Kirjoittaja: Sebastian Tynkkynen

Blogi

#stopterrorism


I think it is time for Europe to go forward from principles which would work in an ideal world. The only way we can defend our western values is to keep them safe from values outside.

Last time we were saying how pencils are more powerful than guns. We used our pencils a lot. Did we change the world with our beautiful paintings? No. Our open system is just too vulnerable for dangerous ideologies, violence and human trafficking. 

We need to stop mass immigration to Europe. Help for this amount of asylum seekers can only be given equally through refugee camps.

We need to leave Schengen-idea behind and go forward to secure our safety and create something new. Ideas, which were not created for this time, will not work currently.

We need to start to put more attention to what is happening inside islam in Europe, because all these horrible attacks rise from there. Many Europeans are manipulated to turn to islam and leave to Middle East to kill people. Some of them are given task to do attacks here.

Last year Europe’s city of Love was filled with sorrow. This time they attacked to the heart of Europe, Brussels.

I am now at Europe’s city of Freedom, Amsterdam. I am talking with people here at Schipol airport and they are saying they are afraid. I just hope this wonderful city will not be attacked. Some years ago I did not have this kind of thoughts when I was travelling in Europe.

These fears and attacks will not end until we take back control. We need to stand proud with our values and fight for them.

Writer is teacher student from safe country called Finland.

Jos haluat lukea kirjoituksen suomeksi, klikkaa täältä: http://bit.ly/1SfK1br

Blogi

Posti, miten meni noin niinkun omasta mielestä?


Helsingin Sanomat uutisoi tänään siitä, kuinka Postin muslimipostimerkin tie julkaisuun saattaa tyssätä. Toivottavasti, monestakin syystä. Minun syyni liittyy siihen, että en halua suomibrändiä liitettävän naisten säkittämiseen, sillä se ei yksinkertaisesti kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Heti postimerkin nähtyäni väsäsin nopeasti kuvan, jonka kautta havainnollistin asetelman järjettömyyttä. Tein postimerkin, jossa suomalaisille rakas metsä on korvattu muslimeille rakkaalla Mekan moskeijalla ja suomalaiselle vieras säkityspukeutuminen on korvattu muslimeille vieraalla paljastavalla pukeutumisella Sabina Särkän muodossa.

Sabina

Postin sananvapausprojekti osoittaa suunnittelupuolelta täydellistä viestinnän osaamisen puutetta. Tässä on käynyt perinteiset, eli yhtiöllä on joku sairaan hyvä idis, joka tuntuu porukassa loistavalta, mutta sitä ei mietitä yhtään asiakkaan näkökulmasta. Kun postin herrat katsovat tuota viiden merkin arkkia pöydällään, se näyttää varmasti heille sananvapausarkilta. Mutta mennäänpä sitten asiakkaan tasolle. Herranen aika, ei kukaan noita arkkeja toisilleen lähettele, vaan postimerkkejä! Kun tuosta irrottaa yhden postimerkin ja liimaa kuoreen, on jo siinä kohtaa monitulkintainen kuva irrotettu kontekstista, jossa sitä pitäisi tarkastella. Sen jälkeen mielikuvitukselle on vain taivas rajana. Kun minä suunnittelen järjestölleni viestintästrategioita ulostuloihimme, minua ohjaa seuraava viestinnän perusperiaate, jonka olen muotoillut takaraivooni näin:

”Sillä ei ole mitään väliä, miten minä haluan viestini tulkittavan. Vain sillä on väliä, miten vastaanottaja viestini dekoodaa.”

Esimerkki. Kun kirjoitan tiedotetta, leivon sisään perusteluita, joilla yritän vaikuttaa vastaanottajaan. Monesti haluaisin sisällyttää mukaan jonkin todella herkullisen pienen sivuraiteen, mutta joudun jättämään sen pois, sillä muutoin toimittajat dekoodaisivat viestini niin, että he nostaisivatkin sen sivuraiteen pääotsikoksi ja keskittyisivät siihen, ja näin ollen juna suistuisi raiteiltaan. Viestinnässä on tärkeää pyrkiä ennakoimaan, miten vastaanottajat todennäköisesti muokkaavat viestiä, ja sen analyysin pohjalta rakentaa viestiminen.

