Blogi

Meillä perussuomalaisilla on tapana sanoa, että saat mitä tilaat. Ennen eduskuntavaaleja SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne pelasi likaista peliä siirtääkseen vihervasemmistolta ääniä SDP:lle ja siirtääkseen Perussuomalaisilta ääniä Kokoomukselle, jotta voisi pienentää Perussuomalaisten kokoa ja kasvattaa omaansa. Rinne nimittäin varoitteli Perussuomalaisten arvopohjasta ja totesi moneen otteeseen, ettei ole valmis hallitusyhteistyöhön Perussuomalaisten kanssa. Tällainen lupaus toimii kahdella tavalla:

1. Se saa epävarmoja vihervasemmistolaisia äänestäjiä kallistumaan äänestämään SDP:tä, jotta siitä tulisi vahvempi, koska se lupaa, että pääministeripuolueena se sulkisi Perussuomalaiset ulos vallasta. 
2. Se saa epävarmoja kansallismielisyyteen taipuvia äänestäjiä kallistumaan varmuuden vuoksi Kokoomuksen puolelle, jolle pitää saada tarpeeksi iso kannatus, jotta sitä ei voitaisi ohittaa hallitusneuvotteluissa ja seuraavat neljä vuotta eivät olisi niin punavihreitä, kuin ilman Kokoomuksen hallituksessa oloa ne olisivat. (Todellisuudessa nykyään Kokoomus tukee ilmasto- ja arvokysymyksissä punavihreää linjaa)

Moni äänestäjä meni Rinteen ansaan. Kokoomus sai kun saikin yllättävän hyvän vaalituloksen ja SDP sai vaalilupauksillaan säilytettyä täpärästi suurimman puolueen aseman. Mutta pahimmin Rinteen asettama ansa laukesi hänelle itselleen.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa 200 kansanedustajan eduskunnassa Perussuomalaiset on vain yhden kansanedustajan päässä suurimmasta puolueesta, Demareista. Vaikka vaalien maaliviiva ylitettiin Demareiden onneksi 14.4., oli puolueen bussista jo osat niin löysällä kovan poukkoilun jälkeen, että oli vain päivistä kyse, milloin polttomoottori hajoaisi.

Tänään julkaistiin Helsingin Sanomien gallup, joka tunnetusti on mitannut Perussuomalaisten kannatuksen Ylen gallupia matalammaksi. Ja jo tässä HS:n meille epäsuotuisassa gallupissa olimme nousseet Suomen suurimmaksi puolueeksi. Tulos oli seuraava:

1. Perussuomalaiset 18,7
2. Kokoomus 17,1
3. SDP 16,9
4. Vihreät 12,8
5. Keskusta 12,7
6. Vasemmisto 8,3
7. RKP 4,4
8. KD 4,1
9. Liike Nyt 2,5

Kun vaalipäivänä PS:n ja SDP:n ero oli 0,2% Demareiden hyväksi, niin nyt se on kasvanut jo melkein kahteen prosenttiin Perussuomalaisten hyväksi. Antti Rinne on löytänyt edestään likaisen pelinsä hedelmät. Tätä ei yhtään auttanut sekään, että SDP 0,2% voitonhuumassaan lähti rikkomaan eduskunnan periaatetta yhteissovussa päätettävästä istumapaikkajärjestyksestä ja meni muiden kiusaajien mukaan potkimaan Perussuomalaisia medialehterin alle piiloon.

Lisäksi Perussuomalaiset on tällä hetkellä yhtä suuri puolue käytännön eduskuntatyössä, sillä yksi rauhanvälittäjädemari on poissa kuvioista. Juutalaisia, homoja, kurdeja ja ties mitä ihmisryhmiä haukkunut Hussein al-Taee pääsi eduskuntaan valehdeltuaan toimittajille aktiivisesti viimeiset puoli vuotta, että paljastuneet kirjoitukset eivät olleet hänen kirjoittamiaan. Kun Hussein on nyt sairaslomalla, Demareita ja Perussuomalaisia istuu täysistunnoissa samat 39 kpl, ja Demarit päättävät myöhemmin, antavatko Husseinin jatkaa SDP:n eduskuntaryhmässä.

Jos Antti Rinteen likaisen pelin käsikirja jatkuu uskollisella tyylillään, niin arvopohjasyytösten vuoksi uhiteltu Perussuomalaisten eristäminen ei kuitenkaan tarkoita demareiden oman kansanedustajan eristämistä ryhmänsä ulkopuolelle, koska kansanedustajamäärältään suurimman puolueen asemasta Demarit haluavat varmasti pitää kiinni kynsin ja hampain. Siinä ei yksi puolen vuoden aktiivinen valehtelujakso vaakakupissa paina.

