Blogi

Blogi

Posti, miten meni noin niinkun omasta mielestä?

By
Posti, miten meni noin niinkun omasta mielestä?

Helsingin Sanomat uutisoi tänään siitä, kuinka Postin muslimipostimerkin tie julkaisuun saattaa tyssätä. Toivottavasti, monestakin syystä. Minun syyni liittyy siihen, että en halua suomibrändiä liitettävän naisten säkittämiseen, sillä se ei yksinkertaisesti kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Heti postimerkin nähtyäni väsäsin nopeasti kuvan, jonka kautta havainnollistin asetelman järjettömyyttä. Tein postimerkin, jossa suomalaisille rakas metsä on korvattu muslimeille rakkaalla Mekan moskeijalla ja suomalaiselle vieras säkityspukeutuminen on korvattu muslimeille vieraalla paljastavalla pukeutumisella Sabina Särkän muodossa.

Sabina

Postin sananvapausprojekti osoittaa suunnittelupuolelta täydellistä viestinnän osaamisen puutetta. Tässä on käynyt perinteiset, eli yhtiöllä on joku sairaan hyvä idis, joka tuntuu porukassa loistavalta, mutta sitä ei mietitä yhtään asiakkaan näkökulmasta. Kun postin herrat katsovat tuota viiden merkin arkkia pöydällään, se näyttää varmasti heille sananvapausarkilta. Mutta mennäänpä sitten asiakkaan tasolle. Herranen aika, ei kukaan noita arkkeja toisilleen lähettele, vaan postimerkkejä! Kun tuosta irrottaa yhden postimerkin ja liimaa kuoreen, on jo siinä kohtaa monitulkintainen kuva irrotettu kontekstista, jossa sitä pitäisi tarkastella. Sen jälkeen mielikuvitukselle on vain taivas rajana. Kun minä suunnittelen järjestölleni viestintästrategioita ulostuloihimme, minua ohjaa seuraava viestinnän perusperiaate, jonka olen muotoillut takaraivooni näin:

”Sillä ei ole mitään väliä, miten minä haluan viestini tulkittavan. Vain sillä on väliä, miten vastaanottaja viestini dekoodaa.”

Esimerkki. Kun kirjoitan tiedotetta, leivon sisään perusteluita, joilla yritän vaikuttaa vastaanottajaan. Monesti haluaisin sisällyttää mukaan jonkin todella herkullisen pienen sivuraiteen, mutta joudun jättämään sen pois, sillä muutoin toimittajat dekoodaisivat viestini niin, että he nostaisivatkin sen sivuraiteen pääotsikoksi ja keskittyisivät siihen, ja näin ollen juna suistuisi raiteiltaan. Viestinnässä on tärkeää pyrkiä ennakoimaan, miten vastaanottajat todennäköisesti muokkaavat viestiä, ja sen analyysin pohjalta rakentaa viestiminen.

Jos minä lähettäisin itävaltalaiselle ex-kämppikselleni (jota muuten on ikävä) kirjeen, jossa postimerkissä lukee SUOMI FINLAND ja kuvassa muslimi, hänen ajattelunsa ei kulkisi näin:

”Ahaa, eli tässä ei varmastikaan ole kyse islamista, vaan ihan selvästi postinkuljetusyhtiö suorittaa tehtäväänsä, mitä varten se on olemassa, eli käy sananvapauskeskustelua aiheesta maahanmuutto ottamatta kantaa siihen mitä mieltä siitä pitäisi olla. Loogista.”

Otetaan postimerkkiin toinen lähestymiskulma, jonka esimerkiksi Teemu Lahtinen oli aika nopeasti löytänyt. Kuvassahan on ilmiselvä haulikon piippu! Vaikka minä tulkitsen nuo postimerkit erittäin kantaa ottavina ja vieläpä punavihreänä hapatuksena, enkä toivoisi niitä julkaistavan, voin myöntää ettei niistä neljän julkaisuun liity ongelmaa. Sen sijaan islam-postimerkin julkaisuun liittyy perustavanlaatuisia ongelmia, koska se liikkuu uskonnon ja ihmisryhmän tulenaralla rajapinnalla.

