollistaa monikulttuurisuutta ja massamaahanmuuttoa -> seuraa valtavia ongelmia -> ”Tarvitaan EU:ta ratkomaan Euroopan laajuisia ongelmia” -> EU tukee ja mahdollistaa monikulttuurisuutta ja massamaahanmuuttoa -> seuraa valtavia ongelmia -> ”Tarvitaan EU:ta ratkomaan Euroopan laajuisia ongelmia” -> EU tukee ja mahdollistaa monikulttuurisuutta ja massamaahanmuuttoa -> seuraa valtavia ongelmia -> ja niin edelleen.

Ratkaisu ongelmaan olisi olemassa. Vallankäyttö, kontrolli ja rajaturvallisuus pitäisi hajauttaa pienempiin yksiköihin, koska valtava ja tehoton EU ei pysty huolehtimaan suurista haasteista, joita se kaiken lisäksi synnyttää itselleen. Vallan hajauttaminen kuitenkin tarkoittaisi niin poliitikkojen kuin bisneselämänkin suurten vallankäyttäjien siirtämistä suurelta vallan näyttämöltä pyörimästä keskenään pykälää alemmas: pienempiin ja läpinäkyvimpiin yksiköihin.

Marine Le Pen ja hänen puolueensa Ranskan kansallinen rintama edustavat juuri sitä vaihtoehtoa, joka haluaa jälleen lähteä siirtämään vallankäyttöä lähemmäksi kansalaisia ja siksi EU-eliitti pelkää tätä naista. Marine Le Pen edustaa lokalismia ja hän haluaa myös tehdä laajoja toimenpiteitä turvallisuuden palauttamiseksi, sillä EU:n maahanmuuttopolitiikka yhdistettynä vapaaseen liikkuvuuteen on maksanut erityisesti Ranskalle kovan inhimillisen hinnan. Muutama historiallinen ranskalainen vaikuttaja saattoi kääntyä tänä viikonloppuna haudassaan, kun vapauden, veljeyden ja tasa-arvon maa oli tullut siihen pisteeseen, että demokraattista vaalia jouduttiin turvaamaan lähettämällä yli 50 000 ylimääräistä poliisia, santarmia ja sotilasta kaduille.

Niin Ranskan vaaleissa, kuin Hollannin vaaleissa kuin tulevissa Saksan vaaleissakin on kyse Euroopan tulevaisuudesta: pidetäänkö ja keskitetäänkö valtaa lisää EU:hun liittovaltion muodostamiseksi vai hajautetaanko vallankäyttö jälleen takaisin kansallisvaltioihin.

Menestystä Marine Le Penille toiselle kierrokselle taistelussa EU-eliittiä ja sen suosikkia, investointipankkiiri Emmanuel Macronia vastaan. I’m with her.

Minä kiitän ja kuittaan ja lähden Pariisista takaisin kohti Suomea. Toivottavasti ei tapahdu mitään matkalla lentokentälle.

Blogi

Eivät suomalaiset tyhmiä ole – tälläkään kertaa


Muutama sana tästä kohupappi Toiviaisen tapauksesta. Suomi on nyt kuulemma kamala maa ja kamat on pakko pakata ja lähteä pois.

Miten tämä kuulostaa niin tutulta?

Vuonna 2015 islam-asiantuntija Jaakko Hämeen-Anttila arvosteli nykyistä hallitusta ja sanoi jättävänsä Suomen ja lähtevänsä Skotlantiin: ”Niin kauan siellä ollaan, kun henki pihisee tai eläkeikä lähenee.”

Miksi kukaan lähtisi Suomesta ihan vain sen takia, että hallituksen politiikka on erilaista, kuin mitä toivoisi? Ei Suomen kohdalla politiikan vuoksi maasta lähteminen ole sama asia, kuin vaikkapa Turkin muuttuneen politiikan tai monen muun islamisoituvan maan kohdalla on käynyt.

