Blogi

Blogi

Turkki listasi Vapaavuoren, Huhtasaaren ja allekirjoittaneen islamofobeiksi tämän vuoden Eurooppalaisen islamofobian raportissaan – muslimikäännynnäinen kirjoitti Suomi-osion


Seuraan läheltä turkkilaista politiikkaa, mediaa ja yhteiskunnan kehitystä, sillä kumppanini asuu Turkissa. Olen parhaillaan vierailemassa hänen luonaan. Kulmakarvani nousivat hieman, kun huomasin tänään nimeni Sabahissa [linkki], joka on Turkin 2. suurin lehti:

“Finns Partisi gençlik kolları eski başkanı Sebastian Tynkkynen. ”Finlandiya’da ne kadar az Müslüman olursa ülke o kadar güvende olacak.”

Kyseinen lausunto oli viime vuonna paljon esillä suomalaisessa mediassa islamiin liittyvän sananvapaus-oikeudenkäyntini aikaan ja hieman sen jälkeen. Kyseisessä kohdassa puhutaan näkemyksistäni Suomen turvallisuuden ja muslimien määrän mahdollisen yhteyden suhteen, mutta en ala niitä tässä toistamaan, jottei tarvitse maksaa uusia sakkoja.

Joku voisi ajatella, että islamistisen terrori-iskun tekemiseen kussakin maassa tarvittaisiin islamiin uskova henkilö, mutta tällaisten johtopäätösten ääneen sanominen on luonnollisesti suomalaisen oikeuslaitoksen näkökulmasta täysin kestämätöntä.

Sabahin artikkelissa puhutaan Turkin hallinnon juoksupojan, ajatuspaja SETA:n valmiiksi saamasta Eurooppalainen islamofobia-raportista, jossa on koottu viime vuoden islamia vastustavat lausunnot samaan 728-sivuiseen kirjaan. Asiakirja normalisoi islamia ja kääntää kaiken islam-kritiikin puolestaan epänormaaliksi, irrationaaliseksi peloksi ja jopa vaaralliseksi ajatusliikehdinnäksi – islamofobiaksi. Kirjan perusteella islam ja sen läntiset arvot haastavat oppirakennelmat ja toimintatavat eivät ole uhka, vaan niitä kritisoivat eurooppalaiset ihmiset. Logiikka on siis täysin päinvastainen todellisuuteen nähden.

Linda Hyökki, muslimiksi kääntynyt suomalainen Turkissa asuva tutkija.

Raportin Suomi-osuus on 18-sivua pitkä ja sen kirjoittajana on suomalainen muslimiksi kääntynyt Linda Hyökki, jonka tutkimus keskittyy muun muassa islamofobiaan, monikulttuurisuuteen ja identiteettipolitiikkaan. Islamofobia-raporttiin listataan Suomesta kolme poliitikkoa Jan Vapaavuori, Laura Huhtasaari ja allekirjoittanut. Vapaavuoren islamofobiaksi muodostui suurmoskeijahankkeen kaatamisen aikoihin sijoittunut lausunto, jossa hän kertoi ääneen sen tosiasian, että suurmoskeijan taustalla oli todellisuudessa islamin vallan ja poliittisen islamisaation edistäminen.

Huhtasaaren synniksi puolestaan muodostui eduskunnassa pitämässään puheessaan ollut analyysi: hänen mielestään Suomi islamisoituu muslimimaista tulevien suurien maahanmuuttajamäärien vuoksi. Tämä aiheuttaa hänen mukaansa arvojen yhteentörmäystä, segregaatiota sekä ghettoutumista, jonka parissa islamilaiset arvot pääsevät ottamaan jalansijaa ja hallitsemaan.

Suomalaisena tuntuu vastenmieliseltä lukea toisen suomalaisen väärää todistusta omasta maastaan ja sen poliitikoista. Fobia tarkoittaa tiettyihin tilanteisiin tai kohteisiin liittyvää todellisen uhkan olemassaoloon perustumatonta pelkoa. Islamin kohdalla näin ei ole. Kuka tahansa pystyy nopeasti etsimään Wikipediasta artikkeleita, kuten “Islam ja naiset”, “Homoseksuaalisuus ja islam” tai “Islamilainen terrorismi” ja alkaa sivistämään itseään. Ellei sitten ole esimerkiksi 99,8 prosenttisesti islamilaisessa Turkissa kuten minä juuri nyt, sillä täällä maan hallinto on sensuroinut Wikipedian.