Sekä lähettäjä että vastaanottaja ovat täysin vapaita tulkitsemaan ja käyttämään postimerkkiä miten haluavat. Jos minä olisin natsi, lähettäisin yhdistykseni kaikki kirjeet tuolla postimerkillä, jossa muslimi on aseen ruokana. Ostaisin niitä varmasti monelle vuodelle, jotta kerhoni insidejuttu pääsisi jatkumaan mahdollisimman pitkään. Jos taas olisin vastamedian graafikko ja nuo merkit todella alkaisivat koristaa suomalaisten kirjekuoria, voisin muuttaa sivustoni logoksi tuon muslimien ampumispostimerkin jättäen jäljelle siitä vain tuon tyylikkään muodon, jolloin saisin hienon logon, jonka kaikki kuitenkin osaisivat täyttää mielessään postin kuvituksella yhdistettynä maahanmuuttovastaiseen ajatukseen.

Voin myös kuvitella, kuinka järkevää suomalaisten diplomaattien on liimata muslimimaihin lähteviin virallisin kirjeisiinsä tuo haulikkopostimerkki. Kun saudiarabialainen virkamies vastaanottaa kirjeen, hän ei saa sanavapausarkkia ja esittelytekstiä, vaan yhden (1) postimerkin, jossa on kuva saunan taakse viedystä musliminaisesta juuri ennen hänen ampumistaan. This is Finland.

Vasta sen jälkeen, kun tuo haulikkopostimerkki lasketaan liikkeelle, se tulee kaikkien kansanosien tietoisuuteen ja sitä voidaan alkaa kunnolla valjastamaan omiin tarkoitusperiin. Jos posti päättää tehdä niin, se ei sen jälkeen enää pysty millään tavalla kontrolloida, mitä tapahtuu, kun se tarjoaa niin monitulkintaisen syötön suoraan niiden lapaan, joille sen pitäisi tajuta olla syöttämättä.

Minun vinkkini postille: 6. toukokuuta julkaistaan sananvapausarkki, jossa on neljä postimerkkiä. Simple as that.

Blogi

Leijona ärjyy ja tanner tärisee – isänmaallisuus tekee paluuta

By
Leijona ärjyy ja tanner tärisee – isänmaallisuus tekee paluuta

Suomen kansa alkaa olemaan ääriään myöten täynnä työpaikoilla, kouluissa, somessa ja toimituksissa päivystäviä mielipidepoliiseja, jotka tulevat kertomaan, mitä milloinkin pitäisi ajatella. Suomalaisuudesta on tullut heille impivaaralainen kirosana, sillä maailmankansalaisuus on nyt se termi, millä pitää itseään kuvata.

Onhan se nyt sanomattakin selvää, että olemme kaikki maailmankansalaisia, vaikka samaan aikaan elämme järjestäytyneissä yksiköissä, valtioissa. Mielipidepoliisi kertoo mielellään olevansa helsinkiläinen, eurooppalainen ja maailmankansalainen, mutta yksi taso jätetään välistä pois. Suomalaisuutta hän ei mainitse.

Isänmaanrakkaus tai kansallismielisyys ei ole tunkkaista ahdasmielisyyttä, vaan yhteisöllisyyttä ja toisista huolta pitämistä. Kansallismielisten mielestä maailma vain toimii paremmin pienemmissä järjestäytyneissä yksiköissä, joita yhdistää yleensä kulttuuri, kieli ja tavat. Näissä yksiköissä pidetään huolta toisista ja koetaan ensisijaista vastuuta omien asioiden hoitamisesta samalla tavalla kuin perheissä: ensin huolehditaan, että omilla lapsilla ja puolisolla ovat asiat hyvin ja vasta sen jälkeen voidaan auttaa naapuriakin.

Ilman tällaista yhteenkuuluvuutta ja ensisijaisen vastuun kokemisen periaatetta meillä olisi maailma, jossa todellisuudessa kukaan ei olisi periaatteessa vastuussa toisesta. Järjestäytyminen yksiköihin eri tasoilla ja niissä yhteenkuuluvuuden vaaliminen varmistaa, että jokaisella yksilöllä tässä maailmassa on tukiverkko.

Jo jonkin aikaa isänmaallisuus ja sen symbolit ovat olleet mielipidepoliisien hyökkäyksen kohteena. Varsinkin suomileijonakorut- ja paidat ovat saaneet kyytiä. Parhaillaan Suomea kuohuttaa tapaus, jossa opettaja oli mennyt – jos ei kieltämään – niin vähintään keskustelemaan suomileijonakorun käytöstä ja mielikuvista, joita se opettajan mielessä herättää. Nyt kannattaisi palauttaa mieleen, että leijona on vakiintunutta kansallissymboliikkaa ja löytyy ihan Suomen vaakunasta. Ja uskokaa tai älkää, tämä on kirjattu myös lakiin:

