Poliitikot ovat vieraantuneet siitä todellisuudesta, jonka keskellä kansalaiset elävät. On varmasti hienoa kippistellä hienoissa tilaisuuksissa keskenään, kulkea takseilla ja kokoustaa eduskunnan sisällä, jossa on vartijat ja jonne pääsee ulkopuoliset vain turvatarkastuksen kautta.
Entä jos tuodaan se arkipäiväinen todellisuus kansanedustajien keskelle, jonka keskellä kansalaiset elävät joka päivä? Entä jos kansanedustajat laitettaisiin kokemaan niitä aitoja tunteita, joita tavallinen lastenvaunuja työntävä äiti käy joka päivä toisenlaiseksi muuttuneessa arkiympäristössään?
Miksi meidän pitää pelätä, kun kansanedustajat elävät omassa valheellisessa turvallisuudentunteessa ja tekevät sen pohjalta meidän turvallisuuttamme koskevia päätöksiä, jotka ovat aivan liian kevyitä ja ovat jo nyt maksaneet suomalaisten ihmishenkiä?
Tampereen yliopiston valtio-opin professori Heikki Paloheimo totesi tämän viikon maanantaina, että kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat olisi suljettava keskuksiin odottamaan karkotustaan, jotta riskit voidaan minimoida. Vasemmiston puheenjohtajan Li Anderssonin, kuten monen muun punavihreän poliitikon yleisesti, näkemys oli eilen A-studiossa, että kielteisen päätöksen saaneita ei voida eristää yhteiskunnasta odottamaan palautusta, koska he ovat juuri eniten ”ahdistuneita ja radikalisoitumisvaarassa”. Näiden poliitikkojen ehdotus on, että päästetään vapaaksi vain yhteiskunnan keskelle. Näin isänmaan edun vastaista puhetta kuulee vain Suomi100-vuonna.
Pääministeri Juha Sipilä kutsui vuonna 2015 turvapaikanhakijat kotiinsa aiheuttaen maailmalla mielikuvan Suomesta maana, jossa pääsee pääministerin kotiin. Siirtolaistulva Suomeen kiihtyi. Entä vastuunkanto? Se fakta, mikä on jo lähes täysin unohdettu, on että Sipilä itse ei ottanut yhtäkään turvapaikanhakijaa kotiinsa turvallisuussyistä. Hän vedätti jokaista suomalaista.
Palautuskeskuksia varten tarvitaan useita tiloja ympäri Suomen, sillä palautettavia on useita tuhansia, koska suurimmalla osalla kymmenen turvallisen maan läpi Suomeen tulleista turvapaikanhakijoista ei ollut kansainväliseen suojeluun oikeuttavaa perustetta. Suomen eduskunta on yksi maamme jo valmiiksi eniten vartioiduimpia rakennuksia. Siitä pystytään tekemään helposti suljettu keskus, josta pääsevät ulos vain ne, joilla on lupa. Sijoitetaan alkuun puoleksi vuodeksi 50 kielteisen päätöksen saaneen erä odottamaan palautusta. Katsotaan, alkaako palautuskäytännöt tehostumaan.
Annetaan kielteisen päätöksen saaneiden liikkua vapaasti eduskuntatalon sisällä täysistuntosalia lukuunottamatta ja kansanedustajien elää arkeaan palautettavien henkilöiden kanssa. Annetaan turvapaikanhakijoille mahdollisuus saada oleskelutiloihinsa vihdoin kahvila ja puuroton aamupala. Annetaan feministikansanedustajille mahdollisuus olla kanssakäymisissä monikulttuurisen naiskäsityksen omaavien miesten kanssa. Kaikki voittavat.
Ennen kaikkea voittaa Suomen kansa. Koska sen jälkeen alkaa lainsäädännössä tapahtua ja kansanedustajat ymmärtävät, että suomalaiset eivät ole rasistinen kansa, vaan myötätuntoinen ja pitkän pinnan omaava kansakunta, jota huijattiin ankarimman kautta.
—
Joko katsoit viimeisimmän viikon Monikulttuuriset uutiset -lähetyksen? Näin meitä on huijattu monikulttuurisuuden rikkaudesta.
Sebastian Tynkkynen 