Muutama sana tästä kohupappi Toiviaisen tapauksesta. Suomi on nyt kuulemma kamala maa ja kamat on pakko pakata ja lähteä pois.
Miten tämä kuulostaa niin tutulta?
Vuonna 2015 islam-asiantuntija Jaakko Hämeen-Anttila arvosteli nykyistä hallitusta ja sanoi jättävänsä Suomen ja lähtevänsä Skotlantiin: ”Niin kauan siellä ollaan, kun henki pihisee tai eläkeikä lähenee.”
Miksi kukaan lähtisi Suomesta ihan vain sen takia, että hallituksen politiikka on erilaista, kuin mitä toivoisi? Ei Suomen kohdalla politiikan vuoksi maasta lähteminen ole sama asia, kuin vaikkapa Turkin muuttuneen politiikan tai monen muun islamisoituvan maan kohdalla on käynyt.
Suomi on niin hyvä ja turvallinen maa siellä asuville ihmisille ja maahanmuuttajille, että Suomen kansalaisen tai Suomesta oleskeluluvan saaneen ihmisen on käytännössä täysin mahdotonta saada mistään maasta turvapaikkaa. Se kertoo jotain.
Hämeen-Anttila sai hyvän kansainvälisen pestin Edinburghin yliopistosta ja houkutus oli liian suuri. Siinä oli sitten kätevää vierittää syytä demokraattisen äänestystuloksen pohjalta muodostetun hallituksen niskaan. Koulutuksen rakenneuudistukset eivät olleet todellinen syy. Oma lähtö vain politisoitiin, koska maailma ei pyörinyt oman navan ympärillä.
Vuonna 2016 näyttelijä-kirjoittaja Antti Holma tuli ulos isosti muuttoaikeidensa kanssa: ”Oikeastaan Holmaa risoo täällä nyt kaikki, vaikka Suomi onkin hänen mielestään vallan hieno maa – jos haluaa elää heteroseksuaalisten käytäntöjen mukaisesti”, kirjoitti Helsingin Sanomat kohutussa jutussa, jossa Holma kertoi päättäneensä jättää Suomen. Jutun otsikko kuuluu: Lontooseen muuttava Antti Holma kyllästyi Suomeen ja sen suvaitsemattomuuteen – ”Mitä minä oikein täällä teen?”
Suvaitsemattomuudesta kertoo hänen mukaansa myös seuraava asia: ”Jos haluaa kärjistää ja sanoa ilkeästi, niin täällä vastaan tulevat joka päivä ja joka puolelta lapsille vittuilevat rohtuneet mummot. Terhikiemungit voittivat, minä hävisin ja siksi kerään kimpsuni.”
Selvä.
Jälleen kerran, sama kuvio. Ei täällä mitään niin isoa murrosta ole tapahtunut, että maa olisi yhtäkkiä suvaitsemattomaksi muuttunut, mutta pelkän Englantiin muuton sijaan asian politisoiminen saa punavihertävän mediakentän varman huomion – vaikka töitähän sitä piti lähteä Lontooseen tekemään.
Punavihreän kentän yksi häiritsevimmistä asioista on sanojen ja käytännön elämän ristiriita. Kun Vihreät syyttää kansallismielisiä väärän tiedon ja virheellisten artikkeleiden levittämisestä, niin Ville Niinistön suussa kymmenen miehen palautuslento muuttuu lapsiperheiden ja raskaana olevan naisen palautuslennoksi saaden omat kannattajansa kaduille vastustamaan virkavaltaa. Antti Holman idealismistakin taitaa jäädä vain rippeet jäljelle, kun hän tulee Suomeen näyttelemään yhtä maan pinnallisinta ja sovinistisinta artistia, Cheekiä, kyseisen herran elämästä kertovaan elokuvaan. Ei kait siinä. Mietin, mitä jää kun sä lähdet täältä lopullisesti ulkomaille. Mut se päivä ei oo vielä tänään.
Vuonna 2017 puolestaan kymmeniä kanteluja toiminnastaan osakseen saanut Marjaana Toiviainen päättää jättää Suomen, “koska tässä maassa ei voi enää elää”. Vanhasta valitusvirrestä on jälleen kerran tehty uusi koskettava Vain elämää -coveri ja taas media juoksee perässä, minkä kerkeää toistaen otsikoita, kuinka Suomi on muuttunut niin surkeaksi maaksi.
Mutta jos pintaa vähän rapsuttaa punavihreän papin puheista, niin sieltähän se ristiriita jälleen paljastuu. Toiviainen sanoo, että Suomessa ei voi elää ja kertoo seuraavaan hengenvetoon suuntaavansa Tansaniaan.
PSST. Älkää kertoko Marjaanalle, että hänellä on naispappina paljon paremmat oltavat Suomessa kuin Tansaniassa. Tansania sijoittuu sukupuolten tasa-arvovertailussa sijalle 52. ja Suomi puolestaan sijalle 2. (Lähde: World Economic Forum). Jos taas turvallisuudesta puhutaan, niin kyllä Suomessa pystyy silloinkin elämään. Jokaista 100 000 ihmistä kohden Suomessa murhataan 1.6 ihmistä, kun Tansaniassa ihmisiä murhataan yli viisinkertaisesti enemmän: 8.2 ihmistä 100 000 ihmistä kohden (Lähde: YK:n huume- ja rikososasto UNODC).
Vertasin eri tutkimuksia rasismiin liittyen, mutta en pystynyt löytämään sellaista tutkimusta tai raporttia, jonka tiedot olisivat olleet suoraan vertailukelpoista Suomen ja Tansanian osalta. Isompi kuva kuitenkin selvästi osoitti, että asenteet niin Suomessa kuin muissakin Pohjoismaissa olivat vähemmän rasistisia kuin Tansaniassa tai Itä-Afrikassa.
Ihan ilmiselvien tietojen valossa Toiviaisen perustelut Suomesta lähdölle rasistisuuden ja sen perusteella “että täällä ei voi vain elää” ovat ihan puuta heinää. Mutta kuten aikaisemminkin, oma lähtö politisoidaan, koska asiat eivät ole prikulleen niin kuin haluaisi. Omaa maasta muuttoa käytetään poliittisena työkaluna. Hämeen-Anttiloita, Holmia ja Toiviaisia tulee ja menee. Suomalaiset näkevät kyllä nämä protestin pukuun puetut ihan tavalliset muutot.
Joka väittää, ettei Suomessa pysty elämään, on joko itse tyhmä tai pitää kuulijoitaan tyhmänä.
Sebastian Tynkkynen 