Ympäri maanosamme nousee parhaillaan unelma uudesta kansojen moninaisuutta, kulttuuria ja itsemääräämisoikeutta kunnioittavasta Euroopasta. Samaan aikaan pitkään vallassa olleiden puoluiden EU-johtajat yrittävät väkisin vetää köydestä toiseen suuntaan. He yrittävät pelastaa luomansa poliittisen projektin, jonka ovat vieneet liian pitkälle. Todellisuutta on, ettei maita voi pistää samaan muottiin.
Osallistuin viime viikonloppuna Berliinissä European Young Conservativesin seminaari- ja koulutustapahtumaan, jossa oli mukana edustajia Armeniasta, Belgiasta, Iso-Britanniasta, Italiasta, Kreikasta, Luxemburgista, Puolasta, Portugalista, Saksasta ja Tsekistä. Suomessa mediasta on helppo saada se käsitys, että EU:n rakastaminen olisi sitä oikeaa tämän päivän eurooppalaista ajattelua. EU:n vastustaminen puolestaan vihollisuutta rauhaa ja maiden yhteistyötä kohtaan. Eurooppalaisten nuorten kokoontumisessamme moni nosti tämän saman huomion esille omasta maastaan, eikä pitänyt tällaista puhetta reiluna eikä totuudenmukaisena.
EU:sta on tullut eliitin kerho, johon kuulumisesta on tullut monen maan johtajille itseisarvo sen sijaan, että mietittäisiin, mitä hyötyjä omalle maalle ja Euroopalle saavutetaan olemalla mukana. Jopa maan talouslukuja on valehdeltu ja ihmisoikeustilannetta lakaistu maton alle, jotta on päästy mukaan ytimeen. Tämä ei ole oikein. Sekään ei ole oikein, että toiset saavat livetä yhteisistä sopimuksista ja toiset katsovat vierestä.
Jotkin maat ovat menneet EU-projektissa vieläkin pidemmälle. Omasta rahapolitiikasta ja valuutasta on luovuttu. Näin teki myös Suomi vuonna 2002 korvaamalla markat euroilla. Mikään muista pohjoismaista ei lähtenyt mukaan leikkiin. Me olemme nyt talouden syöksykierteessä ja itsenäisyys suhteessa rahapolitiikkaan on menetetty, toisin kuin naapureillamme, joilla on paljon enemmän työkaluja talouden tervehdyttämiseen. Lisäksi jo iso osa lainsäädännöstämme tulee EU:n kautta. Osa siitä ei mene edes eduskunnan hyväksynnän kautta valmisteluun, vaan suoraan virkamiesten kautta täytäntöön.
Keskustelimme eurooppalaisten nuorten kanssa siitä, kuinka valitettavan helposti EU-propaganda uppoaa sellaiseen ihmiseen, joka ei ole kiinnostunut päätöksenteosta. Monesti EU:ta yritetään myydä kanssakeskustelijoille kestämättömillä uhkauksilla. Suomi voi kuulua samaan talousalueeseen muiden eurooppalaisten maiden kanssa, vaikka se ei olisi EU:n jäsen. Näin on esimerkiksi Norjan ja Islannin kohdalla. Nämä asiat sekoitetaan yleensä keskenään. Lisäksi suomalaisilla on edelleen viisumivapaus laajasti Euroopassa, vaikka maamme eroaisi EU:sta. Viisumivapauden takaa nimittäin Schengenin sopimus, joka ei noudata EU:n rajoja. Esimerkiksi EU:hun kuuluvaan Iso-Britanniaan et pääse ilman tarkastusta, sen sijaan EU:hun kuulumattomaan Norjaan pääset.
Dominoefekti saattaa lähteä käyntiin
Ympäri Eurooppaa kansojen vapautta korostavat puolueet ovat kovassa nosteessa. Naapurimaassamme erittäin EU-kriittinen ja kansallismielinen Ruotsidemokraatit pisti maan poliittisen kentän sekaisin murskavoitolla viime syksyn eduskuntavaaleissa. Suomessa Perussuomalaiset nousi maan 2. suurimmaksi puolueeksi ja hallitukseen. Maamme EU-politiikka kiristyi huomattavasti. Tämä asia otettiin esille EYC-viikonloppuna Saksassa moneen kertaan monien muiden maiden edustajien toimesta. Puolassa puolestaan kansalliskonservatiivinen Laki ja oikeus -puolue voitti presidentinvaalit kuukausi sitten. Merkille pantavaa on, että hän oli nimenomaan nuorison suosikki. Esimerkkejä kansojen itsemääräämisoikeuksia kunnioittavien puolueiden voittokulusta Euroopassa olisi vaikka kuinka paljon, mutta mainittakoon viimeiseksi vielä Iso-Britanniassa juuri käytyjen vaalien yli 50% parlamentin paikoista saanut brittikonservatiivit, joka istuu Perussuomalaisten kanssa samassa europarlamenttiryhmässä. Sen voiton myötä Britanniassa käydään kansanäänestys siitä, jatketaanko EU:ssa.