Suomi on niin hyvä ja turvallinen maa siellä asuville ihmisille ja maahanmuuttajille, että Suomen kansalaisen tai Suomesta oleskeluluvan saaneen ihmisen on käytännössä täysin mahdotonta saada mistään maasta turvapaikkaa. Se kertoo jotain.

Hämeen-Anttila sai hyvän kansainvälisen pestin Edinburghin yliopistosta ja houkutus oli liian suuri. Siinä oli sitten kätevää vierittää syytä demokraattisen äänestystuloksen pohjalta muodostetun hallituksen niskaan. Koulutuksen rakenneuudistukset eivät olleet todellinen syy. Oma lähtö vain politisoitiin, koska maailma ei pyörinyt oman navan ympärillä.

Vuonna 2016 näyttelijä-kirjoittaja Antti Holma tuli ulos isosti muuttoaikeidensa kanssa: ”Oikeastaan Holmaa risoo täällä nyt kaikki, vaikka Suomi onkin hänen mielestään vallan hieno maa – jos haluaa elää heteroseksuaalisten käytäntöjen mukaisesti”, kirjoitti Helsingin Sanomat kohutussa jutussa, jossa Holma kertoi päättäneensä jättää Suomen. Jutun otsikko kuuluu: Lontooseen muuttava Antti Holma kyllästyi Suomeen ja sen suvaitsemattomuuteen – ”Mitä minä oikein täällä teen?”

Suvaitsemattomuudesta kertoo hänen mukaansa myös seuraava asia: ”Jos haluaa kärjistää ja sanoa ilkeästi, niin täällä vastaan tulevat joka päivä ja joka puolelta lapsille vittuilevat rohtuneet mummot. Terhikiemungit voittivat, minä hävisin ja siksi kerään kimpsuni.”

Selvä.

Jälleen kerran, sama kuvio. Ei täällä mitään niin isoa murrosta ole tapahtunut, että maa olisi yhtäkkiä suvaitsemattomaksi muuttunut, mutta pelkän Englantiin muuton sijaan asian politisoiminen saa punavihertävän mediakentän varman huomion – vaikka töitähän sitä piti lähteä Lontooseen tekemään.

Punavihreän kentän yksi häiritsevimmistä asioista on sanojen ja käytännön elämän ristiriita. Kun Vihreät syyttää kansallismielisiä väärän tiedon ja virheellisten artikkeleiden levittämisestä, niin Ville Niinistön suussa kymmenen miehen palautuslento muuttuu lapsiperheiden ja raskaana olevan naisen palautuslennoksi saaden omat kannattajansa kaduille vastustamaan virkavaltaa. Antti Holman idealismistakin taitaa jäädä vain rippeet jäljelle, kun hän tulee Suomeen näyttelemään yhtä maan pinnallisinta ja sovinistisinta artistia, Cheekiä, kyseisen herran elämästä kertovaan elokuvaan. Ei kait siinä. Mietin, mitä jää kun sä lähdet täältä lopullisesti ulkomaille. Mut se päivä ei oo vielä tänään.

Vuonna 2017 puolestaan kymmeniä kanteluja toiminnastaan osakseen saanut Marjaana Toiviainen päättää jättää Suomen, “koska tässä maassa ei voi enää elää”. Vanhasta valitusvirrestä on jälleen kerran tehty uusi koskettava Vain elämää -coveri ja taas media juoksee perässä, minkä kerkeää toistaen otsikoita, kuinka Suomi on muuttunut niin surkeaksi maaksi.

Mutta jos pintaa vähän rapsuttaa punavihreän papin puheista, niin sieltähän se ristiriita jälleen paljastuu. Toiviainen sanoo, että Suomessa ei voi elää ja kertoo seuraavaan hengenvetoon suuntaavansa Tansaniaan.

