Blogi

Blogi

Avoin kirje Vihreiden Fatimalle: maaseutu on suomalaisille rakas ja Suomelle elintärkeä


Kirjoitin viimeksi avoimen kirjeen näyttelijä Krista Kososelle, kun hän totesi vuoden 2015 vaalituloksesta, että se ei edustanut hänen Suomeaan, sillä hän ei tuntenut yhtään perussuomalaista. Koin, että tuossa kohtaa hänen kuplansa oli kasvanut niin suureksi, että se piti puhkaista.

Lukiessani vitsejäsi maaseudusta, minulle tuli tunne, että saatat elää kuplassa, joka on kasvanut liian suureksi.

Ohitan nyt täysin somekirjoittelusi vitsiulottuvuuden analysoinnin ja menen suoraan asenteeseesi maaseutua kohtaan, josta mielestäni pitäisi puhua kahta isommin.

Vihreät on profiloitunut kaupunkipuolueeksi ja puheitanne maaseudusta on usein ollut vaikea niellä. Totesit Iltalehden toimittajalle pahoittelevasi somevitsejäsi julmina, mutta totesit, että varsinaista mielipidettäsi et häpeä. Mielestäsi elämä maaseudulla on kamalaa.

Synnyin Marinkaisissa. Se on kylä vajaan kolmen tuhannen hengen Lohtajalla, joka vuonna 2009 liitettiin Kokkolaan. Olen viettänyt varhaislapsuuteni maaseudulla ja se oli onnellista aikaa. Maaseutuelämä on rauhallista, turvallista ja yhteisöllistä. Jo se on monelle vanhemmalle syy muuttaa etäämmälle kaupungista – lasten vuoksi. Monikulttuuriset jengit, huumeet ja segregoituvat levottomat asuinalueet eivät jostain syystä meinaa juurtua osaksi maaseutua.

Kaupunkien ja maaseudun palveluista väännetään kovasti kättä. Kokemukseni mukaan Vihreät ovat yleensä ensimmäisenä ajamassa liittyvien pienempien kuntien ja maaseudun lähipalveluja alas. Itsepähän ovat maaseudulle ihmiset muuttaneet metsän keskelle. Kaltaisesi retoriikka on valitettavasti hyvin tavallista.

Kun puhutaan lähipalveluista maaseudulla, kyse on kaupunkilaisten näkövinkkelistä kaukopalveluista. Eivät maaseudun ihmiset yleensä mitään liian kohtuutonta vaadi palvelujen osalta. Palvelut ovat jo lähtökohtaisesti hyvin kaukana. Oli kyse kaupassa käynnistä, postista, koulusta tai synnyttämisestä, matkaan saa varata reippaasti aikaa. Saati ei lohtajalaiselle tulee mieleenkään edes haaveilla kansallisteatterista tai -oopperasta – vaikka omista verorahoistaan hän niiden rahoittamiseen osallistuukin.

Mennään syvemmälle. Maatalous, kaivosteollisuus, metsäteollisuus ja luontomatkailu. Mitään näistä Suomelle elintärkeistä aloista ei ylläpidetä ilman oikeita ihmisiä. Ja ihmiset puolestaan eivät voi asua siellä, missä näiden alojen työpaikat olisivat, ellei näiden työntekijöiden lapsille ole hoitajia ja kouluja ja ellei heidän terveydestään pidetä huolta.

Maatalouden ylläpitämiseen ja kehittämiseen liittyy myös yksi iso asia, jota pidetään kuin taivaasta laskettuna. Nimittäin ruokaturvallisuus. Jos oma tuotantomme ajetaan alas, ruoka tulee rajojen ulkopuolelta. Ja jos meistä tulee riippuvaisia muista maista, kriisitilanteessa ruoansaanti vaikeutuu ja kaaos räjähtää käsiin.

Riittävä palvelutaso koko Suomessa on tae inhimilliselle elämälle myös maaseudulla. Se puolestaan takaa sen, että ihmiset haluavat jatkossakin asua maaseudulla tekemässä niitä asioita, jotka ovat koko Suomelle elintärkeitä.

