Artikkeli

11 syytä, miksi PS-kentän kannattaa valita kansansuosikki Halla-aho uudistamaan linjaa ja jakamaan vastuuta.


Halla-aho ilmoittautui tänään perussuomalaisten puheenjohtajakisaan. Kisaan on ilmoittautunut aikaisemmin Sampo Terho, Leena Meri, Veera Ruoho, Teemu Torssonen, Riku Nevanpaa ja Raimo Rautiola. Ville Tavio on pohtinut ehdokkuutta. Perussuomalaisten sisällä kuin mediassakin Halla-ahoa ja Terhoa pidetään pääehdokkaina, joista jompi kumpi on PS:n seuraava puheenjohtaja. Toivon siistiä kisaa. Terho on hyvä tyyppi ja häneltä löytyy johtajuustaidot, eikä puolueen kannatus tule tippumaan, jos hänet valitaan. Tässä artikkelissa kirjoitan 11 syytä kenttäväelle, miksi meidän tulisi valita puheenjohtajaksi kannatuksen reiluun kasvuun kääntävä Halla-aho.

1. Linjamuutos EU-kriittisyydestä EU-vastaiseksi

Tällä hetkellä suomalaisilla on vaikeuksia hahmottaa, mikä tarkalleen ottaen on Perussuomalaisten EU-linja. Olemme kriittisiä, mutta mitä etua siitä on, kun tiedämme EU-johtajien ajavan unionista liittovaltiota, ja mukana oleminen on hiljainen hyväksyntä sille, mitä on meneillään. Vain vaatimalla eroa voimme viestiä, että EU menee väärään suuntaan. Näin teki Britannia ja näin luvattiin puoluejohtomme osalta, mutta lupausta ei ole aktivoitu. Jos EU:n annetaan jatkaa kehittymistään keskusvaltaiseksi tiiviiksi liittovaltioksi, meidän on turha kampanjoida mistään maahanmuuttopolitiikasta, sillä voimme menettää kansallisen kontrollin siihen kuin moneen muuhunkin kysymykseen – riippuen ihan siitä, mitä lohkoja politiikasta EU haluaa tulevaisuudessa nielaista. Suhtautuminen EU:hun on siis politiikan ykköskysymys Suomen tulevaisuuden politiikan näkökulmasta ja tässä Halla-aho on selvästi asemoitunut EU-vastaiseksi.

2. Tiukempi maahanmuuttopolitiikka hallituksessa sekä puheenjohtajan puheenvuoroissa

Kahden vuoden hallitustaival on osoittanut, että Perussuomalaiset on onnistunut kiristämään maahanmuuttopolitiikan ennätyksen kireälle, mutta tästä huolimatta sovittuja kiristyksiä on ollut vaikea vetää läpi, sillä meillä ei ole ollut tarpeeksi vääntövoimaa. Muut hallituspuolueet tietävät, että nykyiselle puoluejohdolle hallituksessa pysyminen on itseisarvo, ja siksi Keskustalle ja Kokooomukselle epämieluisia hallitusohjelmakirjauksia ei tarvitse ottaa yhtä vakavasti, kuin jos olisimme viestineet, että me lähdemme, ellei sovitusta pidetä kiinni. Suomen maahanmuuttopolitiikka on monilla mittareilla Pohjoismaiden löysintä ja siksi elintasoperäisen maahanmuuton paikkaamiselle on kiire. En osaa kuvitella ehdokasta, jolle tämä asia olisi enemmän sydämen asia, kuin Halla-aholle. Lisäksi tärkeää on se, että Perussuomalaisia politiikan lohkoja johdetaan edestä eikä sivusta. Olemme poliittisilta linjauksiltamme vaihtoehto nimenomaan EU- ja maahanmuuttopolitiikassa ja näihin liittyvät terävimmät lausunnot tulee kuulla juuri puheenjohtajan suusta.

3. Itseisarvoisesta hallituksessaolosta strategisesti järkevään vallankäyttöön

Perussuomalaisten tulee valita uusi strategia vallankäytön suhteen. Hallituksessa oleminen on tietysti vallankäytön paikka numero uno, mutta jos emme voi hallituksesta käsin edistää riittävällä tavalla tavoitteitamme, hallituksessa olosta on haittaa Suomelle ja puolueelle:

  • Esimerkiksi EU- ja maahanmuuttopolitiikka eivät muutu hallituksesta käsin.
  • Kansalaiset turhautuvat ja työkalumme, puolue Perussuomalaiset, menettää kannatustaan ja seuraavien vaalien jälkeen meillä on vielä vähemmän vipuvoimaa muuttaa Suomen suuntaa.