PSST. Älkää kertoko Marjaanalle, että hänellä on naispappina paljon paremmat oltavat Suomessa kuin Tansaniassa. Tansania sijoittuu sukupuolten tasa-arvovertailussa sijalle 52. ja Suomi puolestaan sijalle 2. (Lähde: World Economic Forum). Jos taas turvallisuudesta puhutaan, niin kyllä Suomessa pystyy silloinkin elämään. Jokaista 100 000 ihmistä kohden Suomessa murhataan 1.6 ihmistä, kun Tansaniassa ihmisiä murhataan yli viisinkertaisesti enemmän: 8.2 ihmistä 100 000 ihmistä kohden (Lähde: YK:n huume- ja rikososasto UNODC).

Vertasin eri tutkimuksia rasismiin liittyen, mutta en pystynyt löytämään sellaista tutkimusta tai raporttia, jonka tiedot olisivat olleet suoraan vertailukelpoista Suomen ja Tansanian osalta. Isompi kuva kuitenkin selvästi osoitti, että asenteet niin Suomessa kuin muissakin Pohjoismaissa olivat vähemmän rasistisia kuin Tansaniassa tai Itä-Afrikassa.

Ihan ilmiselvien tietojen valossa Toiviaisen perustelut Suomesta lähdölle rasistisuuden ja sen perusteella “että täällä ei voi vain elää” ovat ihan puuta heinää. Mutta kuten aikaisemminkin, oma lähtö politisoidaan, koska asiat eivät ole prikulleen niin kuin haluaisi. Omaa maasta muuttoa käytetään poliittisena työkaluna. Hämeen-Anttiloita, Holmia ja Toiviaisia tulee ja menee. Suomalaiset näkevät kyllä nämä protestin pukuun puetut ihan tavalliset muutot.

Joka väittää, ettei Suomessa pysty elämään, on joko itse tyhmä tai pitää kuulijoitaan tyhmänä.

Blogi

Jos et äänestä persua, äänestä muiden puoluiden reiluja pelaajia!


Politiikassa pitää mennä eteenpäin patujen pamputuksesta. Nuorena poliitikkona vanhojen “kyllä minä tiedän” -poliitikkojen turhanpäiväinen vääntö ja teatteri turhauttaa, eikä sitä jaksaisi seurata enää yhtään valtuustossa. Yhteistyötä ja yhteistyökykyisiä valtuutettuja tarvitaan Ouluun lisää. Jos persut on viimeinen puolue, jota voisit äänestää, niin en minä edes ääntäsi yritä kalastella. Sen sijaan haluan nostaa jalustalle niitä ehdokkaita, jotka ansaitsevat tunnustusta yhteistyökyvystä, asiallisuudesta, rakentavasta tavasta käydä keskusteluja ja reiluudesta.

Seuraavat henkilöt eivät välttämättä edusta mielipiteitäni tai jotkin ovat aivan päinvastaisesti ajattelevia, mutta kun muut puolueet ovat joka tapauksessa eri tavalla ajattelevia ihmisiä täynnä, niin sitä toivoo, että heistä inhimillisesti toisia kohtaan käyttäytyvät ja yhteistyökykyiset päätyisivät saman pöydän ääreen rakentamaan parempaa Oulua – sinun kun joka tapauksessa pitää valita heistä joku, jos olet päättänyt olla persua äänestämättä.

KRISTILLISDEMOKRAATIT
Reijo Komu 500
Ahti Kurki 501
Jukka (Juksu) Mäntymäki 503
Hilkka Nivukoski 504
Anna-Kaisa Pelto 505
Paavo Pyörälä 507
Aila Pyörälä 508
Juha Pätsi 509
Juha Richter 511
Pauli Uusikylä 514
Taisto Vähäaho 515
Daisy Öster 518

KESKUSTA
Kati Hannila 404
Suvi Helanen 407
Antti Huttu-Hiltunen 410
Raimo Hämeenniemi 412
Mikko Jämsä 413
Jukka Kolmonen 426
Anneli Korhonen 429
Hannes Kortesalmi 431
Anna-Kaisa Lepistö 439
Jorma Leskelä 440
Riikka Moilanen 452
Julius Norrena 459
Matias Ojalehto 462
Eeva-Maria Parkkinen 464
Risto Päkkilä 469
Anne-Maria Takkula 477
Sirpa Tikkala 482
Maila Vallström 489

