Blogi

Pariisin iskut saivat meidät jälleen hetkeksi hereille islamin rumasta puolesta. Mutta jo samana päivänä islamistien teloitettua 127 ihmistä alettiin kuitenkin suunnitella islamia tukevia mielenilmauksia sekä kirjoitettiin suvaitsevaista tekstiä minkä kerettiin, jotta varmasti saataisiin käännettyä jokaisen katse pois itse ongelmasta. Samalla toistettiin loppuunkuluneita selityksiä siitä, kuinka nämät Allahin nimeen tehdyt murhat ovat sittenkin lähtökohtaisesti länsimaalaisen vika. Mitäs olemme tehneet näistä nuorista valtioissamme terroristeja. Oma vikamme.

Oikeiden johtopäätösten tekemisen näkökulmasta yksi vaarallisimmista väitteistä on se, että väkivallalla tai terrorismilla ei voisi olla uskontoa. Kyllä sillä on, ja sen uskonnon nimi oli keskiajalla kristinusko ja tänä päivänä islam.

Väkivalta uskonnon apuvälineenä on islamin oppien ytimessä. Koko uskonnon perustaja, profeetta Muhammad, oli ykkösluokan teurastaja. Jokainen voi lukea tämän historian kirjoista. Tähän mennessä muslimimaailma ei kuitenkaan ole ottanut etäisyyttä profeetan tekemisiin, sillä kyseinen henkilö on käytännössä korotettu asemaan, jossa hän on kritiikin ulottumattomissa.

Vuonna 2014 julkaistussa kyselytutkimuksessa selvitettiin useiden maiden muslimien suhtautumista väkivallan ja terroritekojen tekemiseen islamin hyväksi. Kysymys kuului suomennettuna:

“Joidenkin ihmisten mielestä itsemurhapommit ja muut väkivallan muodot siviilejä kohtaan ovat oikeutettuja, jos puolustetaan islamia sen vihollisilta. Toiset taas uskovat että tällainen väkivalta ei ole millään perusteella oikeutettua. Onko sinun mielestäsi tällainen väkivalta islamin puolustamiseksi usein oikeutettua, joskus oikeutettua, harvoin oikeutettua vai ei koskaan oikeutettua?”

Tulokset olivat hälyttäviä. Turkissa 18% muslimeista vastasi tähän kysymykseen ‘usein’ tai ‘joskus’ oikeutettua! Kyseessä on maa, joka havittelee pääsyä EU:n jäseneksi. Egyptissä lukema oli puolestaan vieläkin korkeampi: 24% muslimeista hyväksyi väkivallan islamin hyväksi. Gazassa jopa 62% muslimeista hyväksyi väkivallan uskontoon vedoten. Tutustu tutkimukseen täällä.

Puheet siitä, kuinka islamilla ei ole mitään tekemistä väkivallan kanssa, voi vetää vessanpöntöstä alas. Vaikka vain harvat muslimit radikalisoituvat ja tekevät näitä hirveitä väkivallan tekoja, jo paljon suurempi joukko muslimeista hyväksyy terrorin Allahin nimeen. Tämä ei ole mikään ihme, sillä muslimien usko nousee profeetta Muhammadin elämästä ja Koraanista. Ja tuosta kirjasta voi jokainen lukea itse esimerkiksi seuraavat kehoitukset:

Suura 5:33-34
Ainoa palkka niille, jotka sotivat Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan sekä levittävät turmiota maassa, on että heidät tapetaan tai ristiinnaulitaan, tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki eri puolilta, ristiin, tai heidät karkotetaan maasta. Sellainen on heidän häväistyksensä tässä elämässä, ja tulevassa heille on kauhea kuritus, lukuun ottamatta niitä, jotka katuvat, ennen kuin te saatte heidät valtaansa

Suura 8:12-13
Muista, kuinka Herrasi julisti enkeleille: »Olen kanssanne; tukekaa siis niitä, jotka uskovat. Täytän pian uskottomien sydämet pelolla; silloin hakatkaa poikki heidän kaulansa ja heidän kaikki sormensa.» Ja tämä siksi, että he niskoittelevat Jumalaa (Allahia) ja Hänen lähettilästään (Muhammed) vastaan, sillä jos joku niskoittelee Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan, on Jumala totisesti ankara rangaistessaan.