Jos minä lähettäisin itävaltalaiselle ex-kämppikselleni (jota muuten on ikävä) kirjeen, jossa postimerkissä lukee SUOMI FINLAND ja kuvassa muslimi, hänen ajattelunsa ei kulkisi näin:

”Ahaa, eli tässä ei varmastikaan ole kyse islamista, vaan ihan selvästi postinkuljetusyhtiö suorittaa tehtäväänsä, mitä varten se on olemassa, eli käy sananvapauskeskustelua aiheesta maahanmuutto ottamatta kantaa siihen mitä mieltä siitä pitäisi olla. Loogista.”

Otetaan postimerkkiin toinen lähestymiskulma, jonka esimerkiksi Teemu Lahtinen oli aika nopeasti löytänyt. Kuvassahan on ilmiselvä haulikon piippu! Vaikka minä tulkitsen nuo postimerkit erittäin kantaa ottavina ja vieläpä punavihreänä hapatuksena, enkä toivoisi niitä julkaistavan, voin myöntää ettei niistä neljän julkaisuun liity ongelmaa. Sen sijaan islam-postimerkin julkaisuun liittyy perustavanlaatuisia ongelmia, koska se liikkuu uskonnon ja ihmisryhmän tulenaralla rajapinnalla.

Sekä lähettäjä että vastaanottaja ovat täysin vapaita tulkitsemaan ja käyttämään postimerkkiä miten haluavat. Jos minä olisin natsi, lähettäisin yhdistykseni kaikki kirjeet tuolla postimerkillä, jossa muslimi on aseen ruokana. Ostaisin niitä varmasti monelle vuodelle, jotta kerhoni insidejuttu pääsisi jatkumaan mahdollisimman pitkään. Jos taas olisin vastamedian graafikko ja nuo merkit todella alkaisivat koristaa suomalaisten kirjekuoria, voisin muuttaa sivustoni logoksi tuon muslimien ampumispostimerkin jättäen jäljelle siitä vain tuon tyylikkään muodon, jolloin saisin hienon logon, jonka kaikki kuitenkin osaisivat täyttää mielessään postin kuvituksella yhdistettynä maahanmuuttovastaiseen ajatukseen.

Voin myös kuvitella, kuinka järkevää suomalaisten diplomaattien on liimata muslimimaihin lähteviin virallisin kirjeisiinsä tuo haulikkopostimerkki. Kun saudiarabialainen virkamies vastaanottaa kirjeen, hän ei saa sanavapausarkkia ja esittelytekstiä, vaan yhden (1) postimerkin, jossa on kuva saunan taakse viedystä musliminaisesta juuri ennen hänen ampumistaan. This is Finland.

Vasta sen jälkeen, kun tuo haulikkopostimerkki lasketaan liikkeelle, se tulee kaikkien kansanosien tietoisuuteen ja sitä voidaan alkaa kunnolla valjastamaan omiin tarkoitusperiin. Jos posti päättää tehdä niin, se ei sen jälkeen enää pysty millään tavalla kontrolloida, mitä tapahtuu, kun se tarjoaa niin monitulkintaisen syötön suoraan niiden lapaan, joille sen pitäisi tajuta olla syöttämättä.

Minun vinkkini postille: 6. toukokuuta julkaistaan sananvapausarkki, jossa on neljä postimerkkiä. Simple as that.

Blogi

Leijona ärjyy ja tanner tärisee – isänmaallisuus tekee paluuta


Suomen kansa alkaa olemaan ääriään myöten täynnä työpaikoilla, kouluissa, somessa ja toimituksissa päivystäviä mielipidepoliiseja, jotka tulevat kertomaan, mitä milloinkin pitäisi ajatella. Suomalaisuudesta on tullut heille impivaaralainen kirosana, sillä maailmankansalaisuus on nyt se termi, millä pitää itseään kuvata.

Onhan se nyt sanomattakin selvää, että olemme kaikki maailmankansalaisia, vaikka samaan aikaan elämme järjestäytyneissä yksiköissä, valtioissa. Mielipidepoliisi kertoo mielellään olevansa helsinkiläinen, eurooppalainen ja maailmankansalainen, mutta yksi taso jätetään välistä pois. Suomalaisuutta hän ei mainitse.

Isänmaanrakkaus tai kansallismielisyys ei ole tunkkaista ahdasmielisyyttä, vaan yhteisöllisyyttä ja toisista huolta pitämistä. Kansallismielisten mielestä maailma vain toimii paremmin pienemmissä järjestäytyneissä yksiköissä, joita yhdistää yleensä kulttuuri, kieli ja tavat. Näissä yksiköissä pidetään huolta toisista ja koetaan ensisijaista vastuuta omien asioiden hoitamisesta samalla tavalla kuin perheissä: ensin huolehditaan, että omilla lapsilla ja puolisolla ovat asiat hyvin ja vasta sen jälkeen voidaan auttaa naapuriakin.