Ennen kansanäänestystä Britannia yrittää neuvotela EU-sopimuksensa uusiksi. Tästä voi seurata melkoinen dominoefekti koko Euroopassa. Pienemmät mailta kerättävät jäsenmaksut tarkoittaisivat tietenkin pienempää rahoitusta tuolle byrokraattiselle instituutiolle, joka keskittää valtaa itselleen jäsenmailtaan. Jos Britannia eroaa EU:sta, rohkaisee päätös monen muun EU-maan EU-kriittisiä puolueita esittämään huomattavasti kovempia vaatimuksia EU:n uudistumisen suhteen.
Saksalainen kollegani totesi osuvasti, että miten kukaan voi kuvitella, että EU:ta pystyttäisiin uudistamaan pienin askelin kevyempään suuntaan, koska sitä pyörittää jättimäinen virkamieskoneisto. Kyseessä on pahimman luokan byrokratia, joka ruokkii itse itseään ja luo uusia projekteja ja tarpeita palkata uusia ihmisiä koneistoon. Ei tällainen porukka ole valmis tuomaan pöydälle esityksiä kollegojensa suojatyöpaikkojen lakkauttamisesta ja hallinnon keventämisestä.
Parhaillaan luemme uutisia Kreikasta, jossa maan lähtö euroalueesta on enemmän kuin todennäköistä. Toivottavasti kreikkalaiset tajuavat etunsa, ja lähtevät.
Jos ensimmäiset maat eroavat eurosta ja EU:sta, puheet eurooppalaisen vallankeskittämisprojektin ikuisuudesta menevät välittömästi samaan roskakoriin, johon Paavo Väyrysen puheet Neuvostoliiton ikuisuudesta vuonna 1989.
Euroopan alueella on ollut historian aikana laajoja unioneita ja valtakuntia, mutta niille kaikille on ollut ominaista yksi asia: ne kaikki ovat romahtaneet. Kansojen tulee voida päättää omasta kohtalostaan, ja vallan vieminen käden ulottumattomiin johtaa aina samoihin tuloksiin. Uskoin aikanaan EU:hun. Silloin, kun en ollut poliittisesti valveutunut ja meille uskoteltiin, että ei tästä mitään liittovaltiota olla rakentamassa. Mutta en enää. Nykyään useimmat vanhojen puolueiden poliitikot ihan avoimesti myöntävät, että he haluavat vallan keskittämistä ja liittovaltiota. Kaikkia maita sitovia ihmistenjakojärjestelmiä ja jopa EU-tasoista verotusta.
Eurooppalaisen yhteistyöelimen, EU:n, ei pitänyt mennä koskaan näin pitkälle. Ympäri Euroopan haetaan nyt uutta suuntaa. Viikonloppuna käytyjen keskutelujen perusteella olen vakuuttunut, että lähivuosina tullaan näkemään paljon mittavampaa EU-liittovaltion vastustusta, mihin tähän mennessä ollaan totuttu. Hyvä niin, sillä nyt alkaakin olla viimeiset hetket tehdä asian eteen jotain, ennenkuin maanosa on sen verran kahleissa, että mitään on enää vaikea tehdä.
Kerroin Berliinissä muille eurooppalaisille nuorille Perussuomalaisten Nuorten Suomessa toteuttamasta EU-lipun poltosta eurooppapoliittisen ohjelmamme julkaisun yhteydessä. Siitä innostuttiin valtavasti. Ja vähän veikkaan, että pian palaa eräässä merkittävässä EU-maassa tähtilippu. Nimittäin konseptimme kopioitiin sellaisenaan esitettäväksi erään toisen maan nuorisojärjestön liittohallitukselle.
Lopuksi.
Eurooppalainen yhteistyö esimerkiksi rauhan, ihmisoikeuksien ja kaupan edistämiseksi on tärkeää. Se ei tapahdu keinotekoisen liittovaltion kautta. Monimutkaisen järjestelmän ja sääntelyviidakon vuoksi en usko, että takaisin raiteille onnistutaan pääsemään yrittämällä kääntää nykyistä EU:ta ja sen koneistoa toiseen moodiin. Todennäköisesti tarvitaan ihan kokonaan EU:n uudelleenkäynnistäminen. Kansojen itsemääräämisoikeutta kunnioittavalta pohjalta.
Sebastian Tynkkynen 