Fatim, olen asunut suurimman osan elämästäni kaupungissa, Oulussa. Nykyään miellän itseni kaupunkilaiseksi. Työni puolesta olen käynyt paljon Helsingissä ja ymmärrän, kuinka tärkeitä kaupungit ovat Suomelle. Ne ovat tehokkaita huippukoulutuksen, teknologian, bisneksen ja kulttuurin keskuksia ja ilman niitä Suomella ei ole mitään asiaa maailmankartalle. Kaupungit ja maaseutu tarvitsevat toisiaan ja kova vastakkainasettelu on vain ajan tuhlaamista ja viemistä siltä hyödyllisemmältä keskustelulta, miten tätä maata viedään eteenpäin.

Toivottavasti Fatim sinun alun perin yksityiseksi tarkoittamasi somekirjoittelu lopulta kääntyy siihen, että perusteellisen keskustelun jälkeen maaseudun arvo nähdään muunakin kuin taakkana. Suomalaisen sielunmaisema on maalle niin kovin tärkeä monessakin mielessä.

Mainokset
Blogi

Kun Orwellin tarinat eivät ole enää satua


Taas ollaan kansallismielistä nuorta miestä raahamassa raastupaan maahanmuuttokriittisistä mielipiteistään. Voin sinne mennä ihan niin monta kertaa, kuin suomalaiset viranomaiset haluavat itsestään historiankirjoihin merkinnän sananvapauden kampitusyrityksistä. Ne tullaan muistamaan häpeätahroina tulevien sukupolvien toimesta. Mutta siihen en suostu, että poliittisena päättäjänä valtio määrittelisi puolestani, mitä tietoja tai mielipiteitä poliitikkona saisin tuoda esille. En suostuisi tähän rivikansalaisenakaan. En sellaisessa valtiossa, jonka nimi on Suomi.

Ihan aluksi mainittakoon, että somepäivitykseni eteenpäin ilmiantanut yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä ei ole neutraali toimija. Hänellä on vihreä puoluemenneisyys ennen valintaansa yhdenvertaisuusvaltuutetuksi. Pimiä on toiminut niin Vihreiden kansanedustajan, oikeusministeri Tuija Braxin erityisavustajana kuin Vihreiden eduskuntaryhmän juristinakin. Hän käyttää valtion viranomaisena asemaansa maahanmuuttokriittisen politiikan taltuttamiseksi.

Uuden Suomen artikkelissa Pimiä kertoo vihapuhekoneen testaamisesta, jossa algoritmit laitettiin etsimään vihapuhetta kuntavaaliehdokkaiden kampanjoista. Jo ihan teoriassakin ajatus on karmea: poliitikkojen vaalikampanjoista etsitään väärät mielipideet vihapuhekoneen avulla. Sen jälkeen ne ilmiannetaan oikeudelle, joka jakaa tuomiot. Artikkelissa Pimiä kertoo:

”Saimme tuhansia viestejä ja niistä löytyi parikymmentä viestiä, jotka meidän mielestämme olivat vihapuhetta. Mutta se on hyvä ajatus ja idea jatkon kannalta. Tässä vaiheessa ne viestit, joiden tiimoilta olimme yhteydessä, tulivat osin vastaan muutenkin, Pimiä sanoo.”

En tälläkään hetkellä tiedä, mitkä päivitykset ovat olleet Pimiän mielestä vihapuhetta. Kyseessä on termi, jota laki ei tunne. En myöskään ole saanut taustalla tapahtuneesta operaatiosta mitään tietoa itse, vaikka minua ollaan viemässä oikeuteen. Valtakunnansyyttäjänvirasto kertoi asiasta ensin toimittajalle, jolta sain puhelun Varsovaan, jossa parhaillaan olen. Toimittaja kertoi koko kuvion, ja että tulisin saamaan poliisilta pian yhteydenoton, sillä valtakunnansyyttäjänvirastosta asia oli lähetetty Oulun poliisilaitokselle. Toimittaja kertoi kirjoittavansa jutun asiasta. Minulle ei ole toimitettu mitään materiaaleja, kuten kuvankaappauksia tai tekstejä, joista kävisi ilmi, mistä minua syytetään. En siis pysty puolustautumaan kunnolla, vaikka lehdet alkavat jo kirjoittaa tapauksesta, josta kuulivat aikaisemmin kuin tutkinnan kohde itse. Tilanne ei tunnu millään tavalla reilulta, mutta näin on mentävä.

