Soini oli oikeassa viisi vuotta sitten. Soini on oikeassa tänä päivänä.
Kun maa on maksukyvytön, ja velkaa on yli 300 miljardia, pitää olla päästään täysin mielenvikainen, jos uskoo tilanteen korjaantuvan antamalla tuohon velkaoravanpyörään vielä yli 80 miljardia lisää seuraavalle muutamalle vuodelle.
Tätä kohti ollaan kuitenkin menossa, sillä tänään eurojohtajat päättivät yksimielisesti, että Kreikan tuskaa pitkitetään jälleen, ja maksukyvyttömään maahan pumpataan lisää rahaa mahdollisen kolmannen tukipaketin myötä. Euron on kuulemma oltava ikuinen, ja kerran leikkiin mukaan lähtenyt ei voi tehdä enää korjausliikettä.
Olen ollut todella pettynyt tähän pitkään prosessiin, jonka aikana on sairastutettu markkinoita laittomilla tukipaketeilla, passivoitu Kreikkaa tekemästä jo kauan aikaa sitten tarvittuja isoja uudistuksia, sekä viimeisimpänä halvennettu demokratia. Kreikan pääministeri Tsipras järjesti maassaan kansanäänestyksen lainaehdoista, joihin kansa vastasi ei. Tämän pitäisi käytännössä tarkoittaa euroeroa (grexit). Sen sijaan velkojat löivät tänään pöytään vielä tiukemmat ehdot, mitä kansanäänestyksessä ja Tsipras hyväksyi ne. Täysin käsittämätöntä kansan halveksuntaa.
Viime kerralla jättäydyimme ulos hallituksesta juuri sen vuoksi, että emme hyväksyneet tukipakettipolitiikkaa ratkaisuna eurokriisiin. En ole kenenkään toimijan puheista kuullut, että linjamme olisi muuttunut piirun vertaa. Hallitusohjelmaan on kirjattu seuraavat linjaukset:
“Hallitus pyrkii palauttamaan no bail out -säännön uskottavuuden.”
“Hallitus suhtautuu kielteisesti Suomen vastuiden kasvattamiseen eurokriisin hoidossa.“
Vaikka kolmannen tukipaketin rahat otettaisiin EVM:n sisältä, kasvaisivat Suomen vastuut eurokriisin hoidossa. (Hallitusohjelma: “Mikäli Euroopan vakausmekanismia joudutaan vielä käyttämään, sen tulee tapahtua vain mekanismin nykyisen kapasiteetin ja pääomarakenteen puitteissa.”) Näin ollen ensimmäiset lauseet yksiselitteisesti kumoavat EVM-kirjauksen. Tämä on tulkinnan kannalta myös ainut rehellinen logiikka ristiriitaisessa kirjauksessa, sillä kaikki tietävät, miksi viimeksi jäimme hallituksesta ulos ja miksi nyt pystyimme tulemaan mukaan.
Perussuomalaisten ei tarvitse lähteä kumartelemaan kenenkään edessä. Kansalta on saatu linjalle mandaatti ja se on vahvistettu hallitusohjelmaan. Jos sitä eivät hallituskumppanit suostu noudattamaan, ei puolueella tulisi näkemykseni mukaan olla mitään muuta johtopäätöstä, kuin että lupaukset on petetty, luottamus menetetty ja hallituksesta on lähdettävä. Me emme yksinkertaisesti pysty tekemään uskottavaa perussuomalaista politiikkaa, jos annamme vanhojen puolueiden vedättää milloin missäkin (viimeksi ministeri Orpon taakanjako-case). Ensikertalaisena hallituksessa meitä testataan, ja rajat on näytettävä alusta lähtien. Että ne ovat samat kuin muillakin: yhteisiä sopimuksia noudatetaan. Jos Suomi sanoo ei, ja päätös tukipaketista tehdään hätätilamenettelyn keinoin ilman Suomen tukea, ei takkia ole käännetty.
Pian nähdään, saako Tsipras läpi velkojien vaatimukset omassa maassaan ja sen jälkeen koittaa kohtalonhetki: lähteekö Suomi edelleen mukaan “no bailout”-säännön rikkomiseen. Jos lähtee, toivon, että silloin Perussuomalaiset lähtevät hallituksesta ja vähän äkkiä. Jotta meillä on vaihtoehto suomalaisille EU-politiikassa.
Nyt odotellaan.
Sebastian Tynkkynen 