Helsingin Sanomat uutisoi tänään siitä, ensi vuoden alusta lähtien Suomen kouluissa ei enää puhuta tytöistä ja pojista, jos kouluille annetut suositukset toteutuvat [linkki].
Soitin Opetushallitukseen ja sain luurin päähän opetusneuvos Satu Elon. Hän kertoi, että 1.1.2015 astuneen uuden lain mukaan tasa-arvosuunnitelman laatiminen on ulotettu koskemaan myös perusopetusta. Laki on edellisen hallituksen laatima. Oppilaitoksilla on ollut kahden vuoden siirtymäaika ja Elon mukaan tasa-arvosuunnitelmien tulisi olla valmiita näin ollen 1.1.2017.
Opetushallitus laati koulujen päästämiseksi pälkähästä oppaan, josta saisi apua tasa-arvosuunnitelman laadintaan, joka pitää tosiaan olla valmis muutaman kuukauden kuluttua. Opas sisältää feminististä propagandaa, joka toimii pohjana oppilaitoksille, kun ne määrittelevät suuntaviivoja lasten ja nuorten kasvatustyölle.
Olen todella huolissani, että koulujamme ollaan jälleen kerran valjastamassa ideologian levittämiseen. Historiasta ei ole opittu mitään.
Tein muutama vuosi sitten laajan pohjatyön julkaistakseni arvioni tiekartasta [linkki], joka paljastaa erilaisia toimenpiteitä, joilla Suomesta yritetään tehdä sukupuolineutraali yhteiskunta. On hämmästyttävää nähdä, kuinka nopeasti taantumus etenee. Nyt #tyttö_poika-ajattelusta halutaan eroon – vastoin tieteen käsitystä ihmisyydestä.
Sukupuoli ei ole sosiaalinen konstruktio. Biologisia lähtökohtia ei voi kieltää, vaikka vallalla olisi minkälainen todellisuutta vastaan taisteleva filosofia. Ja koska biologisia lähtökohtia ei voi tieteellisesti kieltää, ei niitä ole myöskään mitään syytä häivyttää tai piilottaa. Päin vastoin, tietoisuutta itsestään pitää lisätä. Vahva identiteetti on hyvän elämän elementti.
Historian saatossa muotoutuneisiin sukupuolirooleihin pakottaminen sen sijaan on aivan toinen asia. Siinä ei ole mitään järkeä. Aika ja kulttuuriset ympäristöt ovat muuttuneet, ja jos joskus pitkät hiukset ovat olleet miehen merkki ja sen jälkeen jälleen eivät, niin jokainen ymmärtää, ettei hiusten pituudella ole mitään tekemistä oman sukupuolensa suhteen. Väliä ei ole myöskään harrastuksilla tai mielenkiinnon kohteilla.
Uskon, että monen sukupuoltaan silpovan henkilön taustalla on kokemuksia mahdottomuudesta elää elämäänsä rooliodotuksista vapaana. Esimerkiksi moni mies, joka on ahdistunut hegemonisen maskuliinisuuden odotusarvosta, johon ei mahdu, kokee peniksestä eroon pääsemisen ovena vapauteen miehen ahtaista rooliodotuksista. Kirurgisesti rakenneltu naisen sukuelin auttaa hyväksymään omaa elämäntyyliään ja toisaalta myös antaa työkalun vaatia muitakin hyväksymään oma tapansa elää ja olla.
On ikävää, että moni joutuu käyttämään tällaista ulospääsyä, jonka seuraukset ovat peruuttamattomia. Jos suomalaisesta miehestä tuntuu, että hän haluaa käyttää hametta, hän voi niin tehdä ja kenelläkään ei pitäisi olla tähän mitään sanomista. Hänen oma valintansa. Skotlannissa miesten kansallisasuun kuuluu ruudullinen hame, kiltti. Se on skoteille fine. Olin korealaisen ystäväni häissä, jonka bestmanina oli skottimies. Hän oli pukeutunut juhlallisesti kilttiin, ja se oli mielestäni todella upea. Suomessa hameeseen pukeutuva mies ja varsinkin peruskoulussa oleva poika todennäköisesti saisi osakseen paljon asenteellisia katseita. Tämä on se ongelma, mistä pitäisi puhua! Biologian ei pitäisi määrä, miten ihmisen tulisi elämänsä elää.
Minä todennäköisesti tarjoan pojalleni mahdollisuutta harrastaa balettia tai uintia kun hän tulee harrastusikään. En tiedä vielä kumpaa, vai molempia. Opetan hänelle, että hän on arvokas juuri sellaisena kuin hän on ja niiden kiinnostuksen kohteidensa kanssa, mitä hänellä on. Opetan, että hänen kehonsa on uniikki ja ainutkertainen kokonaisuus, jota ei ole ollut aikaisemmin ennen hänen syntymäänsä eikä sellaista tule toiste olemaan. Opetan häntä arvostamaan hänen omaa kehoaan ja puutun välittömästi, jos häneen tarttuu muualta haitallisia epäilyksiä siitä, onko hänen kehonsa häntä varten, vai pitäisikö hänen olla toisenlaisessa kehossa.
Meidän pitää puuttua välittömästi yhteiskunnassamme sellaiseen kehitykseen, joka saa lapsemme ja nuoremme hämmennyksiin ja ennen kaikkea uskomaan sellaisia ajatuksia, että heidän pitäisi silpoa itsensä, että voisivat olla jotain muuta sukupuolta kuin mihin ovat syntyneet.
Sitä paitsi, jos sukupuolen kuviteltaisiin olevan sosiaalinen konstruktio, niin miksi ihmeessä sillin edes tarvitsisi taistella omaa luontoaan vastaan, jotta voisi kokea olevansa tiettyä sukupuolta. Eihän silloin tarvisi rakennella sukuelimiä kirurgisesti? Kun eivätkö asiat tämän uuden teorian mukaan ole, kuten ne koetaan?
Suosittelen, että yksikään koulu ei laadi omiin tasa-arvosuunnitelmiinsa kirjauksia sukupuolineutraaliuteen pyrkimisestä, sillä se olisi omiaan lisäämään monen nuoren edellytyksiä ryhtymään peruuttamattomiin toimenpiteisiin.
Lasten ja nuorten kunnioituksen syntymistä heidän ainutkertaisen upeaa kehoaan kohtaan pitää vaalia.
Sebastian Tynkkynen 