Antaa median piiskata jo ennakkoon, ja minä odottelen tietoja, mistä minua edes syytetään, jos syytetään. Median ei tarvitse asettaa kansalaisten tietoon ja arvioitavaksi vihertävän yhdenvertaisuusvaltuutetun vihapuheeksi luokittelemaa materiaalia. Riittää, kun saadaan uutisoitua, että Tynkkynen on saattanut syyllistyä mielipiderikokseen.

Jos kyse on todellakin niistä kansalaisten lähettämistä tarinoista, joissa heidän huolensa turvallisuudesta oli todellinen, niin en voi kuin ihmetellä, jos seuraavaksi niille äänen antamisesta tehdään rikollista. Moni suomalaisnainen pelkää turvallisuutensa puolesta, mutta ei uskalla puhua todellisista taustasyistä ääneen rasismisyytösten pelossa. Pidän tilannetta täysin epäterveenä ja koen, että näille henkilöille tulee antaa ääni ja sen tein. Julkaisin luvan kanssa heidän tarinansa. Yhdenvertaisuusvaltuutettu Pimiä toteaa Uuden Suomen artikkelissa, että vaalikampanjani oli rasistinen:

”hän julkaisi erilaisia kertomuksia ilman tarkempia lähdetietoja. Kukaan ei voinut tietää, ovatko ne keksittyjä vai pitävätkö ne paikkansa. Mielestäni siinä haettiin selvää vastakkainasettelua, Pimiä moittii.”

Tuntuu pahalta niiden naisten puolesta, jotka uskalsivat lähestyä minua, koska yhdenvertaisuusvaltuutettu lyttää käytännössä kokonaan heidän kokemansa vääryydet heittämällä, että ne saattavat olla keksittyjä eivätkä välttämättä pidä paikkaansa. Voin kertoa, että nuo naiset ja se nuori jätkä olivat ihan oikeita ihmisiä, joiden kanssa käydystä viestinvaihdosta on jäljet. Voin milloin tahansa ottaa kuvankaappaukset, jos niitä tarvitsee oikeuslaitokselle toimittaa. Mutta noiden kansalaisten nimet pidän edelleen julkisuudesta pois, jotteivät he joudu osalliseksi yhdenvertaisuusvaltuutetun mielivallasta ja vähättelystä.

Suomessa tapahtuu tällä hetkellä kiihtyvään tahtiin paljon asioita sananvapauden saralla. Siihen väärään suuntaan. Poliisin vihapuhetutkintaryhmä aikanaan oli vain alkusoittoa sille epätarkkarajaiselle mielipidesuitsinnalle, joka on nyt kiihtymään päin. Nyt on kivapuhekampanjoita, Opetus- ja kulttuuriministeriön vihapuhekampanjaa, poliisien lisämäärärahat vihapuheen torjuntaan, oikeuden lukuisat sananvapaustuomiot ja EU:n painostus yhtiöitä kohtaa alkaa kitkemään tietynlaiset puheet. Tämänkin blogin jakaisin tärkeimmässä vaikuttamisen työkalussani, 12 tuhannen seuraajan FB-profiilissani, mutta en voi, koska tilini jäädytettiin kuukaudeksi maahanmuuttoaiheisen päivityksen vuoksi.

Kaikista pisimmälle tähänastisesta sananvapauden purkamisesta menee valtion viranomaisen käyttämät vihapuhealgoritmit, jotka kohdistettiin poliitikkojen vaalikampanjointiin. Sieltä koneen löytämät ei-toivotut tiedot/mielipiteet voidaan välittää oikeuslaitokselle – ja kohdallani niin tehtiinkin. Stasi olisi kateellinen näin tehokkaasta järjestelmästä. 