“Punaisessa kentässä kruunupäinen leijona, joka pitää oikean etujalan sijalla olevassa haarniskoidussa kädessä iskuun kohotettua miekkaa ja polkee takajaloillaan sapelia, leijona kruunuineen ja varuksineen, aseiden kahvat ja käsivarsihaarniskan nivelet kultaa sekä aseiden terät ja käsivarsihaarniska hopeaa; kenttään sirotettu yhdeksän hopearuusua.” (Laki Suomen vaakunasta)

Vaakunan ensimmäiset versiot ovat jo 1500-luvulta ja sen leijona löytyy lukemattomista yhteyksistä, kuten esimerkiksi presidentin ja ministeriöiden grafiikoista. Leijonakansallissymbolista yritetään tehdä rasistinen merkki edustamaan ahdasmielisyyttä. Mutta mielipidepoliisit voivat pauhata minkä kerkeävät, suomalaisiin se ei enää tehoa. Sellaisella voimalla isänmaallisuuskeskustelu leijonatapauksesta roihahti somessa.

Isänmaallisuus alkaa tekemään paluuta, mikä on helppo huomata siitä, että nyt rivikansalaisten kirjoittelun lisäksi myös eturivin näkyvät hahmot tulevat ulos vastaavilla lausunnoilla, seurauksista välittämättä. UFC-tähti Makwan Amirkhani on jo useammassa keskustelussa korostanut kansallista etua naiivin maahanmuuttoon suhtautumisen sijaan. Olen kiinnittänyt huomioita, kuinka kansallismielisissä piireissä moni on kirjoittanut siitä, kuinka Makwan on isänmaallisempi kuin moni kantasuomalainen, joille maailman parhaaksi tituleerattu yhteiskunta on itsestäänselvyys – kuin taivaasta tipahtanut. Ei se nimittäin sitä ole, ellemme pidä siitä hyvää huolta.

Äskettäin ulos tuli myös urheilujulkkis Aleksi Valavuori, jonka puheenvuoro on kuin suoraan Rajat kiinni -liikkeen lavalta. Teemu Selänne uudelleentviittasi hänen puheenvuoronsa ja jatkoi itse kansallista turvallisuutta vaalivilla viesteillään Twitterissä. Sen jälkeen mielipidepoliisit jälleen iskivät pamputtamaan. Tällä kertaa he syyttivät rasismista suomalaista jääkiekkolegendaa, joka oli tehnyt kansainvälisen uran ja kasvattanut lapsensa ulkomailla. Epäuskoisena seurasin tuota älyllisesti epärehellisiä syyttelyä. Mutta sen jälkeen alkoi kansa karjahdella siihen tahtiin, että varmasti kaikille tuli selväksi, että Teemu liikkui kansan pulssilla. Tämä on ihan uskomatonta, kuinka paljon leimakirveitä täällä heiluu ja kuinka älyttömillä perusteilla.

Kaikista eniten hämmentyneenä olen seurannut suomalaisen mediaeliitin reaktioita Selänteen huoleen naisten turvallisuudesta Suomessa. Selänteen ei olisi kuulemma kannattanut tehdä tätä, koska hänellä olisi silloin imagopuolella vain hävittävää. Mitä ihmettä? Kuinka kylmää ja laskelmoivaa medialta, mutta välillä sitä miettii, että onko heitä koskaan suomalaisten naisten huoli todella kiinnostanutkaan, kun ovat valinneet puolensa. Suomi voidaan heidän puolestaan uhrata, jos tulijat eivät tapoihimme taivu. Mutta onneksi median kupla alkaa puhjeta.

Suomi tekee paluuta terveeseen isänmaallisuuteen, jossa suomalaisuudesta voi ylpeä ja maamme etua valitaan. Puolustusreaktiot isänmaallisiin ulostuloihin ovat voimistuneet voimistumistaan, eikä enää pelätä sanoa, mitä mieltä ollaan. Kansa on täysin kypsä mielipideholhoukseen ja sanoo sen ääneen. Leijona ärjyy ja tanner tärisee.

Blogi

Rasismi on vaarallinen aate ihmisille – myös maahanmuuttokriittisille

By
Rasismi on vaarallinen aate ihmisille – myös maahanmuuttokriittisille

Tätä kirjoittaessani tiedostan, että poliittisen profilaationi vuoksi se, mistä seuraavaksi kirjoitan, saattaa tehdä minusta poliittisen ruumiin pienessä piirissä. Mutta ne, jotka minut tuntevat, tietävät, ettei minua ole koskaan pelottanut asettua vastarintaan – oli hinta mikä hyvänsä. Vaikuttajana oleminen on vaikuttamista, eikä mitään peliä omien arvojensa kanssa.