Ilman tällaista yhteenkuuluvuutta ja ensisijaisen vastuun kokemisen periaatetta meillä olisi maailma, jossa todellisuudessa kukaan ei olisi periaatteessa vastuussa toisesta. Järjestäytyminen yksiköihin eri tasoilla ja niissä yhteenkuuluvuuden vaaliminen varmistaa, että jokaisella yksilöllä tässä maailmassa on tukiverkko.

Jo jonkin aikaa isänmaallisuus ja sen symbolit ovat olleet mielipidepoliisien hyökkäyksen kohteena. Varsinkin suomileijonakorut- ja paidat ovat saaneet kyytiä. Parhaillaan Suomea kuohuttaa tapaus, jossa opettaja oli mennyt – jos ei kieltämään – niin vähintään keskustelemaan suomileijonakorun käytöstä ja mielikuvista, joita se opettajan mielessä herättää. Nyt kannattaisi palauttaa mieleen, että leijona on vakiintunutta kansallissymboliikkaa ja löytyy ihan Suomen vaakunasta. Ja uskokaa tai älkää, tämä on kirjattu myös lakiin:

“Punaisessa kentässä kruunupäinen leijona, joka pitää oikean etujalan sijalla olevassa haarniskoidussa kädessä iskuun kohotettua miekkaa ja polkee takajaloillaan sapelia, leijona kruunuineen ja varuksineen, aseiden kahvat ja käsivarsihaarniskan nivelet kultaa sekä aseiden terät ja käsivarsihaarniska hopeaa; kenttään sirotettu yhdeksän hopearuusua.” (Laki Suomen vaakunasta)

Vaakunan ensimmäiset versiot ovat jo 1500-luvulta ja sen leijona löytyy lukemattomista yhteyksistä, kuten esimerkiksi presidentin ja ministeriöiden grafiikoista. Leijonakansallissymbolista yritetään tehdä rasistinen merkki edustamaan ahdasmielisyyttä. Mutta mielipidepoliisit voivat pauhata minkä kerkeävät, suomalaisiin se ei enää tehoa. Sellaisella voimalla isänmaallisuuskeskustelu leijonatapauksesta roihahti somessa.

Isänmaallisuus alkaa tekemään paluuta, mikä on helppo huomata siitä, että nyt rivikansalaisten kirjoittelun lisäksi myös eturivin näkyvät hahmot tulevat ulos vastaavilla lausunnoilla, seurauksista välittämättä. UFC-tähti Makwan Amirkhani on jo useammassa keskustelussa korostanut kansallista etua naiivin maahanmuuttoon suhtautumisen sijaan. Olen kiinnittänyt huomioita, kuinka kansallismielisissä piireissä moni on kirjoittanut siitä, kuinka Makwan on isänmaallisempi kuin moni kantasuomalainen, joille maailman parhaaksi tituleerattu yhteiskunta on itsestäänselvyys – kuin taivaasta tipahtanut. Ei se nimittäin sitä ole, ellemme pidä siitä hyvää huolta.

Äskettäin ulos tuli myös urheilujulkkis Aleksi Valavuori, jonka puheenvuoro on kuin suoraan Rajat kiinni -liikkeen lavalta. Teemu Selänne uudelleentviittasi hänen puheenvuoronsa ja jatkoi itse kansallista turvallisuutta vaalivilla viesteillään Twitterissä. Sen jälkeen mielipidepoliisit jälleen iskivät pamputtamaan. Tällä kertaa he syyttivät rasismista suomalaista jääkiekkolegendaa, joka oli tehnyt kansainvälisen uran ja kasvattanut lapsensa ulkomailla. Epäuskoisena seurasin tuota älyllisesti epärehellisiä syyttelyä. Mutta sen jälkeen alkoi kansa karjahdella siihen tahtiin, että varmasti kaikille tuli selväksi, että Teemu liikkui kansan pulssilla. Tämä on ihan uskomatonta, kuinka paljon leimakirveitä täällä heiluu ja kuinka älyttömillä perusteilla.

