Blogi

Perussuomalaisilla on Suomen kovin kannatuspotentiaali: Halla-aho nuorten suosikki pääministeriksi, Huhtasaari vaalikoneessa ykkösehdokas 40% suomalaisista


Mediassa on viime vuosina keskitytty lähinnä pintapuoleisesti analysoimaan puolueiden kannatusta ja sen kehittymistä sen hetkisten puhelinsoittogallupien vastausten perusteella. Kuten aikaisemmin on todettu niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa, gallupien ongelmana on, että ne hinaavat alas päin sellaisten puolueiden tai poliittisten esitysten kyselykannatusta, joita on mediassa esitetty negatiivisessa valossa.

Tutkimuslaitokselta puhelun henkilökohtaiseen numeroonsa saava tavallinen kansalainen ei todennäköisemmin uskalla myöntää kannattavansa maahanmuuton tiukennuksia, brexitiä, perussuomalaisia, Huhtasaarta tai Trumpia.

Gallupit ovat nousussa olevien puolueiden kannatusta ja laskussa olevien puolueiden tiputusta itsessään ruokkiva mekanismi. Tästä hyvin kuvaava esimerkki on Kokoomuksen nykyinen kannatus. Mediat ovat toistaneet kuukausia Kokoomuksen kovaa gallupkannatusta, vaikka parhaillaan meneillään oleva kokoomuslainen leikkauspolitiikka ja koko soteuhkapeli yksityistäminen edellä eivät vastaa millään 20 prosentin luvuin suomalaisten ajatusta hyvinvointivaltiosta.

Jatkuva gallupjohtajuuden hokeminen väkisinkin synnyttää politiikkaa seuraamattomalle mielikuvan siitä, että ”kai se Kokoomus ajaa tavallisen suomalaisen asiaa, koska se on ollut pitkään gallupkyselyjen kärjessä”. Ja samaan aikaan Kokoomus saa taustalla rauhassa leikkiä tuolileikkiään puolueen toimijoiden ja terveysfirmojen välillä.

Perussuomalaiset heitettiin viime kesäkuussa puoluekokouksen puoluejohtovalintojen jälkeen ulos hallituksesta. Kyse oli Kokoomuksen ja Keskustan tarpeesta hyvesignaloida, sillä itse hallitusohjelmaa Perussuomalaiset eivät olisi muuttaneet – pikemminkin noudattaneet entistä tarkemmin.

Palattiin ennen eduskuntavaaleja 2011 edeltäneeseen asenneilmapiiriin, jollainen Ruotsissa vallitsee yhä edelleenkin. Huolimatta kansalaisten äänestämisestä puolueet päättävät keskenään eristää ”pahoiksi voimiksi” leimaamiaan puolueita.

Asenneilmapiiri näkyi myös laajasti median uutisoinnissa ja sen haluttomuudessa korjata nopeasti ja näyttävästi virheellistä uutisointiaan, jota se oli isosti tehnyt (esimeriksi ”puolueen kaappaminen”, ”junttausryhmät”, ”käsitervehdykset” ym.).

Pisimmälle meni Helsingin Sanomien kolumnisti Yrjö Rautio. Hän kirjoitti loikkareiden lähdettyä kansallismielisestä puolueesta seuraavasti Apu-lehdessä:

”Suomalainen äärioikeisto joutuu nyt mittauttamaan kannatuksensa oikealla nimellään ja kuvallaan ensimmäistä kertaa sitten Isänmaallisen kansanliikkeen IKL:n lakkauttamisen välirauhan sopimuksen perusteella vuonna 1944. Äänestäjä saa nyt, mitä tilaa. Varmaankin rasismia ja fasismia säteilevälle ongelmajätteellekin riittää Suomessa tilaajia. Tuskin kuitenkaan muutamaa prosenttia enempää, sillä me olemme vakaata ja sivistynyttä kansaa.”

Toisin kävi. Perussuomalaisten kannatus ei hävinnyt mihinkään – sen sijaan uusi hillotolppapuolue tipahti yhteen prosenttiin. Moni mediakentässä hämmentyi. Kansallismieliselle vaihtoehdolle oli eurooppalaisten oikeistopopulististen puolueiden tapaan sittenkin myös Suomessa kannatusta. Toisille tämä ei tullut yllätyksenä, vaan oli päin vastoin loogista.