Tällaiset eri maista koottavat listausraportit ovat kuin suoraan tappolistoja islamilaisille terroristijärjestöille. Niihin listataan henkilöt ja tahot, jotka vastustavat islamia. Sen lisäksi ne maalaavat virheellisen kuvan todellisuudesta – kuin länsimaille vieraita arvoja ja uskontoa kritisoivat henkilöt olisivatkin uhka.

Linda Hyökki, lopeta heti.

European Islamophobia Report 2017 [linkki]

Mainokset
Blogi

Valtakunnansyyttäjälle: Islam-kriittiset kirjoitukset eivät johda Suomessa Ruandan kansanmurhaan, vaan ehkäisevät ihmisoikeusloukkauskehitystä


Muutama sana Raija Toiviaiselle selvin päin ja tosissaan, keskeltä auringonpaistetta +20 asteen lämmöstä. Olen viettämässä aikaa näköalapaikalla siihen poliittis-uskonnolliseen ideologiaan, jonka leviämiseen puuttumisen olen nähnyt tärkeäksi.

Tuntui perverssiltä lukea tänään Suomesta Helsingin Sanomien uutista [linkki], jossa omassa kuplassaan elävä valtakunnansyyttäjä tekee johtopäätöksiä Suomessa käsittelemänsä ruandalaisen pastorin oikeustapauksen perusteella. Näköjään hänen mukaansa Ruandan etninen ja koulutuksellinen tilanne on verrattavissa Suomen tilanteeseen, ja että 800 000 ihmisen kansanmurha on tarpeellista ottaa Suomen kontekstiin vertailukohteeksi, mitä voi tapahtua, jos ihmisten annetaan kirjoittaa sosiaalisessa mediassa ajatuksiaan.

Olen yksi ihmisistä, jotka Raija Toiviainen on halunnut pysäyttää, ennen kuin Suomessa tapahtuu kansanmurha. Sain tuomion islamkriittisistä kirjoituksistani niinkin vakavalla rikosnimikkeellä kuin ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan”.

Miksi artikkelin lukeminen tuntui perverssiltä? Sen vuoksi, että juuri eilen viimeksi jouduin kokemaan asioita, joista tulee todellisuutta, jos islamisaatiota ei pysäytetä. Ja sitten seuraavana päivänä valtakunnansyyttäjä kääntääkin todellisuuden toisin päin: ihmisoikeuksien parantamisen sijaan kaltaisteni kritiikki voisi johtaa Suomessa kansanmurhaan.

Olen parhaillaan 99,8 prosenttisesti islamilaisessa maassa. Eilen kaupungin vapaamielisimmässä yökerhossa pussasimme poikaystäväni kanssa, kuten heteroparit vieressämme. Vartija tuli pysäyttämään meidät ja sanoi, että ellemme lopeta, meidät poistetaan. Lähdimme itse vapaaehtoisesti. Sellaista on samaa sukupuolta olevien elämä maassa, jota hallitsee islamilainen ideologia. Ei ollenkaan sellaista, jota toivoisi Suomeen, mutta suu pitäisi pitää asiasta tukossa, jottemme aikaansaa Suomessa Ruandan kansanmurhaa.

Toinen yksityiskohta valtakunnansyyttäjälle eilisestä. Kävellessämme yökerhoon, vastaan tuli kaksi paikallista jätkää. He kysyivät, voisivatko he lyöttäytyä seuraamme. Olemme ulkomaalaisia, ja meidän ei oleteta tietävän maan yökerhojen sääntöä: sisään päästäkseen jokaisen miehen pitää tuoda mukanaan vähintään yksi nainen. Vartijat olivat antaneet kahdelle nuorukaiselle jo kerran pakit, koska heillä ei ollut tuoda naisia mukanaan. Nähdessään meidät he halusivat yrittää vielä kerran, koska ajattelivat, että jos olisivat osa ulkomaalaisten seuruetta, vartijat eivät ehkä kehtaisi erottaa heitä seurueesta. Ovilla vartijat kuitenkin jättivät paikalliset nuoret ulos ja ottivat meidät sisään, koska ”turistien” kokemusta ei haluttu pilata – vaikka meillä ei ollut tuoda naisia yökerhoon.