Suura 9:5
Mutta kun pyhät kuukaudet ovat kuluneet, niin vuodattakaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin. Ahdistakaa ja piirittäkää heitä ja väijykää heitä kaikkialla, mutta jos he kääntyvät (oikeaan Jumalan uskoon), rukoilevat ja antavat almut, niin päästäkää heidät menemään.

Väkivallan lisäksi islamin parissa tapahtuu hyvin laajamittaista ihmisoikeuksien poljentaa, naisten alistamista, homoseksuaalien vainoamista, mutta en mene niihin tällä kertaa, sillä ne ovat oma lukunsa.

Islamia tuntuu olevan vaikea kritisoida, koska sillä on niin paljon kannattajia, muslimeja. Mutta muslimien suuri määrä ei saa estää meitä puhumasta ilmeisistä ongelmista, vaikka suurin osa muslimeista ei vääränlaiseen toimintaan tai ajatteluun syyllistyisi. Jos aina samojen yhteisöjen sisältä nousee jotain vaarallista, niin on järkevää ottaa tällaiset yhteisöt tarkasteluun. Terroristit nousevat lähestulkoon poikkeuksetta muslimien keskuudesta. Muslimien tekemien iskujen määrä Euroopassa vain kasvaa ja pian tulemme näkemään varmasti myös ensimmäiset iskut Suomessa. CNN:n vertailussa Suomesta on lähtenyt eniten radikalisoituneita nuoria taistelemaan ISIS:in riveihin ja osa heistä on jo palannut maahamme.

Sen sijaan, että pistämme päämme lopullisesti pensaaseen islamistien tappaessa ihmisiä sarjakuvalehden toimituksessa, konserttitalossa, sananvapaustilaisuudessa tai keskellä New Yorkia (WTC-tornit) meidän on turvallisuutemme vuoksi tunnustettava tosiasiat ja tehtävä tarvittavat lisäykset resursseihin terrorismin ehkäisyä vastaan. Se on meidän kuin rauhaa rakastavien muslimienkin etu.

PS. Viimeinen asia, mitä me Suomeen tarvitsemme, on Bahrainin rahoittama suurmoskeija Helsinkiin.

Eduskunta saa käsiteltäväkseen Keskustan europarlamentaarikon Paavo Väyrysen kansalaisaloitteen, jossa vaaditaan kansanäänestystä Suomen jäsenyydestä euroalueessa. Koska olemme nyt euroalueessa, ideana on nimenomaan muuttaa tilannetta ja antaa kansalaisille mahdollisuus vaatia itsenäistä rahapolitiikkaa takaisin.

Aloite sai hyvissä ajoin 50 000 allekirjoittajaa, sillä ⅓  keräysajasta on vielä käyttämättä. Lukema tulee siis nousemaan vielä huomattavasti.

Kansalaisaloitteet ovat olleet kansalaisten keino tuoda eduskunnan käsittelyyn avauksia ohi hallitusohjelman, ja sen vuoksi ollaan katsottu, että jokainen kansanedustaja saa äänestää kansalaisaloitteissa omatuntonsa pohjalta. Toivon todella, että myöskään tämän aloitteen kohdalla mikään puolue ei tule asettamaan ryhmäkuria, vaan kansalaisalotteen ideaa kunnioitetaan.

