Muutama sana Raija Toiviaiselle selvin päin ja tosissaan, keskeltä auringonpaistetta +20 asteen lämmöstä. Olen viettämässä aikaa näköalapaikalla siihen poliittis-uskonnolliseen ideologiaan, jonka leviämiseen puuttumisen olen nähnyt tärkeäksi.
Tuntui perverssiltä lukea tänään Suomesta Helsingin Sanomien uutista [linkki], jossa omassa kuplassaan elävä valtakunnansyyttäjä tekee johtopäätöksiä Suomessa käsittelemänsä ruandalaisen pastorin oikeustapauksen perusteella. Näköjään hänen mukaansa Ruandan etninen ja koulutuksellinen tilanne on verrattavissa Suomen tilanteeseen, ja että 800 000 ihmisen kansanmurha on tarpeellista ottaa Suomen kontekstiin vertailukohteeksi, mitä voi tapahtua, jos ihmisten annetaan kirjoittaa sosiaalisessa mediassa ajatuksiaan.
Olen yksi ihmisistä, jotka Raija Toiviainen on halunnut pysäyttää, ennen kuin Suomessa tapahtuu kansanmurha. Sain tuomion islamkriittisistä kirjoituksistani niinkin vakavalla rikosnimikkeellä kuin ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan”.
Miksi artikkelin lukeminen tuntui perverssiltä? Sen vuoksi, että juuri eilen viimeksi jouduin kokemaan asioita, joista tulee todellisuutta, jos islamisaatiota ei pysäytetä. Ja sitten seuraavana päivänä valtakunnansyyttäjä kääntääkin todellisuuden toisin päin: ihmisoikeuksien parantamisen sijaan kaltaisteni kritiikki voisi johtaa Suomessa kansanmurhaan.
Olen parhaillaan 99,8 prosenttisesti islamilaisessa maassa. Eilen kaupungin vapaamielisimmässä yökerhossa pussasimme poikaystäväni kanssa, kuten heteroparit vieressämme. Vartija tuli pysäyttämään meidät ja sanoi, että ellemme lopeta, meidät poistetaan. Lähdimme itse vapaaehtoisesti. Sellaista on samaa sukupuolta olevien elämä maassa, jota hallitsee islamilainen ideologia. Ei ollenkaan sellaista, jota toivoisi Suomeen, mutta suu pitäisi pitää asiasta tukossa, jottemme aikaansaa Suomessa Ruandan kansanmurhaa.
Toinen yksityiskohta valtakunnansyyttäjälle eilisestä. Kävellessämme yökerhoon, vastaan tuli kaksi paikallista jätkää. He kysyivät, voisivatko he lyöttäytyä seuraamme. Olemme ulkomaalaisia, ja meidän ei oleteta tietävän maan yökerhojen sääntöä: sisään päästäkseen jokaisen miehen pitää tuoda mukanaan vähintään yksi nainen. Vartijat olivat antaneet kahdelle nuorukaiselle jo kerran pakit, koska heillä ei ollut tuoda naisia mukanaan. Nähdessään meidät he halusivat yrittää vielä kerran, koska ajattelivat, että jos olisivat osa ulkomaalaisten seuruetta, vartijat eivät ehkä kehtaisi erottaa heitä seurueesta. Ovilla vartijat kuitenkin jättivät paikalliset nuoret ulos ja ottivat meidät sisään, koska ”turistien” kokemusta ei haluttu pilata – vaikka meillä ei ollut tuoda naisia yökerhoon.
Tämä ei ole pelkästään ikävä tarina, vaan taustalta löytyy paljon laajempi yhteiskunnallinen tilanne: ilman tätä sääntöä islamilaisen maan yökerhot olisivat täynnä lähes pelkästään miehiä. Kriittinen lukija kysyy, miksi? Vastaus löytyy uskonnon koko yhteiskunnan läpileikkaavasta vaikututksesta: naisen asema on heikompi. Naisen oletetaan jäävän kotiin ja jos nainen päättäisikin lähteä yksin ulos pimeän aikaan, pelkkä kävely lähiöissä olisi turvatonta. Nainen on täällä miestä varten.
Kolmas yksityiskohta valtakunnansyyttäjälle: Kirjoittaessani tätä vastausta, halusin tarkistaa islamin uskonnon tarkan osuuden maassa Wikipediasta. En pystynyt, sillä koko sivusto on sensuroitu. Wikipedian käytön estäminen on erittäin konkreettinen esimerkki maan sananvapaustilanteesta ja on vain osa karmeaa kokonaisuutta. Lentäessäni maan lentoyhtiöllä elokuvan alussa ilmoitettiin, että elokuvaa oltiin käsitelty sopivaksi katsojille. Suomeksi sanottuna sitä oltiin sensuroitu ja monta kohtaa sumennettu – jopa antiikkisia kehopatsaita myöten. Voisin kertoa loputtomasti arjen esimerkkejä.
Helsingin Sanomien tämän päivän artikkelissa valtakunnansyyttäjä Toiviainen toteaa: ”Poliittinen sananvapaus on aivan erityisessä asemassa, sillä se on sananvapauden ydinaluetta. Pitää olla erityiset syyt, että sananvapauden ydinaluetta rajoitetaan.”
Toiviaisen sanat ja teot ovat ristiriidassa. Hänen syyteharkintansa osoittaa, että hän ei todellisuudessa tiedä, mistä puhuu. Hän asuu Suomessa ja kuuluu yhteiskunnan eliittiin. Ruandan kansanmurhankin hän käsittelee Suomessa ja suomalaisesta kontekstista käsin. Itse puolestaan joudun kokemaan elämässäni kouriintuntuvan todellisesti sen poliittis-uskonnollisen ideologian seuraukset, jota kritisoin. Niin pienellä kuin isollakin tasolla. Jo vuorokauden sisään arjen tilanteissa tulevat näkyväksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksien riistäminen, naisten heikko asema ja internet-sensuuri osana heikkoa sananvapaustilannetta, niin kuin äsken kerroin. Tällaista en yksityishenkilönä, enkä poliitikkona halua Suomeen.
Vaikka valtakunnansyyttäjä väittää poliittisen sananvapauden olevan aivan erityisessä asemassa, niin aikaisemman tuomioni kuin mahdollisten tulevienkin tuomioiden osalta kyseinen lause tulee jäämään tyhjäksi sananhelinäksi. Minulla ei ole oikeutta käyttää sananvapautta estääkseni arvokehitystä, joka rajoittaisi perusoikeuksiani. Edes poliitikkona.
Jos minusta joskus tulee kansanedustaja, tulen tekemään kaikkeni, että sananvapautta syövä ”vihapuhe”-toimenpiteiden keksiminen loppuu ja ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan”-kohta poistetaan laista ja jäljelle jätetään vain sen tärkeä tekomuoto: lietsominen joukkotuhontaan ja ihmisten tappamiseen. Siitä Ruandassa oli todellisuudessa kyse ja sitä ei halua kukaan toistuvan.
Sebastian Tynkkynen 