Tämä ei ole pelkästään ikävä tarina, vaan taustalta löytyy paljon laajempi yhteiskunnallinen tilanne: ilman tätä sääntöä islamilaisen maan yökerhot olisivat täynnä lähes pelkästään miehiä. Kriittinen lukija kysyy, miksi? Vastaus löytyy uskonnon koko yhteiskunnan läpileikkaavasta vaikututksesta: naisen asema on heikompi. Naisen oletetaan jäävän kotiin ja jos nainen päättäisikin lähteä yksin ulos pimeän aikaan, pelkkä kävely lähiöissä olisi turvatonta. Nainen on täällä miestä varten.

Kolmas yksityiskohta valtakunnansyyttäjälle: Kirjoittaessani tätä vastausta, halusin tarkistaa islamin uskonnon tarkan osuuden maassa Wikipediasta. En pystynyt, sillä koko sivusto on sensuroitu. Wikipedian käytön estäminen on erittäin konkreettinen esimerkki maan sananvapaustilanteesta ja on vain osa karmeaa kokonaisuutta. Lentäessäni maan lentoyhtiöllä elokuvan alussa ilmoitettiin, että elokuvaa oltiin käsitelty sopivaksi katsojille. Suomeksi sanottuna sitä oltiin sensuroitu ja monta kohtaa sumennettu – jopa antiikkisia kehopatsaita myöten. Voisin kertoa loputtomasti arjen esimerkkejä.

Helsingin Sanomien tämän päivän artikkelissa valtakunnansyyttäjä Toiviainen toteaa: ”Poliittinen sananvapaus on aivan erityisessä asemassa, sillä se on sananvapauden ydinaluetta. Pitää olla erityiset syyt, että sananvapauden ydinaluetta rajoitetaan.”

Toiviaisen sanat ja teot ovat ristiriidassa. Hänen syyteharkintansa osoittaa, että hän ei todellisuudessa tiedä, mistä puhuu. Hän asuu Suomessa ja kuuluu yhteiskunnan eliittiin. Ruandan kansanmurhankin hän käsittelee Suomessa ja suomalaisesta kontekstista käsin. Itse puolestaan joudun kokemaan elämässäni kouriintuntuvan todellisesti sen poliittis-uskonnollisen ideologian seuraukset, jota kritisoin. Niin pienellä kuin isollakin tasolla. Jo vuorokauden sisään arjen tilanteissa tulevat näkyväksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksien riistäminen, naisten heikko asema ja internet-sensuuri osana heikkoa sananvapaustilannetta, niin kuin äsken kerroin. Tällaista en yksityishenkilönä, enkä poliitikkona halua Suomeen.

Vaikka valtakunnansyyttäjä väittää poliittisen sananvapauden olevan aivan erityisessä asemassa, niin aikaisemman tuomioni kuin mahdollisten tulevienkin tuomioiden osalta kyseinen lause tulee jäämään tyhjäksi sananhelinäksi. Minulla ei ole oikeutta käyttää sananvapautta estääkseni arvokehitystä, joka rajoittaisi perusoikeuksiani. Edes poliitikkona.

Jos minusta joskus tulee kansanedustaja, tulen tekemään kaikkeni, että sananvapautta syövä ”vihapuhe”-toimenpiteiden keksiminen loppuu ja ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan”-kohta poistetaan laista ja jäljelle jätetään vain sen tärkeä tekomuoto: lietsominen joukkotuhontaan ja ihmisten tappamiseen. Siitä Ruandassa oli todellisuudessa kyse ja sitä ei halua kukaan toistuvan.

Blogi

Perussuomalaisilla on Suomen kovin kannatuspotentiaali: Halla-aho nuorten suosikki pääministeriksi, Huhtasaari vaalikoneessa ykkösehdokas 40% suomalaisista


Mediassa on viime vuosina keskitytty lähinnä pintapuoleisesti analysoimaan puolueiden kannatusta ja sen kehittymistä sen hetkisten puhelinsoittogallupien vastausten perusteella. Kuten aikaisemmin on todettu niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa, gallupien ongelmana on, että ne hinaavat alas päin sellaisten puolueiden tai poliittisten esitysten kyselykannatusta, joita on mediassa esitetty negatiivisessa valossa.

Tutkimuslaitokselta puhelun henkilökohtaiseen numeroonsa saava tavallinen kansalainen ei todennäköisemmin uskalla myöntää kannattavansa maahanmuuton tiukennuksia, brexitiä, perussuomalaisia, Huhtasaarta tai Trumpia.