Perussuomalaiset voi tässä unelmatilanteessa valita kaksi tietä:

1. Maksimoida vaikutusvaltansa
a) Menemällä kovilla ehdoilla hallitukseen
b) Tekemällä historian kovimman oppositiokauden

2. Tuhota vaikutusvaltansa menemällä löysillä ehdoilla hallitukseen

Kun viimeksi tulimme myös Suomen 2. suurimmaksi puolueeksi vuonna 2015, Soinin porukka valitsi kakkostien. Huusin tuona syksynä kuin palosireeni, mutta minua ei otettu tosissaan vaan erotettiin puolueesta. Lopulta Soinin porukka järjestäytyi 2017 puoluekokouksen jälkeen omaksi puolueekseen pitäen paikkansa hallituksessa, mutta joutui täysin muiden hallituspuolueiden talutusnuoraan ja lopulta tuhoutui täysin vuoden 2019 eduskuntavaaleissa, kun yksikään Sinisen tulevaisuuden kansanedustaja – edes ministeri – ei päässyt läpi. Alkuperäinen tiukka Perussuomalainen linja voitti ja PS tuplasi paikkamääränsä.

Me haluamme hallitukseen, mutta jotta todella voimme muuttaa suomalaisen maahanmuuttopolitiikan, EU-politiikan, hyvävelipelin ja punavihreän kehityksen suuntaa, meille ei voi riittää kohtuullinen kompromissi, jollainen viimeksi tehtiin vaan tällä kertaa mukaan on mentävä vain hyvällä kompromissilla.

Meidän on mentävä hallitukseen romahduttamaan humanitaarinen maahanmuutto, poistattamaan maasta jo tulleet elintasoperäiset shoppailijat ja lopettamaan hallituksen EU-hypetyslinja. Tämän lisäksi meidän täytyy saada pienempinä tavoitteina läpi kirjaukset niiden lakien muuttamisesta, jotka rajoittavat suomalaisten sananvapautta ja tätä kautta koko kansallismielisen liikkeen tulevaisuutta. Me emme enää pysty tekemään tulevaisuudessa maahanmuuttokriittistä politiikkaa, jos sanomisen alustojen sallitaan käyttää poliittista syrjintää ja poliisin ja oikeuslaitoksen annetaan jatkaa mielipidetuomioiden tehtailua.

Jos Rinne ei ole valmis nielemään nyt suomalaista arvopohjaamme, hän joutuu tekemään sen neljän vuoden päästä polvillaan. Perussuomalaisten medialehterin alle työntämisestä seurannut uutistykitys on vain yksi esimerkki siitä voimasta, millä tulemme iskemään seuraavat neljä vuotta, jos meidät työnnetään oppositioon. Tällöin hallitus joutuu alkaa vastaamaan paineeseen ja esityksiimme, joita maahanmuuttopolitiikan uudistamiseksi laitamme, tai muuten punavihreällä maahanmuuttopolitiikalla SDP tekee historiansa surkeimman tuloksen neljän vuoden päästä. Kun otetaan vielä huomioon, että Juha Sipilä ei selvinnyt päättäväisellä pääministeriotteellaan Keskustan sataan vuoteen surkeimmasta vaalituloksesta, niin kohtalo on paljon surkeampi Antti Rinteelle, josta ei näy päättäväisyyden häivää, kun hän sanoo tänään yhtä ja huomenna toista. #lihavero #polttomoottorit #hakkuut #ilmasto #nato #laittomastimaassaoleskelevat #listajatkuu

Jos Perussuomalaiset malttaa välttää kohtuullisen kompromissin, hallitukseen menevät puolueet joutuvat ottamaan huomioon Perussuomalaisten paineen oppositiossa seuraavat neljä vuotta, joiden jälkeen tie on auki pääministeripuolueeksi kunnon marginaalilla. Jos sen sijaan saamme hyvän kompromissin aikaiseksi, muutamme Suomen suunnan nopeammalla aikataululla. Sitä ei voi liikaa korostaa, että jos antaudumme kohtuulliseen kompromissiin, koko liikkeen tulevaisuus on uhattuna, sillä protestiäänestäjien luottamus ei enää toista pettymystä kestä.

Jos hallituksessa tekee äänestäjien tahdon mukaista politiikkaa, kannatus voi jopa kasvaa, kuten Italiassa on nähty. Ja toisaalta myös hallituksen ulkopuolelta voidaan vaikuttaa maan suuntaan, kuten Tanskan kansanpuolue on tehnyt. He ovat vieläpä onnistuneet siinä niin hyvin, että Tanskan demareiden on tehtävä hallituksesta käsin sellaisia avauksia, kuten: “Turvapaikanhakijat Afrikkaan hakemusten käsittelyn ajaksi.”

Tällaiseen poliittiseen kulttuuriin pääseminen ei ole Suomessakaan mahdotonta, mutta se edellyttää sitä, että PS ei alistu enää sille kiusaamiselle, jota meitä kohtaan on tehty jo pidemmän aikaa. Kun kiusattu antaa periksi kiusaajien edessä, kiusatusta tulee sylkykuppi, jolla voidaan tehdä mitä vain. Perussuomalaiset ovat saaneet tukensa kansalta ja meidän on valittava paras strategia, jolla saamme konkreettisia muutoksia aikaiseksi. Sekä hallitus että oppositio ovat molemmat vaihtoehtoja kansallismieliselle puolueelle.