On pelottavaa, että valtion annetaan puuttua tällä tavalla poliittiseen toimintaan, sillä demokratiassa nimenomaan äänestäjät arvottavat poliitikkojen puheet ja mielipiteet äänestyskopissa – oikeuslaitoksille tällaisen tehtävän ei pitäisi kuulua. Esimerkiksi Euroopan liberaaleimmassa maassa Hollannissa oikeus teki kansanedustaja Geert Wildersin vihapuheiksi tulkituista sanomisista päätöksen, että se ei langeta rangaistusta, vaan antaa vastuun nimenomaan äänestäjille – koska poliittisina hänen mielipiteitään nimenomaan pitääkin tulkita. Ei oikeuslaitos voi viedä poliitikoilta heidän perustavanlaatuisia oikeuksiaan, joilla he demokratiaa toteuttavat.

Onko Suomi sitten menettänyt asemansa sananvapauden kärkimaana? Jos haluan ilmaista näkemyksiäni vapaasti ilman pelkoa oikeuden sananvapaustuomioista, minun täytyy mennä Suomen rajojen ulkopuolelle. Kysymykseen on siis helppo vastata: Suomi ei ole enää sananvapauden kärkimaa. Paljon vapaammin tavalliset kansalaiset niin kuin poliitikotkin voivat puhua useissa muissa maissa Euroopassa ja Amerikassa kuin Suomessa.

Tilanteeseen on herättävä, ennen kuin on liian myöhäistä. Vastapainetta sananvapauden murentamiselle on ruvettava laittamaan aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Meidän on helppo tuomita Turkin sananvapauteen liittyvät loukkaukset, mutta emme näe malkaa omassa silmässämme. Suomi jakaa ehkä kohta Turkin kanssa joitakin samoja arvoja, lainatakseni erään ulkoministerin kuuluisia sanoja.

Kävi miten kävi, en tule vaikenemaan siitä, että suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa on tehtävä täyskäännös, jottei yhteiskunnan koheesio, turvallisuus ja talous murene. Minut voi mielipiteistäni tai kansalaisten kokemusten esiin tuomisesta tuomita.

Blogin otsikko viittaa George Orwellin kirjoittamaan kirjaan ’Vuonna 1984’, joka kertoo yhteiskunnasta, jossa isoveli valvoo. Wikipedia: ”Kirjan maailmasta on tullut totalitaristisen yhteiskunnan universaali vertauskuva. Kirjassa kuvataan valtion tapaa valvoa kansalaisia heidän yksityisyydestään välittämättä ja kykyä muokata yleistä mielipidettä vallanpitäjien kulloistenkin intressien mukaan. Kansalaisten valvonta huipentuu uuskieleen (newspeak), jota käyttäen on jopa mahdotonta ajatella väärin, koska kielestä puuttuvat Puolueelle vahingollisten ajatusten ilmaisuun tarvittavat sanat.”

Artikkeli

Päiväkotini naapuriin sijoitetaan riskihenkilöitä, jotka vastaanottokeskusjohtajakin haluaisi säilöön


Jos olisin syntynyt parikymmentä vuotta myöhemmin, kävisin päiväkotia, jonka viereiseen vastaanottokeskukseen sijoitetaan korkean riskitason turvapaikanhakijoita, vaikka heidät olisi pitänyt ottaa säilöön.

Oulun vastaanottokeskuksen johtaja Sirpa Kansanaho avautuu samasta asiasta Twitterissä. Hän antaa suoran vastauksen siihen, mihin tällä hetkellä siirretään ongelmatapaukset:

“Oulun vastaanottokeskukseen. Jos meillä ei pärjää, vaihtoehtoja ei vastaanottokeskusjärjestelmässä ole, eikä säilölaista saada mitään apua = ei saada saada säilöön.”

Vastaanottokeskusjohtaja paljastaa, mikä todellinen tilanne Oulussa tällä hetkellä on. Pitkään pakolaisten käytössä ollut Heikinharjun rakennuskompleksi on iso valtion vastaanottokeskus, jonne sijoitetaan aggressiivisia riskihenkilöitä muualta. Vain reilun 100 metrin päässä vastaanottokeskuksesta sijaitsee Heikinharjun päiväkoti, jonka minä ja sisarukseni kävimme lapsena. Menee kylmät väreet, kun ajattelen, kuinka vastuuttomasti viranomaiset toimivat sijoittaessaan riskitapauksia Heikinharjuun. Vastaanottokeskuksen johtaja kirjoittaa edelleen:

“Vielä joku päivä menetän hermoni tämän maan nössöjen lakien ja hampaattoman viranomaistoiminnan vuoksi. Toivotaan, ettei se päivä ole tänään.”