Oppositio on huono paikka vaikuttaa, mutta jos hallituksessa ei oteta yhtä puoluetta tarpeeksi tosissaan, sen on parempi olla oppositiossa lisäämässä painetta hallituksen suuntaan ja samalla kasvattaa suosiotaan seuraavia vaaleja varten. Esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa oppositiossa toimivat Tanskan kansanpuolue ja Ruotsidemokraatit ovat saaneet maiden hallitukset kiristämään maahanmuuttopolitiikkaa äärimmäisen kireälle, koska hallituspuolueet ovat pelänneet, että ellei kiristyksiä tehdä, vallan kahvassa istuvat puolueet menettävät kannatustaan seuraaviin vaaleihin mennessä. Sama ilmiö on tuttu myös Hollannista, jossa on vaalit ylihuomenna. Maan pääministeri nimittäin sanoi tammikuussa, että maahanmuuttajien tulisi käyttäytyä kunnolla tai lähteä maasta. Tällaisen politiikan tekeminen nähtiin suoraan seurauksena Vapauspuolueen kannatuksen liian suuresta kasvusta. Halla-aho on selvästi ilmaissut, että hallituksessa olo ei saa olla itsestäänselvyys Perussuomalaisille, vaan puolueen on oltava työkalu, jota käytetään sitten vaikka oppositiosta käsin, jos niin on parempi.

4. Toimittajat tekevät Perussuomalaisista jälleen altavastaajan ja vaihtoehdon

Toimittajien suhtautuminen Perussuomalaisiin on pehmentynyt samaan aikaan kun puolueesta on tullut salonkikelpoisempi. Puoluejohdon kielenkäyttöön on hiipinyt tietty varovaisuus, mikä on sinänsä psykologisesti ymmärrettävää, kun joutuu elämään jatkuvan paineen alla. Meidän ei kuitenkaan tule pelätä sanoa asioita niin kuin ne ovat. Muualla Euroopassa kaltaistemme puolueiden poliitikot ovat jatkuvasti toimittajien hampaissa terävien lausuntojensa vuoksi, ja media eristää puolueet nurkkaan, millä on positiivinen vaikutus kansalaisten näkökulmasta. Suomessa nimenomaan Halla-aho olisi sellainen puheenjohtaja, joka saa toimittajat kiehumaan, kun heidän pelisäännöillään ei pelata eikä heidän talutusnuorassaan kuljeta. Kun poliitikko ei toimi eikä käytä kieltä kuin toimittajakunta velvoittaisi, heiltä menee pasmat sekaisin ja yleensä sen jälkeen harva toimittaja pystyy olemaan lataamatta omia tuntemuksiaan ja arvojaan uutisointiin. Jo nyt, ennen kuin Halla-aho on puheenjohtaja, hän on saanut toimittajat varpailleen ja maalamaan uhkakuvia useammassa jutussa.


Kuva: Helsingin Sanomat julkaisi artikkelin Jussi Halla-ahon haastattelusta 12.3.2017. Twitter täyttyi toimittajien ammattikunnan pöyristyksestä välittömästi.

5. Aito irtikytkeytyminen vanhasta puoluejohdosta uudistumisen mahdollistumiseksi

Halla-aho ei ole syönyt Soinin kädestä. Hän ei kuulu Soinin sisäpiiriin, eikä hänellä ole aikaisemman häneen kohdistuneen toiminnan perusteella mitään moraalista velvoitetta noudattaa taustalta tulevaa ohjailua. Olen istunut kaksi vuotta puoluehallituksessa ja kaksi vuotta eduskuntaryhmässä ja nähnyt, mihin tahtiin siellä on marssittu ja varsinkin: kuinka yksimielisesti. Olisin toivonut niin monta kertaa, että muitakin henkilöitä olisi noussut herättelemään porukkaa päätösten kohdalla, jotka eivät olleet viisaita. Jouduin pettymään useasti. Halla-aholla ei ole tätä rasitetta eikä kytkentää tuohon porukkaan. Jos valta siirretään nykyiseltä johdolta hallitusti establishmentin sisällä, on hyvin vaikea nähdä, että puoluetta pystyttäisiin uudistamaan riittävän suuresti. Yksin Halla-aho ei pysty puoluetta uudistamaan, vaan ykkösketjuun pitää saada lisää vahvistusta ja siksi kannatan esimerkiksi Laura Huhtasaarta varapuheenjohtajaksi. Se, mistä olen huolissani, on tietyt epädemokraattiset vallanrakenteet, joiden kautta on mahdollista ohjailla asioita. Soini on esimerkiksi jo kertonut, että uusi puheenjohtaja ei välttämättä pääse Perussuomalaisten säätiön pöytään päättämään asioista (säätiöllä on paljon rahaa ja omistaa muun muassa puoluetoimiston).