Myönnän olevani maahanmuuttokriittinen ihminen. Mutta en tällä kertaa ala perustelemaan, miksi, sillä siitä puhun yleensä. Sen sijaan sydämellä on ollut jo useamman päivän puuttua huolestuttavaan ilmiöön, jonka olen huomannut valtaavan alaa nopeasti omissa piireissäni.

Samaan aikaan, kun maahanmuuttokriittisestä puheesta on tullut yleistä, maahanmuuttajavihamielinen puhe on nostanut päätään. Pieni porukka on alkanut tekemään äänekästä mielipidevaikuttamista. He eivät ole käyneet keskustelua asiallisesti, vaan nimitelleet muualta tulleita sisaria ja veljiämme törkeillä termeillä. Heidän tarpeisiinsa on syntynyt vihasivustoja- ja blogeja. Siellä ei sanoja säästellä, eikä lähteitä aina tarkisteta.

Maahanmuuttajavihamieliset ihmiset ovat lähetelleet kaveripyyntöjä maahanmuuttokriittisille vaikuttajille ja perustaneet erilaisia Facebook-ryhmiä, joihin on koottu kaikenlaista väkeä. Postaukset ovat käyneet toinen toistaan rajummiksi, ja niistä on tullut hiljaisesti hyväksyttyä tavaraa. Maahanmuuttokriittiset ihmiset eivät uskalla puuttua näihin postauksiin, sillä maahanmuuttajavihamieliset ihmiset tiedetään kärkeviksi kirjoittajiksi, joista ei haluta vihollisia itselleen. Jos joutuu sen jengin mustalle listalle, paska alkaa lentämään ja lujaa. Useammalla vihasivustolla ja FB-ryhmässä. Leimataan petturiksi ja niin edelleen. En mainitse tässä mitään ryhmiä enkä vihasivustoja, sillä en halua ihmisiä tutustumaan niihin.

Tämä törkypuheiden sakki vaikuttaa isolta ja he luovat sitä mielikuvaa, että heidän tapansa puhua on sitä normaalia maahanmuuttokriittisyyttä. Todellisuudessa he ovat kokonaisuuteen nähden kohtalaisen pieni porukka, joka toimii aktiivisesti ja useammilla eri foorumeilla.

Tällaisia ihmisiä ei kannata pelätä. He käyttäytyvät hyvin julmasti, eikä heidän suosiostaan tarvitse pitää kiinni. He kokevat oikeudekseen puukottaa henkisesti maahanmuuttajia ja odottavat sinun hyväksyvän vierestä tällaisen vihapuheen. Ja jos kritisoit, he ottavat saman puukon ulos maahanmuuttajan selästä, jotta se voitaisiin iskeä sinun selkääsi, sinä senkin petturi!

Kerroin suhtautumisestani ulkomaalaisiin keskittyviin vihasivustoihin. En antanut niille tukeani, vaikka ne joskus kertovat myös sellaisia asioita, joita päämediat eivät heti uutisoi. Sen seurauksena sain kokea ihan samaa kuin esimerkiksi erään boikottikampanjan aloittanut SONK:in Hanna Huumonen. Minut siirrettiin samaan kastiin hänen kanssaan, vaikka kaikki varmasti ymmärtävät, että politiikkamme on hyvin erilaista. Mutta sillä ei ole väliä, sillä maahanmuuttajavihamielisten ulostuloja ei saa arvostella, he ovat toiminnassaan kritiikin yläpuolella. Jos kritisoit heidän tapaansa puhua maahanmuuttajista, sinut leimataan suvakiksi ennen kuin ehdit edes lopettaa lausettasi.

Tosin kerrottuani, että tällaisia vihasivustoja ei pidä hyväksyä eikä kannata linkata, sain myös yksityisviestejä maahanmuuttokriittisiltä toimijoilta. Yhteistä näille viesteille oli huojennus, että “huh, nyt joku mun kaltainen uskaltaa sanoa tämän ääneen”. Toivoisin vain, että moni uskaltaisi itsekin ääneen tuomita maahanmuuttajavihamieliset puheet ja toimintatavat. En ennen tätä päivää ollut ehtinyt perehtyä kunnolla Soldiers of Odinin toimintaan ja sitä kysyttiin minulta maikkarin lähetyksessä. Menin sen jälkeen lukemaan heidän foorumeitaan ja profiilejaan. Luin, kuinka jäsen ohjeistaa toisia, että jengi on olemassa valkoisen Suomen puolesta ja muuta vastaavaa. Tämän jälkeen on helppo tässä sanoa, että kyse on kaunistelemattomasti rasismista.