Kaikista eniten hämmentyneenä olen seurannut suomalaisen mediaeliitin reaktioita Selänteen huoleen naisten turvallisuudesta Suomessa. Selänteen ei olisi kuulemma kannattanut tehdä tätä, koska hänellä olisi silloin imagopuolella vain hävittävää. Mitä ihmettä? Kuinka kylmää ja laskelmoivaa medialta, mutta välillä sitä miettii, että onko heitä koskaan suomalaisten naisten huoli todella kiinnostanutkaan, kun ovat valinneet puolensa. Suomi voidaan heidän puolestaan uhrata, jos tulijat eivät tapoihimme taivu. Mutta onneksi median kupla alkaa puhjeta.

Suomi tekee paluuta terveeseen isänmaallisuuteen, jossa suomalaisuudesta voi ylpeä ja maamme etua valitaan. Puolustusreaktiot isänmaallisiin ulostuloihin ovat voimistuneet voimistumistaan, eikä enää pelätä sanoa, mitä mieltä ollaan. Kansa on täysin kypsä mielipideholhoukseen ja sanoo sen ääneen. Leijona ärjyy ja tanner tärisee.

Blogi

Rasismi on vaarallinen aate ihmisille – myös maahanmuuttokriittisille


Tätä kirjoittaessani tiedostan, että poliittisen profilaationi vuoksi se, mistä seuraavaksi kirjoitan, saattaa tehdä minusta poliittisen ruumiin pienessä piirissä. Mutta ne, jotka minut tuntevat, tietävät, ettei minua ole koskaan pelottanut asettua vastarintaan – oli hinta mikä hyvänsä. Vaikuttajana oleminen on vaikuttamista, eikä mitään peliä omien arvojensa kanssa.

Myönnän olevani maahanmuuttokriittinen ihminen. Mutta en tällä kertaa ala perustelemaan, miksi, sillä siitä puhun yleensä. Sen sijaan sydämellä on ollut jo useamman päivän puuttua huolestuttavaan ilmiöön, jonka olen huomannut valtaavan alaa nopeasti omissa piireissäni.

Samaan aikaan, kun maahanmuuttokriittisestä puheesta on tullut yleistä, maahanmuuttajavihamielinen puhe on nostanut päätään. Pieni porukka on alkanut tekemään äänekästä mielipidevaikuttamista. He eivät ole käyneet keskustelua asiallisesti, vaan nimitelleet muualta tulleita sisaria ja veljiämme törkeillä termeillä. Heidän tarpeisiinsa on syntynyt vihasivustoja- ja blogeja. Siellä ei sanoja säästellä, eikä lähteitä aina tarkisteta.

Maahanmuuttajavihamieliset ihmiset ovat lähetelleet kaveripyyntöjä maahanmuuttokriittisille vaikuttajille ja perustaneet erilaisia Facebook-ryhmiä, joihin on koottu kaikenlaista väkeä. Postaukset ovat käyneet toinen toistaan rajummiksi, ja niistä on tullut hiljaisesti hyväksyttyä tavaraa. Maahanmuuttokriittiset ihmiset eivät uskalla puuttua näihin postauksiin, sillä maahanmuuttajavihamieliset ihmiset tiedetään kärkeviksi kirjoittajiksi, joista ei haluta vihollisia itselleen. Jos joutuu sen jengin mustalle listalle, paska alkaa lentämään ja lujaa. Useammalla vihasivustolla ja FB-ryhmässä. Leimataan petturiksi ja niin edelleen. En mainitse tässä mitään ryhmiä enkä vihasivustoja, sillä en halua ihmisiä tutustumaan niihin.

Tämä törkypuheiden sakki vaikuttaa isolta ja he luovat sitä mielikuvaa, että heidän tapansa puhua on sitä normaalia maahanmuuttokriittisyyttä. Todellisuudessa he ovat kokonaisuuteen nähden kohtalaisen pieni porukka, joka toimii aktiivisesti ja useammilla eri foorumeilla.

Tällaisia ihmisiä ei kannata pelätä. He käyttäytyvät hyvin julmasti, eikä heidän suosiostaan tarvitse pitää kiinni. He kokevat oikeudekseen puukottaa henkisesti maahanmuuttajia ja odottavat sinun hyväksyvän vierestä tällaisen vihapuheen. Ja jos kritisoit, he ottavat saman puukon ulos maahanmuuttajan selästä, jotta se voitaisiin iskeä sinun selkääsi, sinä senkin petturi!

