Blogi

Viimeinen mahdollisuus sopia, muutoin puoluehallitus joutuu vastaamaan oikeudessa tekemisistään


Olen tehnyt harvinaisen selväksi, että oikeustoimet eivät ole minulle lähtökohtainen tapa hoitaa asioita kuntoon, vaan keskusteleminen ja sopiminen ovat parasta lääkettä. Puoluehallitus teki muutama viikko sitten erottamispäätöksen, joka on lakiasiantuntijoiden mukaan laiton ja mitätön. Olen yrittänyt olla kärsivällinen ja odottaa, että päätös peruutettaisiin selvien asiantuntijalausuntojen suositellessa sitä. Se olisi helpoin tie.

Yhdistyshistoriasta löytyy täsmälleen vastaavia tapauksia. Aikaisemminkin on yritetty pelata hallituksen jäseniä ulos erottamalla keskenään porukalla yhdistyksen jäsenyydestä, jolloin myös vastuupaikka hallituksessa saataisiin vedettyä alta. Jokainen varmasti ymmärtää jo maalaisjärjellä, että tällainen menettely on epätasa-arvoista jäsenistön näkökulmasta, sillä tällöin muutama ihminen ohittaa yhteisen puoluekokouksen demokraattisen päätöksen. Mutta ennakkotapausten valossa tällaisen vallankäytön pitäisi olla myös lain vastaista.

Halla-aho kommentoi puoluehallituksen toimintaa erottamisasiassa eilen julkaistussa uutisessa: “Minun mielestäni tämä ei ollut puolueelta millään tavalla oikein toimittu.”

Luin puolueen varapuheenjohtajana erottamisestani sähköpostitulvan joukosta Nuorten Pohjoismaiden Neuvoston jälkeen Islannissa kolme päivää erottamiseni jälkeen. Olin tämän jälkeen yhteydessä puoluejohtoon, jotta asia saataisiin korjattua. Puoluejohdolle ei käynyt, että olisimme edes kokoontuneet keskustelemaan tapahtuneesta.

Toisella kerralla olin yhteydessä koko puoluehallitukseen, mutta sekään ei tuottanut tulosta. Puoluehallituksella on vielä kolmas mahdollisuus perua järjetön päätös. Lakimieheni on tänään lähettänyt kirjelmän puoluehallituksen jäsenille klo 10:00 ja tiedustellut mahdollisuutta sovinnolliseen ratkaisuun. Takaraja vastaamiseen on 18.11. klo 18:00.

Jos kolmannen kerran jälkeen sopuun ei olla valmiita, katson, että lähtökohtainen keskustelun ja sopimisen vaihtoehto on kaluttu loppuun ja minun on pakko hakea oikeutta asiaani – sekä itseni vuoksi, että perussuomalaisen jäsenistön demokraattisten vaikutusmahdollisuuksien vuoksi. Tämä viesti on tullut läpi selvästi palautetulvasta, joka ei ole ollut vain rohkaisevaa vaan myös vaativaa: asiaa ei voi jättää tähän.

En missään nimessä haluaisi lähteä oikeuteen näin selvässä asiassa, mutta jos muuta vaihtoehtoa ei ole, olen pakotettu näin puolustamaan yhteisiä päätöksiä, esimerkiksi sitä, miten kenttä on halunnut minut puoluehallitukseen puolustamaan niitä asioita, joiden vuoksi ihmiset ovat liittyneet Perussuomalaisiin. Vaadin aikanaan yhteiskokousta ehdottaessani esimerkiksi kovia toimenpiteitä rajalla, ja ihan lähipäivinä samanlaisten vaatimusten kanssa ovat tulleet ulos uudelleen esimerkiksi Halla-aho, Huhtasaari ja Niikko. Jopa liberaali Ruotsi aloittaa nyt rajatarkastukset.

Puoluehallitus ei voi kaapata itselleen valtaa ja sopia keskenään, kuka ylemmän toimielimen valitsema puoluehallituksen jäsen pistetään ulos. Joudun kertomaan hyvin läpinäkyvästi tästä prosessista, jotta vääriltä puheilta katkaistaan siivet. Olen kirjoittanut tämän tilannepäivityksen, jotta jäsenistö voi tietää, mitä on todella tapahtunut, ja mitä on tulossa. Asiaa on jälleen yritetty hoitaa ensin sisäisesti.

Toivon todella, että palattaisiin tavalliseen työjärjestykseen, jotta vältettäisiin pitkä oikeusprosessi. Tarjoan sopimusmahdollisuutta loppuun saakka, vaikka vielä juuri ennen tuomiotakin, jos niin pitkälle jouduttaisiin menemään. Puoluehallituksen kannattaa lähteä hakemaan sopua, sillä kuntavaalien alla käytävät pitkät käräjät on pahinta, mihin puoluehallitus voisi tässä kannatussyöksyssä puolueemme ajaa. Ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin sopia ja mennä yhdessä eteenpäin.
Loppuun totean vielä, että tämä ei ole minulle arvovaltakysymys, vaan arvokysymys: tällaisten epädemokraattisten vallankäytön muotojen en toivo pesiytyvän Perussuomalaisiin.

Advertisements