Kysymys euroalueen jättämisestä on Suomelle tärkeä monestakin syystä. Helsingin Sanomat uutisoi eilen, kuinka heinä-syyskuussa euroalueen talouskasvu hidastui. Jutussa kerrotaan, kuinka Suomi on ollut taantumassa jo neljä vuotta ja ennusteita talouden kehittymisestä on muutettu monta kertaa huonommaksi. Hälyttävintä tässä tilanteessa on se, että Suomen bruttokansantuote supistui kaikista euromaista eniten. Jäimme viimeiseksi ja jopa Kreikka meni vertailussa ohi.

OP:n pääekonomistin Reijo Heiskasen mukaan “näkymä on jonkin verran synkempikin kuin monet ovat arvioineet viime aikoina”.

Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju puolestaan kommentoi asiaa näin: ”On se todella hurjaa, että Suomi on pahnanpohjimmainen, ja sitä se on vielä ensi vuonnakin. Valitettavasti Suomen talous ei juuri kasva ensi vuonnakaan.”

Olisi naiivia väittää, että Suomen taloudellinen ahdinko olisi yksinomaan euron vika. Olemme ajautuneet vaikeaan tilanteeseen monen tekijän summana. Kaikki tietävät, miten esimerkiksi Nokialle kävi ja kuinka meiltä karkaa Suomesta työpaikkoja. EU:n venäjäpakotteet iskevät pahiten juuri Suomeen, koska naapurimme Venäjä on meille tärkeä kauppakumppani. Julkisen sektorin menot ovat kasvaneet, eivätkä edelliset hallitukset ole kyenneet tekemään soteremonttia. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Mutta se on puolestaan selvää, että omassa valuutassa pystyisimme ottamaan taloudelliset iskut vastaan paremmin ja työkalupakki ongelmien hoitamiseen olisi laajempi. Kaikki muut Pohjoismaat ovat euroalueen ulkopuolella omassa valuutassaan ja heillä on tässä selvä kilpailuetu. Pieni Suomi yrittää pyristellä eurossa vaikeuksineen maksaen samalla tukipaketteja muualle Eurooppaan. Tilanne on järjetön. Piikki on yhä auki. Saksan valtiovarainministeri vaatii, että euromaat maksavat Kreikalle 10 miljardia jo ensi viikolla.

Viime vuonna julkaistiin kaksi laajaa ja merkittävää selvitystä euron tulevaisuudesta ja Suomen vaihtoehdoista rahapolitiikassa. Ensimmäinen niistä on Helsingin yliopiston kansataloustieteen professorin työryhmän teos “Euron tulevaisuus – Suomen vaihtoehdot”. Siinä kirjoittajina ovat 12 pääsääntöisesti tohtoritasoista kansantalouden asiantuntijaa.

Toinen teoksista on Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ja Ulkopoliittisen Instituutin tutkijoiden raportti “EU:n suunta – kuinka tiivis liitto?” Molemmat selvitykset tulevat samaan johtopäätökseen: Jos euro halutaan säilyttää, on rehellistä myöntää, että euroaluetta on pakko tiivistää.

EU-johtajat todella suunnittelevat, että euroalueesta tehtäisiin liittovaltio, jolla olisi oma parlamentti, budjetti ja hallitus. Se olisi varmasti Suomelle liikaa, mutta se on ainut rehellinen tulevaisuuden kuva, jotta poliittisena projektina aloitettua euroa pystyttäisiin jatkamaan, sillä tällä hetkellä euroalue erilaisine maineen on liian epäharmoninen.

Eurosta markkaan siirtymisen nivelkohtaan liittyy riskejä, mutta professori Kanniaisen työryhmän selvityksen mukaan kaaoksen sijaan todennäköisempää on, että eurosta pystytään eroamaan hallitusti ja rauhallisesti.