Olen käynyt useita keskusteluja itseni kaltaisesti ajattelevien ihmisten kanssa (jotka haluaisivat muuttaa nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa) ja moni heistä pelkää irtisanoutua poliitikkojen rasistista ulostuloista, kirjoituksista tai vihasivustoista. Osa sanoo, että turha heitä on provosoida ja toiset taas, että eivät halua menettää äänestäjiään. Osa ei uskalla kritisoida edes natseja. Tätä kutsutaan kaupankäynniksi omantunnon kanssa.

Politiikassa ja vaikuttamisessa ei ole kyse vain siitä, että olet jotakin mieltä ja sen jälkeen mielipiteesi mitataan vaaleissa. Sen lisäksi äänestäjilläsi ei ole mielipidettä valmiina ihan kaikkiin asioihin, mutta se mitä sanot, muodostuu todennäköisesti heidän ajattelunsa suunnaksi, sillä sinuun luotetaan. Tämän vuoksi et vain mittauta näkemyksiäsi, vaan myös muokkaat ihmisten käsityksiä. Sinulla on vastuu sanomisistasi ja sanomatta jättämisistäsi.

Rasismin vuoksi maailmassa vihataan toisenlaisia ihmisiä. Heitä kiusataan, alistetaan, tapetaan ja monia tuhoisia sotia käydään. Sinä maahanmuuttokriittinen valkoinen ihminen: jos ihmisten vihaaminen biologisten ominaisuuksien perusteella hyväksytään, tilanteen kääntyessä toisinpäin sinäkin voit olla vainon kohde, sillä sinä olet esimerkiksi valkoista “rotua”. Ja jos et usko, niin tervemenoa käymään Etelä-Afrikassa, jossa pitkään jatkuneen tummaihoisten sorron jälkeen nyt vainotaan valkoisia ihmisiä. Meidän ihmisten on tehtävä kaikkemme, ettei niistä asioista, joihin emme voi itsessämme vaikuttaa, tule koskaan syytä vainon kohteeksi. Jos emme siivoa rasismia pois, saattaa olla, että kaivamme itsellemme kuoppaa tulevaisuutta ajatellen.

Se, että nimeät rasismin rasismiksi ei vie sinulta uskottavuutta. Jos et uskalla puuttua rasismiin, koska pelkäät jonkun lyttäävän sinut, kuvitteletko todella tekeväsi silloin oikein? Antaako omatuntosi periksi pelolle tai suosion tavoittelulle? Toivottavasti ei, sillä olet muuten äärimmäisen moraaliton vaikuttaja.

Sano aina kysyttäessä, mitä mieltä olet rasismista, kiertelemättä. Älä käy kauppaa sielusi kanssa.

Blogi

Islannista piti tulla EU-maa, mutta siitä tulikin itsenäinen menestystarina

By
Islannista piti tulla EU-maa, mutta siitä tulikin itsenäinen menestystarina

Kävin kaksi kuukautta sitten Islannissa työmatkalla. Innostuin todella asioista, joita opin. Tarkoituksenani oli jo heti reissuviikon jälkeen kirjoittaa, mitä meidän suomalaisten tulisi oppia Islannista, mutta matka keskeytyi ja oli vähän kiireitä, joten tämä kirjoitus näkee päivän valon vasta nyt.

Nykyään Islannissa asuu reilu 300 000 ihmistä, joista 200 000 asuu Reykjavikin alueella. Menestyksekkäästä yhteiskunnasta kertovat laadukas koulutus ja terveydenhuolto, kestävä kalateollisuus ja maailman korkein uusiutuvan energian käyttö väkilukuun nähden.

Islanti on kulkenut pitkän matkan Suomen tavoin köyhästä kansakunnasta hyvinvointiyhteiskunnaksi. Mutta verrattuna nopeasti velkaantuvaan Suomeen Islanti pystyy nykyään tekemään budjetistaan ylijäämäisen mikä selkokielellä siis tarkoittaa sitä, että kun lasketaan menot ja tulot, Islannilla jää käteen ylimääräistä rahaa, jolla se pystyy maksamaan velkojaan pois. Suomi sen sijaan joutuu rahoittamaan budjettiaan joka vuosi velalla.