KOKOOMUS
Tuomas Aarni 2
Henri Fröjdholm 6
Janne Heikkinen 7
Jarmo J. Husso 12
Tapio Häkkinen 13
Heidi Kemppainen 23
Hanna Keskiaho 24
Milla Kynkäänniemi 33
Jari Laru 36
Roy Matsson 44
Mikko Merihaara 45
Mika Nurmela 50
Elsi Salovaara 79
Lotta Savola 81
Mari-Leena Talvitie 92

SDP
Sari Halonen 130
Kauko Keskisärkkä 153
Tuula Okkonen 180
Joni Ollikainen 181
Tanja Tiainen 208

VASEMMISTO
Hilkka Haaga 530
Rauno Hekkala 537
Mikko Raudaskoski 587

VIHREÄT
Jamal Awad 297
Satu Haapanen 302
Marianne Isola 311
Harri Lempola 338
Karoliina Niemelä 349
Jenni Pitko 355
Otto Simola 365
Jarmo Tauriainen 370
Sari Törmänen 378

Erityismaininnan ansaitsee Mari-Leena Talvitie, jolle antaisin ‘kilpailijapuolueiden reiluin valtuutettu’ -palkinnon, jos sellaisen saisin jakaa.

Kaikkia ehdolle hakevia en tunne tai heistä ei ole syntynyt tarpeeksi selkeää mielikuvaa toimintatavoista. Edellä mainitsemieni ehdokkaiden suosittelu perustuu joko valtuustotyöskentelyyn, lautakuntatyöskentelyyn, muuhun vaikuttamistoimintaan tai tuttuuteen arkiympäristön perusteella.

Artikkeli

11 syytä, miksi PS-kentän kannattaa valita kansansuosikki Halla-aho uudistamaan linjaa ja jakamaan vastuuta.


Halla-aho ilmoittautui tänään perussuomalaisten puheenjohtajakisaan. Kisaan on ilmoittautunut aikaisemmin Sampo Terho, Leena Meri, Veera Ruoho, Teemu Torssonen, Riku Nevanpaa ja Raimo Rautiola. Ville Tavio on pohtinut ehdokkuutta. Perussuomalaisten sisällä kuin mediassakin Halla-ahoa ja Terhoa pidetään pääehdokkaina, joista jompi kumpi on PS:n seuraava puheenjohtaja. Toivon siistiä kisaa. Terho on hyvä tyyppi ja häneltä löytyy johtajuustaidot, eikä puolueen kannatus tule tippumaan, jos hänet valitaan. Tässä artikkelissa kirjoitan 11 syytä kenttäväelle, miksi meidän tulisi valita puheenjohtajaksi kannatuksen reiluun kasvuun kääntävä Halla-aho.

1. Linjamuutos EU-kriittisyydestä EU-vastaiseksi

Tällä hetkellä suomalaisilla on vaikeuksia hahmottaa, mikä tarkalleen ottaen on Perussuomalaisten EU-linja. Olemme kriittisiä, mutta mitä etua siitä on, kun tiedämme EU-johtajien ajavan unionista liittovaltiota, ja mukana oleminen on hiljainen hyväksyntä sille, mitä on meneillään. Vain vaatimalla eroa voimme viestiä, että EU menee väärään suuntaan. Näin teki Britannia ja näin luvattiin puoluejohtomme osalta, mutta lupausta ei ole aktivoitu. Jos EU:n annetaan jatkaa kehittymistään keskusvaltaiseksi tiiviiksi liittovaltioksi, meidän on turha kampanjoida mistään maahanmuuttopolitiikasta, sillä voimme menettää kansallisen kontrollin siihen kuin moneen muuhunkin kysymykseen – riippuen ihan siitä, mitä lohkoja politiikasta EU haluaa tulevaisuudessa nielaista. Suhtautuminen EU:hun on siis politiikan ykköskysymys Suomen tulevaisuuden politiikan näkökulmasta ja tässä Halla-aho on selvästi asemoitunut EU-vastaiseksi.