Uusi Suomi uutisoi kesäkuussa Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n raportista, jonka mukaan Rajat kiinni -tyyppiselle puolueelle olisi Suomessa jopa 25% kannatuspotentiaali. Heinäkuussa puolestaan Iltalehti kertoi, että Halla-ahosta oli tullut suosikki Suomen seuraavaksi pääministeriksi alle 50-vuotiaiden joukossa. Nuoremmissa ikäluokissa Halla-ahon suosio korostui merkittävästi. Nuoremmat ikäluokat ovat keskimäärin taitavampia somen ja median kuluttajia ja kaikkeen mediaan opetetaan suhtautumaan kriittisesti. Näille sukupolville ”luotettavaksi mediaksi” julistautuneet mediat eivät ole automaattisesti luotettavia, koska medialukutaito on kehittyneempää. Halla-ahon lätkiminen mediassa edestä, takaa ja sivulta ei tee vielä nuoren silmissä hänestä pahaa ihmistä.

Nyt joulukuussa MTV puolestaan julkaisi oman vaalikoneensa dataa julkisuuteen. Presidentinvaaliehdokkaat olivat vastanneet toimittajien laatimiin kysymyksiin ja sen jälkeen kansalaiset olivat päässeet vastailemaan samoihin kysymyksiin nähdäkseen, kenen ehdokkaan näkemykset olivat lähempänä omaa ajattelua.

Tulokset olivat murskaavia. Vastaajista yli 40% oli saanut ykkösehdokkaakseen Laura Huhtasaaren, sillä hänen ajatuksensa olivat vastanneet kansalaisten näkemyksiä eniten. Todellisuudessa siis perussuomalaisen presidenttiehdokkaan ajattelu on lähinnä keskivertosuomalaisen ajattelua kaikista presidentinvaaliehdokkaista. Kun suomalaiset alkavat äänestämään ehdokasta sen mukaan, kuka oikeasti edistäisi eniten hänen arvojensa mukaista politiikkaa, poliittinen pommi rysähtäisi niskaan. Tällä hetkellä liian moni suomalainen on median mielikuvien ja isältä pojalle -äänestysperiaatteen vanki.

Perussuomalaisilla kytee kansalaisten parissa valtava kannatuspotentiaali. Perussuomalaisten edustamat ajatukset ovat nykyään valtavirta-ajattelua, vaikka niitä stigmatisoidaan voimakkaasti mediassa. Muiden puolueiden kannattaa ottaa Perussuomalaisten kannatusnäkymät ja yltyvän kansallismielisen ajattelun voimakkaat pohjavirtaukset tosissaan.

Se, mitä pitää ääneen sanoa ollakseen ”hyvän leiman ansainnut”, ei välttämättä ole sitä, mitä kansalainen aina syvällä sisällä ajattelee.

Perussuomalaisilla on ylivoimainen kannatuspotentiaali verrattuna muihin puolueisiin Suomessa. Kannatus realisoituu sitä mukaa, mitä näkyvimmiksi Perussuomalaisten ennustamat ongelmat muuttuvat, kuten esimerkiksi maahanmuuton kustannukset, kotoutumattomuus, rikollisuus ja EU:n liittovaltiokehitys.

Ruotsissa vastaava sisarpuolueemme Ruotsidemokraatit seilaa parhaillaan 20 prosentin molemmilla puolilla kuukaudesta riippuen. Eduskuntavaalit ovat Perussuomalaisille aina paras näytön paikka. Vuonna 2011 tulimme kolmanneksi. Vuonna 2015 tulimme toiseksi. Vuonna 2019 saattavat leuat loksahtaa auki, jos nousemme Suomen suurimmaksi puolueeksi. Kannatuspotentiaali alkaa olla nyt niin kovaa luokkaa, että tarvitaan vain oikea sykäys, että dominoefekti lähtee liikkeelle. Varmaan suuruuden hulluksi väitätte. Katsotaanpa vuonna 2019, mitä tapahtuu persujen mestaruuslaijssa, eduskuntavaaleissa.

PS. Helsingin Sanomat julkaisi medioista ensimmäisenä vaalikoneensa. Myös sillä on tiedossa, keiden ehdokkaiden näkemykset ovat olleet suosituimpia, eli toisin sanoen: vastausten perusteella ketä ehdokasta vaalikone on suosittanut äänestäjälle. Mutta jos kärjestä löytyy Laura Huhtasaari, niin kuin varmasti löytyykin, journalistisesti merkittävä data jätetään julkaisematta.

Mainokset