Blogi

Kivitys


Mitä jos otettaisiin muutama kuvankaappaus arkaluontoisista keskusteluistasi Facebookin inboxissa ja julkaistaisiin koko kansalle? Tai paljastettaisiin, millaisen kielen käyttäjä olet Tinderissä?

Tällainen huolestuttava trendi ottaa tuulta alleen nopeasti, sillä ihmisten tirkistelynhaluja ei estä mikään.

Viittaan nyt keisseistä viimeisimpään: Kankaanniemen tapaukseen. Yksityiselämästä tuli julkista riistaa ja kivet alkoivat lentää. En toista tässä kirjoituksessa niitä lähtökohtia, joista olemme samaa mieltä. Kankaanniemi on pyytänyt anteeksi tekemiään virheitä.

Sillä mitalla, millä mittaamme, tullaan myös meitä mittaamaan. Siitä tämä koko kohu lähti liikenteeseenkin. Jos voimme jotain tästä oppia, niin ainakin sen, ettemme moralisoi muita. Lähes jokainen meistä on tehnyt sellaisia virheitä, jotka paljastuessaan aiheuttaisivat kohun tuttavapiirissämme. Poliitikoilla mediassa. En toivo, että yhtäkään omista yksityiselämän virheistä tullaan käsittelemään sellaisella tasolla, jolle ne eivät kuulu. Samaa toivon kaikkien poliitikkoystävieni kohdalla – puolueesta riippumatta.

Olen saanut lukuisia seksiviestejä eri julkkiksilta ja joissakin on ollut jopa kuvamateriaalia vehkeistä mukana. Siellä on ollut pappia, poliitikkoa ja pop-muusikkoa tarjolla. Eivät ihmiset niin erilaisia ole, toimivat sitten missäkin roolissa yhteiskunnassa. Minun ei ole pakko reagoida tällaisiin viesteihin mitenkään, vaikka ehdotettaisiin mitä. Enkä varsinkaan ajattele lähimmäistäni ollenkaan, jos valitsen julkisen ryöpytystien lähimmäiseni ohjaamiseksi toivomalleni tielle.

Puolueen sääntöjemme mainitsema kristillissosiaalinen arvopohja mitataan nyt toden teolla. Ja sitä ei mitata sillä tavalla, että teemmekö pesäeron Kankaanniemeen, vaan sillä tavalla, että lähtevätkö kivet lentämään vai eivät.

Tulee mieleeni eräs Raamatun kertomus, jossa Jeesuksen luokse tuotiin aviorikoksesta tuoreeltaan kiinni jäänyt nainen. Jeesus ei anna naista ympäröivälle porukalle mahdollisuutta pönkittää tekopyhyyttään, vaan toteaa: ”Joka teistä ei ole syntiä tehnyt, heittäköön ensimmäisen kiven.” Kivet jäivät maahan.

Mun mielestä tuossa on sitä jotain. Olipa kyseessä yhteisö kuin yhteisö, meidän pitää olla valmiita ottamaan kiinni, kun lähimmäisemme putoaa ja tehdä tilaa armolle. Se on aitoa kristillissosiaalisuutta.

Tai muussa tapauksessa voidaan kysyä: ”Who’s next?”

Advertisements