Minä haluan, että menemme hallitukseen – mutta vasta neuvottelutuloksen nähtyäni. Kuten kentällä olen sanonut äänestäjille, voin kaivaa kapinakenraalin asun vuodelta 2015, jos sille on tarvetta. Tuona vuonna moni sanoi minulle suoraan ja osan kuulin sanoneen selän takana, että olen poliittinen ruumis. Toisin kuitenkin kävi. Tiukan hallituspolitiikan vaatimisesta seurasi erottaminen puolueesta, mutta nyt istun kansanedustajana juurikin tiukan linjan vuoksi. Nyt kun Siniset ovat ulkona puolueesta, jos hallitusneuvotteluihin käy kutsu, tavoitteet ovat sillä tasolla, millä pitääkin.

Me perussuomalaiset olemme nyt parhaissa lähtökuopissa seuraavalle eduskuntakaudelle – SDP ja Antti Rinne sen sijaan tukalimmassa paikassa. Hän nielee turvallisemman Suomen vaatimuksemme joko nyt tai nielee ne sitten polvillaan neljän vuoden päästä.

Jos Perussuomalaiset onnistuu yhdessä muiden EU-maiden kansallismielisten puolueiden kanssa tekemään murskatuloksen eurovaaleissa, se on suomalaisille voitto, koska:

– Liittovaltiokehitys saadaan pysäytettyä seuraavaksi viideksi vuodeksi
– Tukipakettipolitiikalla (tuetaan huonosti omaa talouttaan hoitaneita maita) on vähemmän kannatusta ja suomalaisten verorahat ovat enemmän turvassa
– Ulkorajavalvontaan panostetaan ja Välimeren meritaksipalvelulle löytyy laajamittaisempi vastustus
– Jos uusi turvapaikkashoppailuaalto alkaa, kansallismielisemmällä europarlamentilla on paremmat mahdollisuudet estää tämä mielettömyys
– Monikulturismi ja islamisaatio saavat lisää vastustajia

Jotta kansallismieliset europarlamentaarikot saadaan uutta jättiryhmää tukemaan myös Suomesta, Perussuomalaiset ei voi jäädä laakereilleen, vaikka Suomessa käytiinkin juuri eduskuntavaalit. Meillä täytyy olla monipuolinen, alueellisesti kattava ja äänekäs ehdokasjoukko, jotta kampanjassa voidaan onnistua.

Omalla alueellani kävi niin, että sain perussuomalaisista eniten ääniä ja sitä myöten odotukset lähteä ehdolle koko maan laajuiseen vaalipiiriin ovat kovat. Mutta onko minulla sitten riittävästi valtakunnallista tunnettavuutta ja olenko profiloitunut EU-kysymyksissä, jotta minun pitäisi olla ehdolla?

Toimin aikanaan puolueeni nuorisojärjestön puheenjohtajana ja ajoin omalla kaudellani linjan EU-kriittisestä EU-vastaiseksi. Tulin valituksi 2015 puolueeni varapuheenjohtajaksi linjapuheeni jälkeen, jossa totesin, että Perussuomalaisten tulee olla Suomen ensimmäinen puolue, joka ajaa markkaa takaisin. Tästä muutaman kuukauden päästä tulin Soinin erottamaksi – juurikin EU-kysymysten vuoksi. Vastustin Kreikan kolmatta tukipakettia ja EU:n sitovaa taakanjakomekanismia turvapaikanhakijoiden osalta ja vaadin näiden kysymysten vuoksi koolle yhteiskokousta.

Vuonna 2016 aloitimme ystäväni Aleksi Hernesniemen kanssa kansalaisaloitteen Fixit-kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomessa. Suomen politiikot pääministeriä ja presidenttiä myöten joutuivat kommentoimaan asiaa ja saimme aloitteelle 33 743 allekirjoitusta.

Eduskuntavaalikampanjani aikana sain aika paljon viestejä vaalipiirini ulkopuolelta, kuinka ääni oltaisiin haluttu antaa linjalleni, mutta kuinka vaalipiirijaon vuoksi ei voitu äänestää. Yksi kolmesta pääteemastani oli Fixit.

On äänestäjien käsissä, missä tehtävässä minut halutaan Suomen etua ajavan. Meillä on valtava 39 hengen eduskuntaryhmä, joka on osaamista täynnä. Tuossa porukassa on mitä mahtavinta toimia. Mutta jos minut halutaan edustamaan maatani mepiksi tiukalla linjallani, niin äänestäjät sen päättävät. Suomeksi: jos tulen valituksi europarlamenttiin, menen sinne.

Mukaan kampanjaan pääset täältä: https://www.facebook.com/groups/2246471002272466/