6. Vastuun jakaminen ja puolueorganisaation kehittäminen

Halla-aho on todennut, että hän tulee käyttämään puolueen koko potentiaalia puolueen politiikan teossa. Se, että Halla-aho on vahva nimenomaan kärkiteemoissa, on puolueen kannalta plussaa. Silloin puheenjohtajan suusta tulee terävimmillään se, missä olemme vaihtoehto, ja muut poliitikkomme saavat tilaa asioissa, joilta heiltä löytyy osaamista. Kukaan ei voi olla yleishyvä kaikessa, koska silloin se tarkoittaa käytännössä pintapuoleista osaamista. Myös puolue pääsee merkittävästi uudistumaan, kun osaaville toimijoille annetaan vastuuta rohkeammin edetä puolueen kehittämisessä, eikä liikkumatila ole niin tiukasti sidottu yhden ihmisen henkilökohtaiseen suostumukseen. Vallan hajauttamista tarvitaan merkittävästi. Myös puoluevaltuuston puheenjohtajan tulee olla eri, kuin puolueen puheenjohtaja ja ulkoministeri.

7. Rasistipallon pelaamisen lopettaminen

Halla-aho ei ole harjannut yhtäkään eduskuntaryhmän jäsentä – päin vastoin, häntä on harjattu. Poliittisilla vastustajillamme ja medialla on tapana hakea hakemalla erilaisia lausuntoja toimijoiltamme ja sen jälkeen huutaa “rasisti” ja sitten heittää pallo kentällemme. Sitten he odottavat, lähdemmekö juoksemaan sen perässä. Puolueemme väen pitää jakaantua kahteen joukkueeseen, jotta rasistipalloa voitaisiin pelata. Käännymme toisiamme vastaan ja ainut asia, mitä tapahtuu joka kerta on: me häviämme. Jos toimittajat syyttävät esimerkiksi Hakkaraista rasismista, meillä ei ole mitään tarvetta lähteä pelaamaan rasistipalloa ja jakamaan kenttäämme. Ei meidän tarvi vastata noihin kysymyksiin oma miehemme tuomiten, ei antaa päivämääriä, jolloin toimittajat voivat uudelleen tulla saaliille eikä varsinkaan rangaista. Muutenkin on käsittämön ajatus, että omia edustajia harjataan tuon tuosta eri syistä: Halla-aho, Immonen, Hakkarainen, Tavio, Elovaara, Juvonen – hyviä tyyppejä kaikki. Me emme ole tilivelvollisia medialle tai muille eduskuntapuolueille – kansa saa päättää, toimimmeko oikein. Halla-aho ei ole lähtenyt kertaakaan rasistipalloa pelaaamaan.

8. Perussuomalaiset uudet yhteistyömahdollisuudet Euroopan oikeistopopulistien kanssa

Halla-ahon myötä puolueella on paljon mahdollisuuksia laajentaa yhteistyötä niissä kysymyksissä, jotka ovat yhteisiä meille ja juuri parhaillaan suurvoittoihin marssiville oikeistopopulistisille puolueille. Tämä on itseasiassa välttämätöntäkin, jos maahanmuuttoa halutaan hillitä eurooppalaisella tasolla.

9. Kansansuosikki kiertämään kenttää

Halla-aho on kiertänyt paljon kenttää. Itse olen järjestänyt kaksi tapahtumaan, joihin hän on molempiin tullut puhumaan. Halla-aho vetää porukkaa paikalle paljon, missä ikinä liikkuukin. Toisin kuin media väittää, hän on nimenomaan suosituin perussuomalaisista politiikoistamme.

Kuva: Jussi Halla-aho oli ylivoimainen suomalaisten suosikki perussuomalaisista ehdokkaista eurovaaleissa 2014.

10. Halla-aho panostaa myös perussuomalaisten uuteen sukupolveen

Johdin Perussuomalaisia Nuoria kaksi vuotta. Kun silloinen puoluejohto ajoi meidät ulos puoluetoimistolta, Halla-aho sen sijaan oli koko ajan kaikessa tukenamme. Kutsuimme sitten erilaisiin tapahtumiin tai oli sitten kyse lausunnoista, mitä hän antoi. Puolueen tulevaisuuden näkökulmasta on tärkeää, että nuoria ei vähätellä, sillä heidän intonsa ja osaamisensa tulee valjastaa puolueen käyttöön.

11. Puhtaat motiivit
Tämä tekijä puhuu minulle paljon. Halla-aho ei todistetusti koskaan ole ollut kiinnostunut puheenjohtajan pestistä ihan vain sen takia, että pitää saada olla korkeammalla. Tähänkin puheenjohtajakisaan hän lähti hyvin vastentahtoisesti, mikä kertoo, että kyseessä eivät ole omat henkilökohtaiset intressit, vaan pakko uudistaa puoluetta. Minä haluan Perussuomalaisille seuraavaksi puheenjohtajaksi henkilön, joka nimenomaan haluaa uudistaa puolueen.

Mainokset