Kävin lapsuuden kotikulminnani pyöräilemässä ja otin sieltä muutaman kuvan. Vastaanottokeskus ja päiväkoti sijaitsevat tietyllä tapaa eristyksissä luonnon keskellä kaukana tiheistä väestöalueista.


Heikinharjun päiväkoti sijaitsee reilun sadan metrin päässä Oulun vastaanottokeskuksesta.


Oulun vastaanottokeskus ja Heikinharjun päiväkoti sijaitsevat vierekkäin keskellä metsäaluetta, johon kuuluu myös Huutilammen suojelualue. Kartta: Oulun seudun karttapalvelu


Oulun vastaanottokeskus sijaitsee mäessä, josta johtaa kävelykäytävä alas suoraan Heikinharjun päiväkodin pihaan.

Suomeen tuli vuoden 2015 aikana 32 000 turvapaikanhakijaa. Prosessi on edennyt siihen pisteeseen, että jo yli 10 000 turvapaikanhakijaa on saanut kielteisen päätöksen, mutta heitä ei ole poistettu maasta eikä otettu säilöön.

Turun terrori-iskun tekijä, kielteisen päätöksen saanut marokkolainen Abderrahman Bouanane oli yksi näistä kymmenestä tuhannesta. Samalla tavalla hänet oli Pansion vastaanottokeskuksen asukkina luokiteltu riskitapaukseksi ja hänestä oli jopa ilmoitettu viranomaisille, mutta mitään ei tehty. Abderrahman teki. Hän murhasi veitsellä kaksi ihmistä ja haavoitti kahdeksan. Kun tiedämme sen tapahtumista, että yksi uhreista oli puolivuotiasta tyttövauvaa lastenvaunuissa työntänyt nainen sekä sen, että päiväkodin viereen sijoitetaan Oulussa samanlaisia kielteisen päätöksen saaneita riskihenkilöitä, niin tilanne ei ole millään tavalla otollinen.

Tällainen tilanne, jossa kielteisen päätöksen saaneet riskihenkilöt elävät täydessä vapaudessa, asettaa lisäksi vastaanottokeskuksen työntekijät ja muut asukkaat hengenvaaraan. Ei ihme, että tuollaisen tilanteen keskellä elävä vastaanottokeskusjohtaja Sirpa Kansanaho kirjoittaa, että haluaa eläkkeelle.

Oulun vastaanottokeskuksesta turvapaikanhakijamiehet käyvät päivittäin Oulun keskustassa. Heidän suosituin ajanviettopaikkansa on kauppakeskus Valkea, jossa myös suomalaiset teini-ikäiset kokoontuvat.


Kauppakeskus Valkea on päivisin täynnä turvapaikanhakijoita / Kuvakulma 1.

Kauppakeskus Valkea on päivisin täynnä turvapaikanhakijoita / Kuvakulma 2.

Ongelma, josta ei viranomaisten toimesta rasismin pelossa puhuta ääneen, on se, että aikuiset miehet houkuttelevat alaikäisiä suomalaistyttöjä lähtemään mukaansa – ja osa lähteekiin. Olen itsekin nähnyt tätä tapahtuvan käydessäni shoppailemassa Valkeassa ja tämä on jatkuva palautteen aihe, kun saan kansalaisilta viestiä. Vanhemmille pidettiin julkinen vanhempainilta pelisäännöistä Valkeassa.


Kauppakeskus Valkeassa pidettiin julkinen vanhempainilta 28.9.2017. Kuva lavan edestä.

Riskitapausten vapaana pitämisen sijaan heidät pitäisi ottaa jokainen säilöön. Vastaanottokeskustyöntekijöiden viesti on otettava todesta. Ei voi olla niin, että vasta terrori-iskun tekeminen on syy ottaa ihmisestä koppi, vaikka jo ennen iskua ihmisestä on vastaanottokeskustyöntekijöiden toimesta varoitettu.