Gallupit ovat nousussa olevien puolueiden kannatusta ja laskussa olevien puolueiden tiputusta itsessään ruokkiva mekanismi. Tästä hyvin kuvaava esimerkki on Kokoomuksen nykyinen kannatus. Mediat ovat toistaneet kuukausia Kokoomuksen kovaa gallupkannatusta, vaikka parhaillaan meneillään oleva kokoomuslainen leikkauspolitiikka ja koko soteuhkapeli yksityistäminen edellä eivät vastaa millään 20 prosentin luvuin suomalaisten ajatusta hyvinvointivaltiosta.

Jatkuva gallupjohtajuuden hokeminen väkisinkin synnyttää politiikkaa seuraamattomalle mielikuvan siitä, että ”kai se Kokoomus ajaa tavallisen suomalaisen asiaa, koska se on ollut pitkään gallupkyselyjen kärjessä”. Ja samaan aikaan Kokoomus saa taustalla rauhassa leikkiä tuolileikkiään puolueen toimijoiden ja terveysfirmojen välillä.

Perussuomalaiset heitettiin viime kesäkuussa puoluekokouksen puoluejohtovalintojen jälkeen ulos hallituksesta. Kyse oli Kokoomuksen ja Keskustan tarpeesta hyvesignaloida, sillä itse hallitusohjelmaa Perussuomalaiset eivät olisi muuttaneet – pikemminkin noudattaneet entistä tarkemmin.

Palattiin ennen eduskuntavaaleja 2011 edeltäneeseen asenneilmapiiriin, jollainen Ruotsissa vallitsee yhä edelleenkin. Huolimatta kansalaisten äänestämisestä puolueet päättävät keskenään eristää ”pahoiksi voimiksi” leimaamiaan puolueita.

Asenneilmapiiri näkyi myös laajasti median uutisoinnissa ja sen haluttomuudessa korjata nopeasti ja näyttävästi virheellistä uutisointiaan, jota se oli isosti tehnyt (esimeriksi ”puolueen kaappaminen”, ”junttausryhmät”, ”käsitervehdykset” ym.).

Pisimmälle meni Helsingin Sanomien kolumnisti Yrjö Rautio. Hän kirjoitti loikkareiden lähdettyä kansallismielisestä puolueesta seuraavasti Apu-lehdessä:

”Suomalainen äärioikeisto joutuu nyt mittauttamaan kannatuksensa oikealla nimellään ja kuvallaan ensimmäistä kertaa sitten Isänmaallisen kansanliikkeen IKL:n lakkauttamisen välirauhan sopimuksen perusteella vuonna 1944. Äänestäjä saa nyt, mitä tilaa. Varmaankin rasismia ja fasismia säteilevälle ongelmajätteellekin riittää Suomessa tilaajia. Tuskin kuitenkaan muutamaa prosenttia enempää, sillä me olemme vakaata ja sivistynyttä kansaa.”

Toisin kävi. Perussuomalaisten kannatus ei hävinnyt mihinkään – sen sijaan uusi hillotolppapuolue tipahti yhteen prosenttiin. Moni mediakentässä hämmentyi. Kansallismieliselle vaihtoehdolle oli eurooppalaisten oikeistopopulististen puolueiden tapaan sittenkin myös Suomessa kannatusta. Toisille tämä ei tullut yllätyksenä, vaan oli päin vastoin loogista.

Uusi Suomi uutisoi kesäkuussa Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n raportista, jonka mukaan Rajat kiinni -tyyppiselle puolueelle olisi Suomessa jopa 25% kannatuspotentiaali. Heinäkuussa puolestaan Iltalehti kertoi, että Halla-ahosta oli tullut suosikki Suomen seuraavaksi pääministeriksi alle 50-vuotiaiden joukossa. Nuoremmissa ikäluokissa Halla-ahon suosio korostui merkittävästi. Nuoremmat ikäluokat ovat keskimäärin taitavampia somen ja median kuluttajia ja kaikkeen mediaan opetetaan suhtautumaan kriittisesti. Näille sukupolville ”luotettavaksi mediaksi” julistautuneet mediat eivät ole automaattisesti luotettavia, koska medialukutaito on kehittyneempää. Halla-ahon lätkiminen mediassa edestä, takaa ja sivulta ei tee vielä nuoren silmissä hänestä pahaa ihmistä.