Suomen valtion velka on nyt jo 100 miljardia euroa. Kun Islanti on saanut jo muutamien vuosien päästä velkansa maksettua, inhorealistinen arvioni on, että Suomi saa hyvällä lykyllä euroalueessa tarpoessaan tuolloin velkaantumisensa vasta pysähtymään – sekin sillä ehdolla, että poliittiset päätökset tehdään oikein. Sen jälkeen pitää vielä maksaa se 100 miljardia sekä mitä sen päälle on ehtinyt kertyä lisää velkaa.

Mikä sitten on toisin Islannissa verrattuna Suomeen? Varmasti moni pienempikin asia, mutta isossa kuvassa löytyy yksi merkittävä ero. Islanti on täysin itsenäinen maa, joka päättää kaikesta omaehtoisesti kansallinen etu edellä. Se ei siis kuulu EU:hun ja saa päättää esimerkiksi kauppapolitiikastaan vapaasti. Sen sijaan Islanti kuuluu löyhempään Euroopan vapaakauppajärjestöön, EFTA:an, jossa ovat myös EU:n ulkopuoliset maat Norja, Liechtenstein ja Sveitsi. Kaikki valtioita, joilla menee todella hyvin.

EU:n ulkopuolella EFTA:assa mailla on kasvavissa määrin vapaakauppasopimuksia ympäri maailman ja jokainen maa voi tehdä myös omia sopimuksiaan. Islannilla on esimerkiksi vapaakauppasopimus Kiinan kanssa, jota EU-mailla (lue: myös Suomellakaan) ei ole.

Islanti kuuluu myös Euroopan talousalueeseen (ETA), joka laajentaa Euroopan Unionin yhteismarkkinat EU:n jäsenmaiden lisäksi Liechtensteiniin, Norjaan ja jo edellä mainittuun Islantiin. ETA:ssa Islanti hyötyy Euroopan sisämarkkinoista maksamalla vain murto-osan EU-jäsenmaksusta. Esimerkiksi Suomi joutuu maksamaan nykyisellä EU:n budjettikaudella yli 3,64 miljardia euroa enemmän, mitä se saa sieltä takaisin. Lisäksi Islanti ottaa käyttöönsä EU-sääntelystä vain noin 8%, kun meidän EU-maiden pitää ottaa koko taakka. Islantilaisilta kysyttäessä he sanovatkin usein, että heidän menestystarinansa ei olisi mahdollinen EU:n kahleissa. Läheltä piti tilanne kävi vuonna 2009, kun maa lähti hakemaan EU-jäsenyyttä lyhytnäköisesti sen hetkisen taloudellisen ahdingon vuoksi, mutta lopetti prosessin vuonna 2013. Päätös osoittautui oikeaksi.

Islanti ei myöskään kuulu euroalueeseen (jossa esimerkiksi Suomen bruttokansantuote supistuu tällä hetkellä kovinta vauhtia). Pieneen valuuttaan liittyy omat riskinsä, mutta se on helpottanut Islantia kriiseissä. Suomi ei pysty devalvoimaan, kuten Islanti on voinut tehdä kruunulle ja saanut vientialansa ja turisminsa kukoistamaan.

Suomessa EU-keskustelua käydään epärehellisin perustein ja väitetään, että Suomi ei ole osa länttä ilman EU:ta tai ettei se pärjää taloudellisesti ilman euroa. Samalla kuitenkin tullaan väittäneeksi, etteivät Islanti, Norja, Liechtenstein ja Sveitsi ole osa länttä. Ja samalla väitetään myös, ettei mikään muista Pohjoismaista Suomea lukuunottamatta pärjää taloudellisesti, sillä kaikilla niillä on kruunu euron sijaan. Todellisuudessa kaikilla edellä mainitsemillani mailla menee kokonaisuudessaan Suomea paremmin.

Matkustelu tekee hyvää. Se avaa silmiä ja laajentaa ajattelua. Suomi voisi oppia Islannista. Maasta, joka sijaitsee turismin näkökulmasta paljon vaikeammassa paikassa kuin Suomi, eikä sillä ole edes vihreää kultaa, sillä kaikki metsät on aikanaan hakattu. Mutta siitä huolimatta heillä menee meitä paremmin. Ja mikä tärkeintä, he pysyvät itsenäisinä samaan aikaan, kun Suomi sulautuu osaksi liittovaltiota ja menettää päätöksentekonsa askel askeleelta.

Suomen kannattaisi jättää euro ja EU. Mitä nopeammin, sitä parempi.