Suomalaisten ja yhteiskuntamme pelisääntöjen mukaan elävien maahanmuuttajien turvallisuus pitää laittaa etusijalle. Tein gallupin, jossa kysyin, miten tulisi toimia kielteisen päätöksen saaneiden palautusta odottavien turvapaikanhkijoiden osalta. Ääniä tuli huikeat 6000 kappaletta. Vertailun vuoksi: se on kolme kertaa suurempi otos, kuin mitä esimerkiksi Ylen ja muiden uutistoimistojen käyttämä otanta, kun he tekevät virallisia puoluegallupeja. Koska Facebookissa omalla profiilillaan voi äänestää vain kerran, jokainen 6000 äänestä edusti yhtä ihmistä, eikä yksi henkilö voinut äänestää useampaa kertaa.

On rehellistä myöntää, että tulos painottuu toki sen vuoksi, että gallup on profiilissani. Mutta se, että vain 18 ihmistä 6000 ihmisestä halusi palautusta odottavien pidettävän vapaana, on jäätävän selvä viesti – määriteltiin kyselylle kuinka tahansa suuri korjausmarginaali. Kokonaisuudessaan kielteisen päätöksen saaneiden osalta sijoitustoimenpiteiden osuudet jakautuivat seuraavasti:

Vapaana: 18

Parakkisijoitus: 90
Suomen saaret: 264
Metsäleirit: 904
Suljetut keskukset: 4 600

Katso tulokset tästä Facebook-linkistä.

Suomalaiset aivan selvästi ovat heränneet siihen, että väärin perustein Suomeen jihad-kulttuurin parista tullut kielteisen päätöksen saanut paluusta kieltäytyvä ihminen on todella riskihenkilö.

Suomen hallituksen on ryhdyttävä todellisiin toimiin säilöönoton käynnistämiseksi, jotta turvapaikanhakujärjestelmämme ei vahingoita enempää turvallisuuttamme. Jo yli 5000 henkilöä on kadonnut vastaanottokeskuksista, joista viranomaisilla ei ole tietoa.

Ja loppuun täytyy näin oululaisena todeta, yrittäkääpä asettua meidän asemaamme. Me saamme muualta Suomesta kaupunkiimme riskitapauksia, koska säilöönottoa ei noudateta. Nämä riskitapaukset oleskelevat päivittäin vilkkaimmilla paikoilla ja heidän iästään ja nimestään ei voida olla varmoja. Kuten osoittautui, ettei oltu Turun terrori-iskun tekijänkään kohdalla, sillä hän oli valehdellut kaiken. Pitääkö tässä maassa aina odottaa, että jotain pahaa tapahtuu? Turun terrori-isku kiihdytti toimia vastuullisemman maahanmuuttopolitiikan tekemiseksi, joskin lopulliset toimet ovat jääneet laihoiksi. En halua, että seuraava herätys tulee Oulusta. Se on painajaismainen ajatus, jota joka päivä joutuu miettimään, kun tietää, että Ouluun kertyy nyt ympäri Suomea riskitapauksia, jotka liikkuvat sen jälkeen vapaana kaduillamme.

__
Taustafaktoja:
– Oikeuslääketieteellinen tutkimus: Yli 80% alaikäiseksi ikänsä ilmoittaneista turvapaikanhakijoista valehtelee ikänsä. Linkki: https://www.rmv.se/aktuellt/det-visar-tre-manader-av-medicinska-aldersbedomningar/
– Vastaanottokeskuksista kadonnut yli 5000 turvapaikanhakijaa, joista viranomaisilla ei ole tietoa. Linkki: https://yle.fi/uutiset/3-9709831
– Rikosseuraamuslaitos: Moni Suomen vankiloissa radikaaliksi havaittu henkilö on tällä hetkellä vapaana. Linkki: https://yle.fi/uutiset/3-9822419
– Suomen vastaanottokeskusten sijainnit 4.10.2017: http://www.migri.fi/download/71645_Vastaanottokeskusten_yhteystietoja_5.1.2017.pdf?d9d1141636f1d488
– Oulun vastaanottokeskuksen johtajan julkiset viestit Twitterissä. Klikkaa tästä.