Nyt joulukuussa MTV puolestaan julkaisi oman vaalikoneensa dataa julkisuuteen. Presidentinvaaliehdokkaat olivat vastanneet toimittajien laatimiin kysymyksiin ja sen jälkeen kansalaiset olivat päässeet vastailemaan samoihin kysymyksiin nähdäkseen, kenen ehdokkaan näkemykset olivat lähempänä omaa ajattelua.

Tulokset olivat murskaavia. Vastaajista yli 40% oli saanut ykkösehdokkaakseen Laura Huhtasaaren, sillä hänen ajatuksensa olivat vastanneet kansalaisten näkemyksiä eniten. Todellisuudessa siis perussuomalaisen presidenttiehdokkaan ajattelu on lähinnä keskivertosuomalaisen ajattelua kaikista presidentinvaaliehdokkaista. Kun suomalaiset alkavat äänestämään ehdokasta sen mukaan, kuka oikeasti edistäisi eniten hänen arvojensa mukaista politiikkaa, poliittinen pommi rysähtäisi niskaan. Tällä hetkellä liian moni suomalainen on median mielikuvien ja isältä pojalle -äänestysperiaatteen vanki.

Perussuomalaisilla kytee kansalaisten parissa valtava kannatuspotentiaali. Perussuomalaisten edustamat ajatukset ovat nykyään valtavirta-ajattelua, vaikka niitä stigmatisoidaan voimakkaasti mediassa. Muiden puolueiden kannattaa ottaa Perussuomalaisten kannatusnäkymät ja yltyvän kansallismielisen ajattelun voimakkaat pohjavirtaukset tosissaan.

Se, mitä pitää ääneen sanoa ollakseen ”hyvän leiman ansainnut”, ei välttämättä ole sitä, mitä kansalainen aina syvällä sisällä ajattelee.

Perussuomalaisilla on ylivoimainen kannatuspotentiaali verrattuna muihin puolueisiin Suomessa. Kannatus realisoituu sitä mukaa, mitä näkyvimmiksi Perussuomalaisten ennustamat ongelmat muuttuvat, kuten esimerkiksi maahanmuuton kustannukset, kotoutumattomuus, rikollisuus ja EU:n liittovaltiokehitys.

Ruotsissa vastaava sisarpuolueemme Ruotsidemokraatit seilaa parhaillaan 20 prosentin molemmilla puolilla kuukaudesta riippuen. Eduskuntavaalit ovat Perussuomalaisille aina paras näytön paikka. Vuonna 2011 tulimme kolmanneksi. Vuonna 2015 tulimme toiseksi. Vuonna 2019 saattavat leuat loksahtaa auki, jos nousemme Suomen suurimmaksi puolueeksi. Kannatuspotentiaali alkaa olla nyt niin kovaa luokkaa, että tarvitaan vain oikea sykäys, että dominoefekti lähtee liikkeelle. Varmaan suuruuden hulluksi väitätte. Katsotaanpa vuonna 2019, mitä tapahtuu persujen mestaruuslaijssa, eduskuntavaaleissa.

PS. Helsingin Sanomat julkaisi medioista ensimmäisenä vaalikoneensa. Myös sillä on tiedossa, keiden ehdokkaiden näkemykset ovat olleet suosituimpia, eli toisin sanoen: vastausten perusteella ketä ehdokasta vaalikone on suosittanut äänestäjälle. Mutta jos kärjestä löytyy Laura Huhtasaari, niin kuin varmasti löytyykin, journalistisesti merkittävä data jätetään julkaisematta.

Blogi

Avoin kirje Vihreiden Fatimalle: maaseutu on suomalaisille rakas ja Suomelle elintärkeä


Kirjoitin viimeksi avoimen kirjeen näyttelijä Krista Kososelle, kun hän totesi vuoden 2015 vaalituloksesta, että se ei edustanut hänen Suomeaan, sillä hän ei tuntenut yhtään perussuomalaista. Koin, että tuossa kohtaa hänen kuplansa oli kasvanut niin suureksi, että se piti puhkaista.

Lukiessani vitsejäsi maaseudusta, minulle tuli tunne, että saatat elää kuplassa, joka on kasvanut liian suureksi.