2. Tiukempi maahanmuuttopolitiikka hallituksessa sekä puheenjohtajan puheenvuoroissa

Kahden vuoden hallitustaival on osoittanut, että Perussuomalaiset on onnistunut kiristämään maahanmuuttopolitiikan ennätyksen kireälle, mutta tästä huolimatta sovittuja kiristyksiä on ollut vaikea vetää läpi, sillä meillä ei ole ollut tarpeeksi vääntövoimaa. Muut hallituspuolueet tietävät, että nykyiselle puoluejohdolle hallituksessa pysyminen on itseisarvo, ja siksi Keskustalle ja Kokooomukselle epämieluisia hallitusohjelmakirjauksia ei tarvitse ottaa yhtä vakavasti, kuin jos olisimme viestineet, että me lähdemme, ellei sovitusta pidetä kiinni. Suomen maahanmuuttopolitiikka on monilla mittareilla Pohjoismaiden löysintä ja siksi elintasoperäisen maahanmuuton paikkaamiselle on kiire. En osaa kuvitella ehdokasta, jolle tämä asia olisi enemmän sydämen asia, kuin Halla-aholle. Lisäksi tärkeää on se, että Perussuomalaisia politiikan lohkoja johdetaan edestä eikä sivusta. Olemme poliittisilta linjauksiltamme vaihtoehto nimenomaan EU- ja maahanmuuttopolitiikassa ja näihin liittyvät terävimmät lausunnot tulee kuulla juuri puheenjohtajan suusta.

3. Itseisarvoisesta hallituksessaolosta strategisesti järkevään vallankäyttöön

Perussuomalaisten tulee valita uusi strategia vallankäytön suhteen. Hallituksessa oleminen on tietysti vallankäytön paikka numero uno, mutta jos emme voi hallituksesta käsin edistää riittävällä tavalla tavoitteitamme, hallituksessa olosta on haittaa Suomelle ja puolueelle:

  • Esimerkiksi EU- ja maahanmuuttopolitiikka eivät muutu hallituksesta käsin.
  • Kansalaiset turhautuvat ja työkalumme, puolue Perussuomalaiset, menettää kannatustaan ja seuraavien vaalien jälkeen meillä on vielä vähemmän vipuvoimaa muuttaa Suomen suuntaa.

Oppositio on huono paikka vaikuttaa, mutta jos hallituksessa ei oteta yhtä puoluetta tarpeeksi tosissaan, sen on parempi olla oppositiossa lisäämässä painetta hallituksen suuntaan ja samalla kasvattaa suosiotaan seuraavia vaaleja varten. Esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa oppositiossa toimivat Tanskan kansanpuolue ja Ruotsidemokraatit ovat saaneet maiden hallitukset kiristämään maahanmuuttopolitiikkaa äärimmäisen kireälle, koska hallituspuolueet ovat pelänneet, että ellei kiristyksiä tehdä, vallan kahvassa istuvat puolueet menettävät kannatustaan seuraaviin vaaleihin mennessä. Sama ilmiö on tuttu myös Hollannista, jossa on vaalit ylihuomenna. Maan pääministeri nimittäin sanoi tammikuussa, että maahanmuuttajien tulisi käyttäytyä kunnolla tai lähteä maasta. Tällaisen politiikan tekeminen nähtiin suoraan seurauksena Vapauspuolueen kannatuksen liian suuresta kasvusta. Halla-aho on selvästi ilmaissut, että hallituksessa olo ei saa olla itsestäänselvyys Perussuomalaisille, vaan puolueen on oltava työkalu, jota käytetään sitten vaikka oppositiosta käsin, jos niin on parempi.