Blogi

Sijoitetaan eduskuntaan yksi suljettu palautuskeskus ja katsotaan, ymmärtävätkö kansanedustajat sitten, että suomalaiset eivät ole rasistinen kansa


Poliitikot ovat vieraantuneet siitä todellisuudesta, jonka keskellä kansalaiset elävät. On varmasti hienoa kippistellä hienoissa tilaisuuksissa keskenään, kulkea takseilla ja kokoustaa eduskunnan sisällä, jossa on vartijat ja jonne pääsee ulkopuoliset vain turvatarkastuksen kautta.

Entä jos tuodaan se arkipäiväinen todellisuus kansanedustajien keskelle, jonka keskellä kansalaiset elävät joka päivä? Entä jos kansanedustajat laitettaisiin kokemaan niitä aitoja tunteita, joita tavallinen lastenvaunuja työntävä äiti käy joka päivä toisenlaiseksi muuttuneessa arkiympäristössään?

Miksi meidän pitää pelätä, kun kansanedustajat elävät omassa valheellisessa turvallisuudentunteessa ja tekevät sen pohjalta meidän turvallisuuttamme koskevia päätöksiä, jotka ovat aivan liian kevyitä ja ovat jo nyt maksaneet suomalaisten ihmishenkiä?

Tampereen yliopiston valtio-opin professori Heikki Paloheimo totesi tämän viikon maanantaina, että kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat olisi suljettava keskuksiin odottamaan karkotustaan, jotta riskit voidaan minimoida. Vasemmiston puheenjohtajan Li Anderssonin, kuten monen muun punavihreän poliitikon yleisesti, näkemys oli eilen A-studiossa, että kielteisen päätöksen saaneita ei voida eristää yhteiskunnasta odottamaan palautusta, koska he ovat juuri eniten ”ahdistuneita ja radikalisoitumisvaarassa”. Näiden poliitikkojen ehdotus on, että päästetään vapaaksi vain yhteiskunnan keskelle. Näin isänmaan edun vastaista puhetta kuulee vain Suomi100-vuonna.

Pääministeri Juha Sipilä kutsui vuonna 2015 turvapaikanhakijat kotiinsa aiheuttaen maailmalla mielikuvan Suomesta maana, jossa pääsee pääministerin kotiin. Siirtolaistulva Suomeen kiihtyi. Entä vastuunkanto? Se fakta, mikä on jo lähes täysin unohdettu, on että Sipilä itse ei ottanut yhtäkään turvapaikanhakijaa kotiinsa turvallisuussyistä. Hän vedätti jokaista suomalaista.

Palautuskeskuksia varten tarvitaan useita tiloja ympäri Suomen, sillä palautettavia on useita tuhansia, koska suurimmalla osalla kymmenen turvallisen maan läpi Suomeen tulleista turvapaikanhakijoista ei ollut kansainväliseen suojeluun oikeuttavaa perustetta. Suomen eduskunta on yksi maamme jo valmiiksi eniten vartioiduimpia rakennuksia. Siitä pystytään tekemään helposti suljettu keskus, josta pääsevät ulos vain ne, joilla on lupa. Sijoitetaan alkuun puoleksi vuodeksi 50 kielteisen päätöksen saaneen erä odottamaan palautusta. Katsotaan, alkaako palautuskäytännöt tehostumaan.

Annetaan kielteisen päätöksen saaneiden liikkua vapaasti eduskuntatalon sisällä täysistuntosalia lukuunottamatta ja kansanedustajien elää arkeaan palautettavien henkilöiden kanssa. Annetaan turvapaikanhakijoille mahdollisuus saada oleskelutiloihinsa vihdoin kahvila ja puuroton aamupala. Annetaan feministikansanedustajille mahdollisuus olla kanssakäymisissä monikulttuurisen naiskäsityksen omaavien miesten kanssa. Kaikki voittavat.

Ennen kaikkea voittaa Suomen kansa. Koska sen jälkeen alkaa lainsäädännössä tapahtua ja kansanedustajat ymmärtävät, että suomalaiset eivät ole rasistinen kansa, vaan myötätuntoinen ja pitkän pinnan omaava kansakunta, jota huijattiin ankarimman kautta.


Joko katsoit viimeisimmän viikon Monikulttuuriset uutiset -lähetyksen? Näin meitä on huijattu monikulttuurisuuden rikkaudesta.