Ohitan nyt täysin somekirjoittelusi vitsiulottuvuuden analysoinnin ja menen suoraan asenteeseesi maaseutua kohtaan, josta mielestäni pitäisi puhua kahta isommin.

Vihreät on profiloitunut kaupunkipuolueeksi ja puheitanne maaseudusta on usein ollut vaikea niellä. Totesit Iltalehden toimittajalle pahoittelevasi somevitsejäsi julmina, mutta totesit, että varsinaista mielipidettäsi et häpeä. Mielestäsi elämä maaseudulla on kamalaa.

Synnyin Marinkaisissa. Se on kylä vajaan kolmen tuhannen hengen Lohtajalla, joka vuonna 2009 liitettiin Kokkolaan. Olen viettänyt varhaislapsuuteni maaseudulla ja se oli onnellista aikaa. Maaseutuelämä on rauhallista, turvallista ja yhteisöllistä. Jo se on monelle vanhemmalle syy muuttaa etäämmälle kaupungista – lasten vuoksi. Monikulttuuriset jengit, huumeet ja segregoituvat levottomat asuinalueet eivät jostain syystä meinaa juurtua osaksi maaseutua.

Kaupunkien ja maaseudun palveluista väännetään kovasti kättä. Kokemukseni mukaan Vihreät ovat yleensä ensimmäisenä ajamassa liittyvien pienempien kuntien ja maaseudun lähipalveluja alas. Itsepähän ovat maaseudulle ihmiset muuttaneet metsän keskelle. Kaltaisesi retoriikka on valitettavasti hyvin tavallista.

Kun puhutaan lähipalveluista maaseudulla, kyse on kaupunkilaisten näkövinkkelistä kaukopalveluista. Eivät maaseudun ihmiset yleensä mitään liian kohtuutonta vaadi palvelujen osalta. Palvelut ovat jo lähtökohtaisesti hyvin kaukana. Oli kyse kaupassa käynnistä, postista, koulusta tai synnyttämisestä, matkaan saa varata reippaasti aikaa. Saati ei lohtajalaiselle tulee mieleenkään edes haaveilla kansallisteatterista tai -oopperasta – vaikka omista verorahoistaan hän niiden rahoittamiseen osallistuukin.

Mennään syvemmälle. Maatalous, kaivosteollisuus, metsäteollisuus ja luontomatkailu. Mitään näistä Suomelle elintärkeistä aloista ei ylläpidetä ilman oikeita ihmisiä. Ja ihmiset puolestaan eivät voi asua siellä, missä näiden alojen työpaikat olisivat, ellei näiden työntekijöiden lapsille ole hoitajia ja kouluja ja ellei heidän terveydestään pidetä huolta.

Maatalouden ylläpitämiseen ja kehittämiseen liittyy myös yksi iso asia, jota pidetään kuin taivaasta laskettuna. Nimittäin ruokaturvallisuus. Jos oma tuotantomme ajetaan alas, ruoka tulee rajojen ulkopuolelta. Ja jos meistä tulee riippuvaisia muista maista, kriisitilanteessa ruoansaanti vaikeutuu ja kaaos räjähtää käsiin.

Riittävä palvelutaso koko Suomessa on tae inhimilliselle elämälle myös maaseudulla. Se puolestaan takaa sen, että ihmiset haluavat jatkossakin asua maaseudulla tekemässä niitä asioita, jotka ovat koko Suomelle elintärkeitä.

Fatim, olen asunut suurimman osan elämästäni kaupungissa, Oulussa. Nykyään miellän itseni kaupunkilaiseksi. Työni puolesta olen käynyt paljon Helsingissä ja ymmärrän, kuinka tärkeitä kaupungit ovat Suomelle. Ne ovat tehokkaita huippukoulutuksen, teknologian, bisneksen ja kulttuurin keskuksia ja ilman niitä Suomella ei ole mitään asiaa maailmankartalle. Kaupungit ja maaseutu tarvitsevat toisiaan ja kova vastakkainasettelu on vain ajan tuhlaamista ja viemistä siltä hyödyllisemmältä keskustelulta, miten tätä maata viedään eteenpäin.

Toivottavasti Fatim sinun alun perin yksityiseksi tarkoittamasi somekirjoittelu lopulta kääntyy siihen, että perusteellisen keskustelun jälkeen maaseudun arvo nähdään muunakin kuin taakkana. Suomalaisen sielunmaisema on maalle niin kovin tärkeä monessakin mielessä.