4. Toimittajat tekevät Perussuomalaisista jälleen altavastaajan ja vaihtoehdon

Toimittajien suhtautuminen Perussuomalaisiin on pehmentynyt samaan aikaan kun puolueesta on tullut salonkikelpoisempi. Puoluejohdon kielenkäyttöön on hiipinyt tietty varovaisuus, mikä on sinänsä psykologisesti ymmärrettävää, kun joutuu elämään jatkuvan paineen alla. Meidän ei kuitenkaan tule pelätä sanoa asioita niin kuin ne ovat. Muualla Euroopassa kaltaistemme puolueiden poliitikot ovat jatkuvasti toimittajien hampaissa terävien lausuntojensa vuoksi, ja media eristää puolueet nurkkaan, millä on positiivinen vaikutus kansalaisten näkökulmasta. Suomessa nimenomaan Halla-aho olisi sellainen puheenjohtaja, joka saa toimittajat kiehumaan, kun heidän pelisäännöillään ei pelata eikä heidän talutusnuorassaan kuljeta. Kun poliitikko ei toimi eikä käytä kieltä kuin toimittajakunta velvoittaisi, heiltä menee pasmat sekaisin ja yleensä sen jälkeen harva toimittaja pystyy olemaan lataamatta omia tuntemuksiaan ja arvojaan uutisointiin. Jo nyt, ennen kuin Halla-aho on puheenjohtaja, hän on saanut toimittajat varpailleen ja maalamaan uhkakuvia useammassa jutussa.


Kuva: Helsingin Sanomat julkaisi artikkelin Jussi Halla-ahon haastattelusta 12.3.2017. Twitter täyttyi toimittajien ammattikunnan pöyristyksestä välittömästi.

5. Aito irtikytkeytyminen vanhasta puoluejohdosta uudistumisen mahdollistumiseksi

Halla-aho ei ole syönyt Soinin kädestä. Hän ei kuulu Soinin sisäpiiriin, eikä hänellä ole aikaisemman häneen kohdistuneen toiminnan perusteella mitään moraalista velvoitetta noudattaa taustalta tulevaa ohjailua. Olen istunut kaksi vuotta puoluehallituksessa ja kaksi vuotta eduskuntaryhmässä ja nähnyt, mihin tahtiin siellä on marssittu ja varsinkin: kuinka yksimielisesti. Olisin toivonut niin monta kertaa, että muitakin henkilöitä olisi noussut herättelemään porukkaa päätösten kohdalla, jotka eivät olleet viisaita. Jouduin pettymään useasti. Halla-aholla ei ole tätä rasitetta eikä kytkentää tuohon porukkaan. Jos valta siirretään nykyiseltä johdolta hallitusti establishmentin sisällä, on hyvin vaikea nähdä, että puoluetta pystyttäisiin uudistamaan riittävän suuresti. Yksin Halla-aho ei pysty puoluetta uudistamaan, vaan ykkösketjuun pitää saada lisää vahvistusta ja siksi kannatan esimerkiksi Laura Huhtasaarta varapuheenjohtajaksi. Se, mistä olen huolissani, on tietyt epädemokraattiset vallanrakenteet, joiden kautta on mahdollista ohjailla asioita. Soini on esimerkiksi jo kertonut, että uusi puheenjohtaja ei välttämättä pääse Perussuomalaisten säätiön pöytään päättämään asioista (säätiöllä on paljon rahaa ja omistaa muun muassa puoluetoimiston).

6. Vastuun jakaminen ja puolueorganisaation kehittäminen

Halla-aho on todennut, että hän tulee käyttämään puolueen koko potentiaalia puolueen politiikan teossa. Se, että Halla-aho on vahva nimenomaan kärkiteemoissa, on puolueen kannalta plussaa. Silloin puheenjohtajan suusta tulee terävimmillään se, missä olemme vaihtoehto, ja muut poliitikkomme saavat tilaa asioissa, joilta heiltä löytyy osaamista. Kukaan ei voi olla yleishyvä kaikessa, koska silloin se tarkoittaa käytännössä pintapuoleista osaamista. Myös puolue pääsee merkittävästi uudistumaan, kun osaaville toimijoille annetaan vastuuta rohkeammin edetä puolueen kehittämisessä, eikä liikkumatila ole niin tiukasti sidottu yhden ihmisen henkilökohtaiseen suostumukseen. Vallan hajauttamista tarvitaan merkittävästi. Myös puoluevaltuuston puheenjohtajan tulee olla eri, kuin puolueen puheenjohtaja ja ulkoministeri.

