Blogi

Avoin kirje Vihreiden Fatimalle: maaseutu on suomalaisille rakas ja Suomelle elintärkeä


Kirjoitin viimeksi avoimen kirjeen näyttelijä Krista Kososelle, kun hän totesi vuoden 2015 vaalituloksesta, että se ei edustanut hänen Suomeaan, sillä hän ei tuntenut yhtään perussuomalaista. Koin, että tuossa kohtaa hänen kuplansa oli kasvanut niin suureksi, että se piti puhkaista.

Lukiessani vitsejäsi maaseudusta, minulle tuli tunne, että saatat elää kuplassa, joka on kasvanut liian suureksi.

Ohitan nyt täysin somekirjoittelusi vitsiulottuvuuden analysoinnin ja menen suoraan asenteeseesi maaseutua kohtaan, josta mielestäni pitäisi puhua kahta isommin.

Vihreät on profiloitunut kaupunkipuolueeksi ja puheitanne maaseudusta on usein ollut vaikea niellä. Totesit Iltalehden toimittajalle pahoittelevasi somevitsejäsi julmina, mutta totesit, että varsinaista mielipidettäsi et häpeä. Mielestäsi elämä maaseudulla on kamalaa.

Synnyin Marinkaisissa. Se on kylä vajaan kolmen tuhannen hengen Lohtajalla, joka vuonna 2009 liitettiin Kokkolaan. Olen viettänyt varhaislapsuuteni maaseudulla ja se oli onnellista aikaa. Maaseutuelämä on rauhallista, turvallista ja yhteisöllistä. Jo se on monelle vanhemmalle syy muuttaa etäämmälle kaupungista – lasten vuoksi. Monikulttuuriset jengit, huumeet ja segregoituvat levottomat asuinalueet eivät jostain syystä meinaa juurtua osaksi maaseutua.

Kaupunkien ja maaseudun palveluista väännetään kovasti kättä. Kokemukseni mukaan Vihreät ovat yleensä ensimmäisenä ajamassa liittyvien pienempien kuntien ja maaseudun lähipalveluja alas. Itsepähän ovat maaseudulle ihmiset muuttaneet metsän keskelle. Kaltaisesi retoriikka on valitettavasti hyvin tavallista.

Kun puhutaan lähipalveluista maaseudulla, kyse on kaupunkilaisten näkövinkkelistä kaukopalveluista. Eivät maaseudun ihmiset yleensä mitään liian kohtuutonta vaadi palvelujen osalta. Palvelut ovat jo lähtökohtaisesti hyvin kaukana. Oli kyse kaupassa käynnistä, postista, koulusta tai synnyttämisestä, matkaan saa varata reippaasti aikaa. Saati ei lohtajalaiselle tulee mieleenkään edes haaveilla kansallisteatterista tai -oopperasta – vaikka omista verorahoistaan hän niiden rahoittamiseen osallistuukin.

Mennään syvemmälle. Maatalous, kaivosteollisuus, metsäteollisuus ja luontomatkailu. Mitään näistä Suomelle elintärkeistä aloista ei ylläpidetä ilman oikeita ihmisiä. Ja ihmiset puolestaan eivät voi asua siellä, missä näiden alojen työpaikat olisivat, ellei näiden työntekijöiden lapsille ole hoitajia ja kouluja ja ellei heidän terveydestään pidetä huolta.

Maatalouden ylläpitämiseen ja kehittämiseen liittyy myös yksi iso asia, jota pidetään kuin taivaasta laskettuna. Nimittäin ruokaturvallisuus. Jos oma tuotantomme ajetaan alas, ruoka tulee rajojen ulkopuolelta. Ja jos meistä tulee riippuvaisia muista maista, kriisitilanteessa ruoansaanti vaikeutuu ja kaaos räjähtää käsiin.

Riittävä palvelutaso koko Suomessa on tae inhimilliselle elämälle myös maaseudulla. Se puolestaan takaa sen, että ihmiset haluavat jatkossakin asua maaseudulla tekemässä niitä asioita, jotka ovat koko Suomelle elintärkeitä.

Fatim, olen asunut suurimman osan elämästäni kaupungissa, Oulussa. Nykyään miellän itseni kaupunkilaiseksi. Työni puolesta olen käynyt paljon Helsingissä ja ymmärrän, kuinka tärkeitä kaupungit ovat Suomelle. Ne ovat tehokkaita huippukoulutuksen, teknologian, bisneksen ja kulttuurin keskuksia ja ilman niitä Suomella ei ole mitään asiaa maailmankartalle. Kaupungit ja maaseutu tarvitsevat toisiaan ja kova vastakkainasettelu on vain ajan tuhlaamista ja viemistä siltä hyödyllisemmältä keskustelulta, miten tätä maata viedään eteenpäin.

Toivottavasti Fatim sinun alun perin yksityiseksi tarkoittamasi somekirjoittelu lopulta kääntyy siihen, että perusteellisen keskustelun jälkeen maaseudun arvo nähdään muunakin kuin taakkana. Suomalaisen sielunmaisema on maalle niin kovin tärkeä monessakin mielessä.

Mainokset