Kerroin suhtautumisestani ulkomaalaisiin keskittyviin vihasivustoihin. En antanut niille tukeani, vaikka ne joskus kertovat myös sellaisia asioita, joita päämediat eivät heti uutisoi. Sen seurauksena sain kokea ihan samaa kuin esimerkiksi erään boikottikampanjan aloittanut SONK:in Hanna Huumonen. Minut siirrettiin samaan kastiin hänen kanssaan, vaikka kaikki varmasti ymmärtävät, että politiikkamme on hyvin erilaista. Mutta sillä ei ole väliä, sillä maahanmuuttajavihamielisten ulostuloja ei saa arvostella, he ovat toiminnassaan kritiikin yläpuolella. Jos kritisoit heidän tapaansa puhua maahanmuuttajista, sinut leimataan suvakiksi ennen kuin ehdit edes lopettaa lausettasi.

Tosin kerrottuani, että tällaisia vihasivustoja ei pidä hyväksyä eikä kannata linkata, sain myös yksityisviestejä maahanmuuttokriittisiltä toimijoilta. Yhteistä näille viesteille oli huojennus, että “huh, nyt joku mun kaltainen uskaltaa sanoa tämän ääneen”. Toivoisin vain, että moni uskaltaisi itsekin ääneen tuomita maahanmuuttajavihamieliset puheet ja toimintatavat. En ennen tätä päivää ollut ehtinyt perehtyä kunnolla Soldiers of Odinin toimintaan ja sitä kysyttiin minulta maikkarin lähetyksessä. Menin sen jälkeen lukemaan heidän foorumeitaan ja profiilejaan. Luin, kuinka jäsen ohjeistaa toisia, että jengi on olemassa valkoisen Suomen puolesta ja muuta vastaavaa. Tämän jälkeen on helppo tässä sanoa, että kyse on kaunistelemattomasti rasismista.

Olen käynyt useita keskusteluja itseni kaltaisesti ajattelevien ihmisten kanssa (jotka haluaisivat muuttaa nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa) ja moni heistä pelkää irtisanoutua poliitikkojen rasistista ulostuloista, kirjoituksista tai vihasivustoista. Osa sanoo, että turha heitä on provosoida ja toiset taas, että eivät halua menettää äänestäjiään. Osa ei uskalla kritisoida edes natseja. Tätä kutsutaan kaupankäynniksi omantunnon kanssa.

Politiikassa ja vaikuttamisessa ei ole kyse vain siitä, että olet jotakin mieltä ja sen jälkeen mielipiteesi mitataan vaaleissa. Sen lisäksi äänestäjilläsi ei ole mielipidettä valmiina ihan kaikkiin asioihin, mutta se mitä sanot, muodostuu todennäköisesti heidän ajattelunsa suunnaksi, sillä sinuun luotetaan. Tämän vuoksi et vain mittauta näkemyksiäsi, vaan myös muokkaat ihmisten käsityksiä. Sinulla on vastuu sanomisistasi ja sanomatta jättämisistäsi.

Rasismin vuoksi maailmassa vihataan toisenlaisia ihmisiä. Heitä kiusataan, alistetaan, tapetaan ja monia tuhoisia sotia käydään. Sinä maahanmuuttokriittinen valkoinen ihminen: jos ihmisten vihaaminen biologisten ominaisuuksien perusteella hyväksytään, tilanteen kääntyessä toisinpäin sinäkin voit olla vainon kohde, sillä sinä olet esimerkiksi valkoista “rotua”. Ja jos et usko, niin tervemenoa käymään Etelä-Afrikassa, jossa pitkään jatkuneen tummaihoisten sorron jälkeen nyt vainotaan valkoisia ihmisiä. Meidän ihmisten on tehtävä kaikkemme, ettei niistä asioista, joihin emme voi itsessämme vaikuttaa, tule koskaan syytä vainon kohteeksi. Jos emme siivoa rasismia pois, saattaa olla, että kaivamme itsellemme kuoppaa tulevaisuutta ajatellen.

Se, että nimeät rasismin rasismiksi ei vie sinulta uskottavuutta. Jos et uskalla puuttua rasismiin, koska pelkäät jonkun lyttäävän sinut, kuvitteletko todella tekeväsi silloin oikein? Antaako omatuntosi periksi pelolle tai suosion tavoittelulle? Toivottavasti ei, sillä olet muuten äärimmäisen moraaliton vaikuttaja.

Sano aina kysyttäessä, mitä mieltä olet rasismista, kiertelemättä. Älä käy kauppaa sielusi kanssa.