7. Rasistipallon pelaamisen lopettaminen

Halla-aho ei ole harjannut yhtäkään eduskuntaryhmän jäsentä – päin vastoin, häntä on harjattu. Poliittisilla vastustajillamme ja medialla on tapana hakea hakemalla erilaisia lausuntoja toimijoiltamme ja sen jälkeen huutaa “rasisti” ja sitten heittää pallo kentällemme. Sitten he odottavat, lähdemmekö juoksemaan sen perässä. Puolueemme väen pitää jakaantua kahteen joukkueeseen, jotta rasistipalloa voitaisiin pelata. Käännymme toisiamme vastaan ja ainut asia, mitä tapahtuu joka kerta on: me häviämme. Jos toimittajat syyttävät esimerkiksi Hakkaraista rasismista, meillä ei ole mitään tarvetta lähteä pelaamaan rasistipalloa ja jakamaan kenttäämme. Ei meidän tarvi vastata noihin kysymyksiin oma miehemme tuomiten, ei antaa päivämääriä, jolloin toimittajat voivat uudelleen tulla saaliille eikä varsinkaan rangaista. Muutenkin on käsittämön ajatus, että omia edustajia harjataan tuon tuosta eri syistä: Halla-aho, Immonen, Hakkarainen, Tavio, Elovaara, Juvonen – hyviä tyyppejä kaikki. Me emme ole tilivelvollisia medialle tai muille eduskuntapuolueille – kansa saa päättää, toimimmeko oikein. Halla-aho ei ole lähtenyt kertaakaan rasistipalloa pelaaamaan.

8. Perussuomalaiset uudet yhteistyömahdollisuudet Euroopan oikeistopopulistien kanssa

Halla-ahon myötä puolueella on paljon mahdollisuuksia laajentaa yhteistyötä niissä kysymyksissä, jotka ovat yhteisiä meille ja juuri parhaillaan suurvoittoihin marssiville oikeistopopulistisille puolueille. Tämä on itseasiassa välttämätöntäkin, jos maahanmuuttoa halutaan hillitä eurooppalaisella tasolla.

9. Kansansuosikki kiertämään kenttää

Halla-aho on kiertänyt paljon kenttää. Itse olen järjestänyt kaksi tapahtumaan, joihin hän on molempiin tullut puhumaan. Halla-aho vetää porukkaa paikalle paljon, missä ikinä liikkuukin. Toisin kuin media väittää, hän on nimenomaan suosituin perussuomalaisista politiikoistamme.

Kuva: Jussi Halla-aho oli ylivoimainen suomalaisten suosikki perussuomalaisista ehdokkaista eurovaaleissa 2014.

10. Halla-aho panostaa myös perussuomalaisten uuteen sukupolveen

Johdin Perussuomalaisia Nuoria kaksi vuotta. Kun silloinen puoluejohto ajoi meidät ulos puoluetoimistolta, Halla-aho sen sijaan oli koko ajan kaikessa tukenamme. Kutsuimme sitten erilaisiin tapahtumiin tai oli sitten kyse lausunnoista, mitä hän antoi. Puolueen tulevaisuuden näkökulmasta on tärkeää, että nuoria ei vähätellä, sillä heidän intonsa ja osaamisensa tulee valjastaa puolueen käyttöön.

11. Puhtaat motiivit
Tämä tekijä puhuu minulle paljon. Halla-aho ei todistetusti koskaan ole ollut kiinnostunut puheenjohtajan pestistä ihan vain sen takia, että pitää saada olla korkeammalla. Tähänkin puheenjohtajakisaan hän lähti hyvin vastentahtoisesti, mikä kertoo, että kyseessä eivät ole omat henkilökohtaiset intressit, vaan pakko uudistaa puoluetta. Minä haluan Perussuomalaisille seuraavaksi puheenjohtajaksi henkilön, joka nimenomaan haluaa uudistaa puolueen.