Pitkällä aikavälillä eurossa jatkaminen joka tapauksessa on Suomen taloudelle tuhon tie ja liittovaltiokehityksen vuoksi myös itsenäisyyden näkökulmasta lohduton vaihtoehto. Meillä on siis loogisesti kaksi vaihtoehtoa:

1. Varmasti huono vaihtoehto (eurossa jatkaminen)
2. Hyvä vaihtoehto, jossa epätodennäköisiä riskejä (markkaan siirtyminen)

Suomen on tehtävä ensimmäisenä maana se rohkea ratkaisu, että lähdetään takaisin itsenäiseen rahapolitiikkaan ja muut euromaat voivat sen jälkeen jatkaa hallitusti euroalueen purkamista, jos tahtovat.

Perjantaista tuli murheellinen päivä. Ajatuksemme ovat ranskalaisten puolella. Suru ja jopa vihan tunne tuntuu syvällä. Pariisissa terroristit tappoivat eilen uutislähteiden mukaan vähintään 128 ihmistä ja useita pidettiin panttivankeina.

Vähintään 100 ihmistä tapettiin Bataclan konserttisalilla. Miehet ampuivat silmittömästi ja terroristi huusi Allahu Akbaria mennessään sisään rakennukseen.

Toisaalla ravintolassa mies avasi tulen ampuen useita ihmisiä. Tieto uhrien määrästä ja paikoista päivittyy koko ajan.

USA:n viranomaisten mukaan iskut olivat koordinoituja. Ranskan poliisin mukaan iskuja on tehty perjantaina vähintään kuudessa eri paikassa.

Eurooppa on nähnyt liikaa islamin yksittäistapauksia profeetta Mohammadin toimintatavoista 2000-lukuversioilla. Juuri äsken kuulimme myös uutiset Italiasta, missä useisiin maihin soluttautunut islamistiverkosto saatiin kiinni, ja heidän terroristi-iskunsa saatiin estettyä.

Islam ei ole pohjimmiltaan rauhan uskonto, päin vastoin. Lukuisat iskut Charlie Hebdo mukaan lukien ovat vain alkusoittoa sille tulevaisuudelle, minkä Eurooppa joutuu kohtaamaan islamin kanssa. Suurin osa muslimeista ei toteuta islamin kovaa ydintä, mutta alkuperäiselle ideologialle uskollisia radikaaleja alkaa olla Euroopassa jo huolestuttava määrä.

Meidän tulee pohtia, voimmeko myydä turvallisuutemme vapaan liikkuvuuden alttarille. Lisäksi on syytä miettiä, onko tarpeen lisätä Suomessa muslimiverkostojen tarkkailua niin, jotta voidaan varmistua, että radikalisoituminen huomataan tarpeeksi ajoissa. On vain ajan kysymys, milloin Suomessa nähdään ensimmäiset islamistien iskut.

Lähteet: BBC & The Telegraph

Edit 11:46: Lukumäärää uhreista nostettu uutislähteiden päivitysten mukaisesti.

Olen tehnyt harvinaisen selväksi, että oikeustoimet eivät ole minulle lähtökohtainen tapa hoitaa asioita kuntoon, vaan keskusteleminen ja sopiminen ovat parasta lääkettä. Puoluehallitus teki muutama viikko sitten erottamispäätöksen, joka on lakiasiantuntijoiden mukaan laiton ja mitätön. Olen yrittänyt olla kärsivällinen ja odottaa, että päätös peruutettaisiin selvien asiantuntijalausuntojen suositellessa sitä. Se olisi helpoin tie.

Yhdistyshistoriasta löytyy täsmälleen vastaavia tapauksia. Aikaisemminkin on yritetty pelata hallituksen jäseniä ulos erottamalla keskenään porukalla yhdistyksen jäsenyydestä, jolloin myös vastuupaikka hallituksessa saataisiin vedettyä alta. Jokainen varmasti ymmärtää jo maalaisjärjellä, että tällainen menettely on epätasa-arvoista jäsenistön näkökulmasta, sillä tällöin muutama ihminen ohittaa yhteisen puoluekokouksen demokraattisen päätöksen. Mutta ennakkotapausten valossa tällaisen vallankäytön pitäisi olla myös lain vastaista.

Halla-aho kommentoi puoluehallituksen toimintaa erottamisasiassa eilen julkaistussa uutisessa: “Minun mielestäni tämä ei ollut puolueelta millään tavalla oikein toimittu.”

Luin puolueen varapuheenjohtajana erottamisestani sähköpostitulvan joukosta Nuorten Pohjoismaiden Neuvoston jälkeen Islannissa kolme päivää erottamiseni jälkeen. Olin tämän jälkeen yhteydessä puoluejohtoon, jotta asia saataisiin korjattua. Puoluejohdolle ei käynyt, että olisimme edes kokoontuneet keskustelemaan tapahtuneesta.

Toisella kerralla olin yhteydessä koko puoluehallitukseen, mutta sekään ei tuottanut tulosta. Puoluehallituksella on vielä kolmas mahdollisuus perua järjetön päätös. Lakimieheni on tänään lähettänyt kirjelmän puoluehallituksen jäsenille klo 10:00 ja tiedustellut mahdollisuutta sovinnolliseen ratkaisuun. Takaraja vastaamiseen on 18.11. klo 18:00.

Jos kolmannen kerran jälkeen sopuun ei olla valmiita, katson, että lähtökohtainen keskustelun ja sopimisen vaihtoehto on kaluttu loppuun ja minun on pakko hakea oikeutta asiaani – sekä itseni vuoksi, että perussuomalaisen jäsenistön demokraattisten vaikutusmahdollisuuksien vuoksi. Tämä viesti on tullut läpi selvästi palautetulvasta, joka ei ole ollut vain rohkaisevaa vaan myös vaativaa: asiaa ei voi jättää tähän.

En missään nimessä haluaisi lähteä oikeuteen näin selvässä asiassa, mutta jos muuta vaihtoehtoa ei ole, olen pakotettu näin puolustamaan yhteisiä päätöksiä, esimerkiksi sitä, miten kenttä on halunnut minut puoluehallitukseen puolustamaan niitä asioita, joiden vuoksi ihmiset ovat liittyneet Perussuomalaisiin. Vaadin aikanaan yhteiskokousta ehdottaessani esimerkiksi kovia toimenpiteitä rajalla, ja ihan lähipäivinä samanlaisten vaatimusten kanssa ovat tulleet ulos uudelleen esimerkiksi Halla-aho, Huhtasaari ja Niikko. Jopa liberaali Ruotsi aloittaa nyt rajatarkastukset.

Puoluehallitus ei voi kaapata itselleen valtaa ja sopia keskenään, kuka ylemmän toimielimen valitsema puoluehallituksen jäsen pistetään ulos. Joudun kertomaan hyvin läpinäkyvästi tästä prosessista, jotta vääriltä puheilta katkaistaan siivet. Olen kirjoittanut tämän tilannepäivityksen, jotta jäsenistö voi tietää, mitä on todella tapahtunut, ja mitä on tulossa. Asiaa on jälleen yritetty hoitaa ensin sisäisesti.

Toivon todella, että palattaisiin tavalliseen työjärjestykseen, jotta vältettäisiin pitkä oikeusprosessi. Tarjoan sopimusmahdollisuutta loppuun saakka, vaikka vielä juuri ennen tuomiotakin, jos niin pitkälle jouduttaisiin menemään. Puoluehallituksen kannattaa lähteä hakemaan sopua, sillä kuntavaalien alla käytävät pitkät käräjät on pahinta, mihin puoluehallitus voisi tässä kannatussyöksyssä puolueemme ajaa. Ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin sopia ja mennä yhdessä eteenpäin.
Loppuun totean vielä, että tämä ei ole minulle arvovaltakysymys, vaan arvokysymys: tällaisten epädemokraattisten vallankäytön muotojen en toivo pesiytyvän Perussuomalaisiin.